Saksan 15. panssaridivisioona

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
15. panssaridivisioona
15th Panzer Division logo 1.svg
divisioonan tunnus
Toiminnassa 1940 – 1943
Valtio Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Puolustushaarat Balkenkreuz.svg Maavoimat
Aselajit Panssari
Sodat ja taistelut Toinen maailmansota

15. panssaridivisioona (saks. 15. Panzer-Division) oli Saksan maavoimien panssariyhtymä, joka osallistui toisessa maailmansodassa sotatoimiin Pohjois-Afrikassa.

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Darmstadtissa ja Landaussa 33. jalkaväkidivisioonasta muodostettiin elokuussa 1940 15. panssaridivisioona liittämällä siihen 10. panssaridivisioonasta 8. panssarirykmentti ja luovuttamalla 110. jalkaväkirykmentti 112. jalkaväkidivisioonalle. Divisioonan hevoset siirrettiin Wehrkreis IX:lle, joka siirsi ne edelleen 129. jalkaväkidivisioonalle. Virallisena perustamispäivänä 1. marraskuuta siihen kuuluivat kaksipataljoonaisten 104. ja 115. kiväärirykmenttien ja 15. moottoripyöräpataljoonan muodostama 15. kivääriprikaati, kaksi pataljoonainen 8. panssarirykmentti ja 647. raskaspatteristo, joka liitettiin 33. panssaritykistörykmentin IV patteristoksi.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Divisioona siirrettiin huhtikuussa 1941 Libyaan, jossa se liittyi kenraali Erwin Rommelin johtamaan Saksan Afrikan armeijakuntaan. Kesän kuluessa divisioona luovutti 104. panssarikrenatöörirykmentin 5. kevyelle divisioonalle, josta oltiin muodostamassa 21. panssaridivisioonaa. Hieman myöhemmin 115. panssarikrenatöörirykmenttiin muodostettiin kolmas pataljoona 2. konekivääripataljoonasta ja 15. moottoripyöräpataljoona luovutettiin 104. panssarikrenatöörirykmentin III pataljoonaksi.[2]

Divisioona oli 15. kesäkuuta Bardian eteläpuolella armeijakunnan reservinä ja se osallistui operaatioiden Brevity ja Battleaxe torjuntaan Halfajansolassa. Brittijoukkojen aloitettua 18. marraskuuta operaatio Crusaderin divisioona oli Tobrukin itäpuolella ja se torjui yhdessä 21. panssaridivisioonan kanssa brittiläisen XXX armeijakunnan hyökkäyksen. Suuria tappioita kärsinyt divisioona vetäytyi muiden joukkojen mukana Libyaan, jossa se täydennettiin tammikuussa 1942 saapuneilla vaunuilla. Divisioona osallistui Rommelin toiseen hyökkäykseen, ja se valtasi Benghazin. Vuoden aikana se osallistui taisteluihin Gazalan linjalla ja Tobrukin valtaukseen sekä hyökkäykseen Egyptiin. Divisioona lähes tuhoutui El Alameinin taisteluissa.[2]

Rommelin aloittaessa joukkoineen vetäytymisen marraskuussa 1942 8. panssarirykmentti oli menettänyt kaikki panssarivaununsa ja 33. panssaritykistörykmentillä oli vain seitsemän tykkiä. Divisioona vetäytyi aina Tunisiaan, jossa siihen liitettiin panssarirykmentin III pataljoonaksi Tiikeri vaunuilla varustettu 504. raskas panssaripataljoona. Divisioona liittyi hyökkäykseen taistellen Kasserinen solassa. Divisioona tuhoutui Pohjois-Afrikan joukkojen antautuessa toukokuussa 1943.[2]

Komentajat [3][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • kenraaliluutnantti Friedrich Kühn perustamisesta - 21. maaliskuuta 1941
  • kenraalimajuri 22. maaliskuuta - 10. huhtikuuta 1941
  • eversti Maximilian von Herff 10.-13. huhtikuuta 1941
  • kenraalimajuri Hans-Karl Freiherr von Esebeck 13. huhtikuuta - 13. toukokuuta 1941
  • eversti Max Eichstädt huhtikuu 1941
  • eversti Maximilian von Herff 13. toukokuuta - 16. kesäkuuta 1941
  • kenraalimajuri Walter Neumann-Silkow 16. kesäkuuta - 6. joulukuuta 1941
  • eversti Erwin Menny 6.-8. joulukuuta 1941
  • kenraalimajuri Gustav von Vaerst 9. joulukuuta 1941 - 28. toukokuuta 1942
  • eversti Eduard Crasemann 26. toukokuuta - 15. heinäkuuta 1942
  • kenraalimajuri Heinz von Randow 15. heinäkuuta - 25. elokuuta 1942
  • kenraaliluutnantti Gustav von Vaerst 25. elokuuta - 11. marraskuuta 1942
  • kenraaliluutnantti Willibald Borowitz 11. marraskuuta 1942 - antautumiseen

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mitcham, Samuel W. Jr: The Panzer Legions: A Guide to the German Army Tank Divisions of World War II and Their Commanders. Stackpole Books, 2007. ISBN 978-0-8117-3353-3. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mitchham, Samuel W. Jr. s. 124
  2. a b c Mitcham, Samuel W. Jr. 125
  3. [1]