Saitanpuut

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saitanpuut
Aasiansaitanpuu (Alstonia scholaris).
Aasiansaitanpuu (Alstonia scholaris).
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Streptophyta
Kaari: Versokasvit Embryophyta
Alakaari: Putkilokasvit Tracheophyta
Luokka: Siemenkasvit Spermatophyta
Alaluokka: Koppisiemeniset Angiospermae
Lahko: Gentianales
Heimo: Oleanterikasvit Apocynaceae
Suku: Saitanpuut Alstonia
R.Br.
Synonyymit
  • Pala Juss., Ann. Mus. Hist. Nat. 15: 346 (1810).
  • Blaberopus A.DC. in A.P.de Candolle, Prodr. 8: 410 (1844).
  • Winchia A.DC. in A.P.de Candolle, Prodr. 8: 326 (1844).
  • Amblyocalyx Benth. in G.Bentham & J.D.Hooker, Gen. Pl. 2: 698 (1876).
  • Tonduzia Pittier, Contr. U. S. Natl. Herb. 12: 103 (1908).
  • Paladelpha Pichon, Bull. Mus. Natl. Hist. Nat., sér. 2, 19: 299 (1947).[1]
Katso myös

  Saitanpuut Wikispeciesissä
  Saitanpuut Commonsissa

Saitanpuut (Alstonia) on laajalle levinnyt ainavihantien puiden ja pensaiden suku oleanterikasvien heimossa (Apocynaceae). Sen nimesi Robert Brown vuonna 1811 Charles Alstonin (1685–1760) mukaan, joka oli kasvitieteen professori Edinburghissa vuosina 1716-1760. Suvun tyyppilajin Alstonia scholaris (L.) R.Br. oli Linné kuvannut jo vuonna 1767 nimellä Echites scholaris.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saitanpuiden suku koostuu eri lähteiden mukaan noin 40–60 lajista, jotka ovat kotoisin trooppisesta ja subtrooppisesta Afrikasta, Keski-Amerikasta, Kaakkois-Aasiasta, Polynesiasta ja Australiasta suurimman osan lajeista kasvaessa Malaijien saaristossa.

Saitanpuulajit ovat laajalle levinneitä ja enimmäkseen yleisiä eivätkä vaarantuneita. On kuitenkin muutamia hyvin harvinaisia lajeja, kuten A. annamensis, A. beatricis, A. breviloba, A. stenophylla ja A. guangxiensis.

Alstonia spectabilis -saitanpuun kukinto ja hedelmiä (vas.)

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puut voivat kasvaa hyvin kookkaiksi; esimerkiksi malesiansaitanpuun (A. pneumatophora) on raportoitu tulleen 60 metrin korkeaksi ja rungon halkaisijaltaan yli kaksimetriseksi. Alstonia longifolia, joka on Keski-Amerikan ainoa saitanpuulaji, on pääasiassa pensas, mutta voi kasvaa 20 m korkeaksi puuksi.

Saitanpuiden mehevät, ruodittomat ja yksinkertaiset lehdet ovat soikeita, tasasoukkia tai keihäsmäisiä ja tyvestään kiilamaisia. Lehtilapa on litteä, keskikokoinen tai suuri, ehytlaitainen. Lehtiasento on vastakkainen tai kiehkurainen. Lehdet ovat sulkasuonisia, ja sivusuonet yhtyvät reunasuoneksi. Kukinto sijaitsee oksan päätteenä tai lehtihangassa ja koostuu röyhymäisistä viuhkoista tai kertosarjoista. Pienet, enemmän tai vähemmän tuoksuvat kukat ovat valkoisia, keltaisia, vaaleanpunaisia tai vihreitä ja suppilomaisia ja sijaitsevat kukkaperän päässä kukinnon ylälehtien tukemina. Kukissa on viisi verho- ja viisi terälehteä. Fertiilit kukat ovat kaksineuvoisia. Yhdislehtisessä vihreässä verhiössä on soikeat liuskat ja verhiö on yksikiehkurainen. Rengasmainen pohjuskehrä on sikiäimen tyvellä. Yhdislehtisen teriön liuskat ovat pitkänomaisia tai soikeita ja sijaitsevat yhtenä kiehkurana. Nuppuasennossa teriöliuskat ovat limittäin vasemmalle (esim. A. rostrata) tai oikealle ( esim. A. macrophylla). Emiöstä kehittyy kaksi erillistä tuppiloa, joissa on karvattomia tai karvaisia pitkänomaisia siemeniä. Tuppilot kasvavat sinisiksi ja palkomaisiksi ja muodostavat lohkohedelmämäisen hedelmistön, jolla voi olla pituutta 7–40 cm. Kasveissa on maitomaista maitiaisnestettä, jossa on runsaasti myrkyllisiä alkaloideja. Laji A. macrophylla tunnetaan Sri Lankassa yleisesti nimellä Havari Nuga, 'peruukkibanianviikuna', koska sen erikoinen kukka näyttää pitkähiuksiselta peruukilta.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saitanpuita käytetään perinteisessä lääkinnässä. Aasiansaitanpuun ja lajin A. constricta kaarnasta saadaan lääkettä malariaan, hammassärkyyn, reumaan ja käärmeenpuremiin. Maitiaisnesteellä hoidetaan yskää, kurkkukipua ja kuumetta.

Monet saitanpuut ovat kaupallisesti merkittävää puutavaraa, jota kutsutaan nimillä pule tai pulai Indonesiassa ja Malesiassa. Sektion Alstonia puuaines on kevyttä, kun taas sektioiden Monuraspermum ja Dissuraspermum puuaines on painavaa.

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saitanpuiden suvussa on viisi sektiota, joista kukin muodostaa monofyleettisen ryhmän: Alstonia, Blaberopus, Tonduzia, Monuraspermum, Dissuraspermum.

Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajeja:[2]

  • Alstonia actinophylla (A.Cunn.) K.Schum. – Uusi-Guinea, Pohjois-Australia
  • Alstonia angustifolia A.DC. – Borneo, Länsi-Malesia, Sumatra
  • Alstonia angustiloba Miq. – Borneo, Länsi-Malesia, Sumatra, Thaimaa, Jaava
  • Alstonia annamensis (Monach.) K.Sidiyasa – Kamputsea, Vietnam
  • Alstonia balansae Guillaumin – Uusi-Kaledonia
  • Alstonia beatricis K.Sidiyasa – Waigeo-saari Itä-Indonesiassa
  • Alstonia boonei De Wild. – Länsi-, Keski- ja Itä-Afrikka
  • Alstonia boulindaensis Boiteau – Uusi-Kaledonia
  • Alstonia breviloba K.Sidiyasa – Papua-Uusi-Guinea
  • Alstonia congensis Engl. – Länsi- ja Keski-Afrikka
  • Alstonia constricta F.Muell. – Itä-Australia
  • Alstonia coriacea Pancher & S.Moore – Uusi-Kaledonia
  • Alstonia costata R.Br. – Tyynenmeren eteläosa
  • Alstonia curtisii King & Gamble – Thaimaa
  • Alstonia deplanchei Van Heurck & Müll.Arg. – Uusi-Kaledonia
  • Alstonia guangxiensis D.Fang & X.X.Chen – Guangxi Kiinassa
  • Alstonia iwahigensis Elmer – Borneo, Palawan
  • Alstonia lanceolata Van Heurck & Müll.Arg. – Uusi-Kaledonia
  • Alstonia lanceolifera S.Moore – Uusi-Kaledonia
  • Alstonia legouixiae Van Heurck & Müll.Arg. – Uusi-Kaledonia
  • Alstonia lenormandii Van Heurck & Müll.Arg. – Uusi-Kaledonia
  • Alstonia longifolia (A.DC.) Pichon – Meksiko, Keski-Amerikka
  • Alstonia macrophylla Wall. ex G.Don – Etelä-Kiina, Sri Lanka, Kaakkois-Aasia, Uusi-Guinea
  • Alstonia mairei H.Lév. – Etelä-Kiina, Pohjois-Vietnam
  • Alstonia muelleriana Domin – Uusi-Guinea, Queensland
  • Alstonia neriifolia D.Don – Nepal, Sikkim, Bhutan
  • Alstonia odontophora Boiteau – Uusi-Kaledonia
  • Alstonia parkinsonii (M.Gangop. & Chakrab.) Lakra & Chakrab. – Andamaanit
  • Alstonia parvifolia Merr. – Filippiinit
  • Alstonia penangiana K.Sidiyasa – Penang Malesiassa
  • malesiansaitanpuu (Alstonia pneumatophora Backer ex Den Berger) – Länsi-Malesia, Borneo, Sulawesi, Sumatra
  • Alstonia quaternata Van Heurck & Müll.Arg. – Uusi-Kaledonia
  • Alstonia rostrata C.E.C.Fischer – Yunnan, Indokiina, Länsi-Malesia, Sumatra
  • Alstonia rubiginosa K.Sidiyasa – Papua-Uusi-Guinea
  • aasiansaitanpuu (Alstonia scholaris (L.) R.Br.) – Itä-, Etelä- ja Kaakkois-Aasia, Papuasia, Pohjois-Australia
  • Alstonia sebusi (Van Heurck & Müll.Arg.) Monach. – Yunnan, Bhutan, Assam, Pohjois-Myanmar
  • Alstonia spatulata Blume – Kaakkois-Aasia, Uusi-Guinea
  • Alstonia spectabilis R.Br. – Kaakkois-Aasia, Papuasia, Pohjois-Australia
  • Alstonia sphaerocapitata Boiteau – Uusi-Kaledonia
  • Alstonia venenata R.Br. – Etelä-Intia
  • Alstonia vieillardii Van Heurck & Müll.Arg. – Uusi-Kaledonia
  • Alstonia vietnamensis D.J.Middleton – Vietnam
  • Alstonia yunnanensis Diels – Yunnan, Guizhou, Guangxi Kiinassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kade Sidiyasa. Taxonomy, phylogeny, and wood anatomy of Alstonia (Apocynaceae). 230 pp. Blumea, Suppl. 11 (1998), ISBN 90-71236-35-8.
  • Kade Sidiyasa, A., 3, 1992. A monograph of Alstonia (Apocynaceae).
  • Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Alstonia
  • Forster, Paul I. – A taxonomic revision of Alstonia (Apocynaceae) in Australia (1992)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]