Saint-Denis’n basilika
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Saint-Denis’n basilika Basilique Saint-Denis |
|
|---|---|
 Basilikan länsijulkisivu. |
|
| Sijainti | Saint-Denis, Pariisi, Ranska |
| Koordinaatit | |
| Kirkkokunta | Katolinen kirkko |
| Rakentamisvuosi | 1144 |
| Tyylisuunta | gotiikka |
 |
|
Saint-Denis’n basilika [sɛ̃ dənin] on Ranskan pääkaupungin Pariisin esikaupungissa, Saint-Denis’ssä sijaitseva kirkkorakennus. Basilikaan on haudattu lähes kaikki Ranskan kuninkaat. Saint-Denis on yksi länsimaiden huomattavimmista katedraaleista.
Kirkon historia alkaa Pyhästä Denis’stä, Pariisin ensimmäisestä piispasta ja Ranskan suojeluspyhimyksestä. Legendan mukaan roomalaisten teloitettua hänet Montmartrella vuonna 250 otti pyhimys päänsä ja lähti kävelemään pohjoista Pariisia kohti, kunnes viimein kuoli ja eräs hurskas leski hautasi hänet. 600-luvulla Ranskan merovingikuningas Dagobert I rakennutti ensimmäisen luostarikirkon pyhän Denis’n haudan päälle. Kirkon ympärille rakentuneen kaupungin sekä jatkuvasti kasvavan pyhiinvaeltajavirran vuoksi uusi kirkko kävi kuitenkin 1100-luvulla tarpeelliseksi. Apotti Suger, joka yksi 1100-luvun merkittävimpiä miehiä Ranskassa, otti tehtäväkseen rakentaa vanhan kirkon päälle uuden komean basilikan, josta oli tuleva goottilaisen tyylisuunnan ensimmäinen edustaja.
Vanhassa kirkossa oli ennen Sugerin muutosta romaanisen tyylin mukaisesti massiiviset seinämuurit sekä puolikaariholvit, joita kannattelivat matalat, paksut pylväät. Uusi kuori rakennettiin ratkaisevasti erilaiseksi. Sirojen pilareiden ja niiden päällä kulkevien ruoteiden avulla saatiin rakennukselle vankka kivirunko. Näin rakennus pysyi kasassa ilman tiiviitä seinämuureja, ja seinät kyettiin vapauttamaan kannatustehtävästään muun muassa suurille ikkuna- ja lasirakenteille. Koko kirkkoa pystyttiin näin myös korottamaan. Uudesta tilasta tuli koristeellisempi, yhteneväisempi ja ennen kaikkea avarampi ja valoisampi. Koko katedraali vihittiin käyttöön vuonna 1281.
Saint-Denis’n uusi kuori oli gotiikan fanfaari, vaikka siinä on luonnollisesti vielä paljon romaanisen tyylin piirteitä. Erityisesti gotiikkaa löytyy kirkon kaksoiskuorikäytävästä. Kauniit värilasi-ikkunat, korkealla katossa näkyvät ruoteet ja suippokaaret tuovat kuorikäytävään selkeän goottilaisen ilmeen, sekä sisätilojen yhteneväisyys ja siellä paljon käytetyt kohtisuorat linjat tulivat sittemmin gotiikan perusperiaatteiksi. Läntisessä julkisivussa sijaitseva ruusuikkuna on ensimmäinen laatuaan ja siitä on otettu malli muun muassa Sacre Coeurin vastaavaan. Kirkon läntinen sisäänkäynti oli ensimmäinen goottilainen portaali, jonka pylväissä oli veistoshahmoja. Saint-Denis’n basilika on toiminut esikuvana suurimmalle osalle Ranskan goottilaisia katedraaleja, esimerkiksi Chartresille ja Pariisin Notre Damelle.
Ollessaan yksi kuningasvallan vertauskuvista kirkko joutui Ranskan vallankumouksen aikana kansan tuhoamisvimman uhriksi, jolloin suurin osa upeasta sisustuksesta tuhottiin. Tökerö entisöimisyritys 1800-luvun alussa turmeli katedraalia vielä lisää: sen yhteydessä esimerkiksi pohjoistorniin syntyi pahoja halkeamia, joiden vuoksi se piti purkaa kokonaan. Ensimmäinen onnistunut entistämistyö tehtiin Eugene Viollet-le-Ducin johdolla 1800-luvulla.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saint-Denis’n basilika Wikimedia Commonsissa
