Saimaan kameraseura
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Tiivistettävä epäolennaisista ja kieltä muutettava tietosanakirjaan sopivaksi. |
| Saimaan kameraseura ry | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1946 |
| Kotipaikka | Lappeenranta |
| Jäsenmäärä | 99 (2022) |
| Puheenjohtaja | Jyrki Jääskeläinen |
| Hallitus | Jukka Kosonen, Eero Heikkinen, Heini Eronen, Elina Janhunen |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Saimaan kameraseura ry on Lappeenrannassa ja sen ympäryskunnissa vaikuttava yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää valokuvausharrastusta. Seura on jäsenmäärältään yksi Suomen suurimmista kameraseuroista.
Yhdistyksen jäsenet kokoontuvat kesäkuukausia lukuun ottamatta kaksi kertaa kuukaudessa. Toiminnan rungon muodostavat jokaisen kuukauden toisena ja neljäntenä keskiviikkona pidetyt jäsenillat.
Koulutus on Saimaan Kameraseurassa ollut toiminnan vahvimpia osa-alueita heti alusta alkaen. Kouluttajia on saatu niin omasta seurasta kuin muualtakin Suomesta. Jäsenhankintaa tukevat valokuvauksen peruskurssit, seuran omien jäsenten osaamista tukevat tekniikkaillat ja erilaiset työpajaviikonloput. Lisäksi hyödynnetään Suomen Kameraseurojen Liiton tarjoamia valtakunnallisia koulutusmahdollisuuksia.
Saimaan kameraseura on vuodesta 1947 lähtien kuulunut Suomen kameraseurojen liittoon. Vuonna 2010 Suomen kameraseurojen liitto valitsi Saimaan kameraseuran Vuoden kameraseuraksi.[1]
Omat toimitilat ovat tärkeät uskottavaa seura-toimintaa rakennettaessa. Saimaan Kameraseura sai 1980-luvun alussa toimitilat Lappeenrannan kerhokeskukseen, osoitteeseen Puutarhurinkatu 3. Laitteita hankittiin kaupungin ja Kymen läänin tuella. "Päämaja" pysyi Puutarhurinkadulla peräti vuoteen 2008 asti, jolloin siirryttiin Kaakkois-Suomen Valokuvakeskuksen tiloihin. Kaakkois-Suomen Valokuvakeskuksen muutettua Koljonlinnasta Galleria Pihattoon vuonna 2015, siirtyi kameraseuran toiminta mukana. Kaakkois-Suomen Valokuvakeskuksen lopetettua toimintansa Galleria Pihatossa 31.12.2018, siirtyi kameraseuran toiminta väliaikaisesti Etelä-Karjalan Meripelastusseuran tiloihin Lappeenrannan Pikisaaressa. Elokuusta 2019 lähtien seuran toiminta on jatkunut Etelä-Karjalan Yhdistykset ry:n ylläpitämässä Yhteisötila Kuutinkulmassa.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen vuosikymmen 1946–1956[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saimaan kameraseura ry:n historia alkaa tammikuusta 1946, jolloin johtaja Gunnar Grönqvist kutsui koolle seuran perustavan kokouksen. Seuran säännöt hyväksyttiin helmikuussa 1946, ja yhdistysrekisteriin se merkittiin vuonna 1947. Seuran logokilpailun voitti kultaseppä V. F. Tiihonen. Logo on yhä käytössä.
Saimaan rantamien valokuvausharrastusta ei toki voida laskea niinkin myöhäisestä ajan-kohdasta kuin 1946 alkaneeksi, mutta silloin asia sai konkreettisen muodon. Gunnar Grönqvist oli yksi seuran vahvoja tukihahmoja pitkään tämän jälkeenkin. Hänen liikkeensä Valotus Oy toimi Lappeenrannan Koulukadulla, ja edisti tarvikkeiden ja välineiden hankintaa, olihan lähes kaikesta pulaa vielä 1950-luvullakin.
Seuran hallitus (tuolloin johtokunta) suunnitteli etukäteen ohjelman kuukausittaisiin kokoontumisiin. Pian alkoi myös säännöllinen kilpailu- ja koulutustoiminta, jotka vakiintuivat 1950-luvulla materiaalipulan helpotuttua. Seurassa vaikuttaneista henkilöistä on mainittava ainakin seuran Grand Old Man Hugo Wallenius, jonka jäljet näkyivät nuorempien kuvaajien tuotannossa vielä pitkään hänen kuolemansa jälkeenkin, vuoden 1956 FIAP:n vuosikirjaan neljästä suomalaisesta valitut Erkki Niemelä ja Olli Jalo, sekä Unto Oikkonen ja Pekka V. Virtanen, jotka molemmat toimivat myöhemmin myös seuran puheenjohtajina
Valokuvakilpailuja oli kahdessa sarjassa; A- (ammattilaiset) ja B-sarja (harrastajat). B-sarjan kilpailuiden voittaja nostettiin kuitenkin aina A-sarjaan.
Vuonna 1949 seura järjesti kansainvälisen näyttelyn. Näyttelyyn tuli kuvia pääasiassa pohjoismaista, mutta myös Sveitsistä. Vuonna 1950 seura sai Lappeenrannan, Lappeen ja Lauritsalan yhteisen sankarihautausmaan kuvaamisen tehtäväkseen. Kuvaus suoritettiin sankarihautausmaan hoitokunnan tilauksesta erityistä Kivien sanomaa -julkaisua varten.
Saimaan kameraseuran ensimmäinen puheenjohtaja Sulo Kinnunen toimi tehtävässään vuodet 1946–1949, sekä vielä vuoden 1951. Vuonna 1950 puheenjohtajana toimi Kauko Tiili, ja Kinnusen jälkeen Toivo Härkönen 1952–1955. Vuonna 1952 seura hankki osakkeen Lappeenrannan kerhosta, jonka jälkeen kuukausittaiset kerhoillat pidettiin muutaman vuoden ajan kerhon tiloissa.[2]
Toinen vuosikymmen 1956–1966[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Pauli Salminen vuosiksi 1956–1957. Häntä seurasivat tehtävässä Pekka Virtanen 1958–1959, Unto Oikkonen 1960, Mauno Laakso 1961–1962, Heikki Rasa 1963 ja Martti Muukkonen 1964–1965. Seuran ensimmäiseksi kunniajäseneksi kutsuttiin Gunnar Grönqvist. Seura järjesti erityisen mainoskampanjan naisjäsenien hankkimiseksi.
Myös kansainvälistä menestystä alkoi kertyä, mm. Erkki Niemelän AFIAP (Artiste FIAP) -arvo vuonna 1961 ja Unto Oikkosen ARPS (Associateship of the Royal Photographic Society) -arvo.
Museo-, alaston-, muoto- ja asetelmailloista saatujen kokemusten perusteella oli käynnistetty seuran pienryhmätoiminta muotokuvien, maisemien ja asetelmien puitteissa.
Aikakautta leimasi eripura ammattilaisten ja harrastajien välillä, koska ammattilaiset väittivät jälkimmäisten polkevan heidän hintojaan. Suomen kameraseurojen liitto kehottikin jäsenistöään noudattamaan paikallisia hintoja ja siten edesauttamaan ammattilaisten ja harrastajien välisten suhteiden parantumista.
Toinen eripura vallitsi Suomen kameraseurojen liiton tasolla Helsingin ja muun Suomen välillä. Liiton hallitus oli koko ajan lähes täysin helsinkiläinen, vaikka vaalikokouksissa oli ehdolla henkilöitä myös muualta Suomesta. Yksi riidanaiheista oli liiton tiedotustoiminta, koska 1950–1980-luvuilla Suomen kameraseurojen liiton äänenkannattajana toimi helsinkiläisen Kameraseura ry:n julkaisema Kamera-lehti.
Saimaan kameraseura ajoi liitossa voimakkaasti "maaseudun" asiaa. Se oli muiden pääkaupunkiseudun ulkopuolella toimivien jäsenseurojen mukana vaatimassa, että liiton tulisi perustaa uusi, oma lehti. Vaihtoehtona oli Kamera-lehden luovuttaminen liitolle. Perusteluna oli se, että koska Kamera-lehti on vain erään seuran yksityislehti, se ei voi ajaa koko maan kameraväen asioita. Liiton helsinkiläinen hallitus pakotettiinkin vastustuksesta huolimatta viemään asiaa eteenpäin, tämä ei tosin johtanut mihinkään muutoksiin.[3]
Kolmas vuosikymmen 1966–1976[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koulutustoiminta jatkui vilkkaana. Seuralaiset kouluttivat toisiaan niin mustavalkoisten kuin värillistenkin kuvien vedostamisen osalta. Saimaan kameraseura kuului Suomen kameraseurojen liiton Kaakkois-Suomen alueeseen, ja teki alueella yhteistyötä paitsi Imatran kameraseuran, myös muun muassa Mikkelin kameraseuran, Kouvolan kameraseuran ja Kymen kameroiden kanssa. Yhteistoiminta näkyi esimerkiksi kilpailuina ja yhteisnäyttelyinä, mutta myös seurojen omien kilpailuiden arvosteluna puolin ja toisin.
Unto Oikkonen palasi puheenjohtajaksi vuosiksi 1966–1968. Seuraaviksi puheenjohtajiksi valittiin nuorempaa polvea: Aarne Mikonsaari vuosiksi 1969–1972, Esko Turkkila 1973–1974 ja Seppo Luoto 1975. Uutta jäsenistöä saatiin värvättyä ja toiminnan määrää taas kasvatettua.[4]
Neljäs vuosikymmen 1976–1986[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seura aloitti oman jäsenlehden julkaisemisen. Seuran jäsenet kuvittivat myös Lappeenrannan kaupungin kustantaman, Lappeenranta-aiheisen kuvateoksen.
Oma pimiö saatiin Lappeenrannan kaupungin kerhokeskukseen Puutarhurinkadulle. Laitteita hankittiin läänin ja kaupungin tuella, niistä mainittakoon muun muassa iso suurennuskone, palkkikamera, studiosalamat, värikuvien vedostuslaite, sekä multivisioesityksiin soveltuva diaprojektorien, ohjausyksikön ja moniraitanauhurin järjestelmä.
Toimintaa rahoitettiin paitsi apurahoin, myös erilaisten tilaustöiden avulla, kuten esimerkiksi hoitamalla Lions-klubin valtakunnallisen vuosikokouksen kuvaaminen Lappeenrannassa. Muukin pienryhmätoiminta jatkui vilkkaana. Erityisiä projektityöryhmiä olivat ainakin yhteisnäyttelyyn tähdännyt Windale-ryhmä, sekä Lappeenrannan yöelämästä kertovan multivisioesityksen nauhoittanut Lappeenranta by night -ryhmä.
Puheenjohtajina toimivat Markku Pöysti 1976–1977, Veikko Itkonen 1978, Seppo Pelkonen 1979, Juhani Sankala 1980 ja Mauri Kokkola 1981–1985. Vanhan polven aktiivit Erkki Niemelä ja Unto Oikkonen kutsuttiin seuran kunniajäseniksi.[5]
Viides vuosikymmen 1986–1996[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seuran 40-vuotisjuhlavuotta vietettiin valtakunnallisen näyttelyn voimin. Saimaan kameraseura otti järjestettäväkseen Suomen kameraseurojen liiton teemanäyttelyn 1986, ja antoi sille teemaksi Ilo. Näyttely järjestettiin Etelä-Karjalan museossa. Näyttelyn raadin muodostivat oman seuran Erkki Niemelän lisäksi imatralainen Reino Pelkonen ja helsinkiläinen Eero Venhola.
Teemanäyttelyn avajaisissa Suomen kameraseurojen liitto myönsi hopeisen ansiomerkin entiselle puheenjohtajalle Mauri Kokkolalle, sekä yhdistyksen kunniajäsenille Erkki Niemelälle ja Unto Oikkoselle. Kymen läänin taidetoimikunta myönsi seuralle taidemitalin pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta toiminnasta valokuvataiteen hyväksi.
Seuran oma jäsenlehti nimettiin vuonna 1994 uudelleen Positiiviksi, kun jälleen uusi sukupolvi kameraseuralaisia astui seuran palvelukseen – asialla tällä kertaa Tatu Kosonen ja Tommi Kähärä. Lehti uudistui niin ulkoasultaan kuin sanankäytöltäänkin. Siinä alettiin julkaista lehdestä toiseen jatkuvia artikkelisarjoja, kuten Jarmo Niemisen kirjoittama Mies ja ase (haastatteluja) ja Esko Turkkilan pohdintoja Älä usko Eskoa -palstalla. Lehdessä alettiin julkaista omaa sarjakuvaa, Linssiludea – ja olipa mukana myös artikkelisarja kuvankäsittelystä tietokoneella.
Kilpailutoimintaa kiihdytettiin perustamalla erityinen GP-kilpailu, johon kuului kolme osakilpailua; välillä myös Imatran kameraseuraa vastaan käyty vuotuinen kilpailu on ollut yksi osakilpailuista. Sarjojen lukumäärä on vaihdellut ajan mittaan. Aluksi niitä oli kaksi, diat ja paperikuvat, mutta parhaimmillaan sarjoja oli jopa neljä: diat, mustavalkovedokset, värivedokset ja ns. kymppikuvat. Osakilpailuissa eniten pisteitä kerännyt henkilö sai kunnian kantaa Vuoden kuvaajan arvonimeä. He olivat 1987 Esko Kivistö, 1988 Kari Kiljunen, 1989 Markku Lötjönen, 1990 Markku Lötjönen, 1991 Esko Turkkila, 1992 Markku Lötjönen, 1993 Ari Nakari, 1994 Jukka Olkkonen ja 1995 Tatu Kosonen.
Tapani Räsänen voitti valtakunnallisen Vuoden luontokuva 1991 -kilpailun. Seura teki yhteistyötä Etelä-Karjalan taiteilijaseuran ja Maaseudun sivistysliiton kanssa. Yhteistyö johti muun muassa suuriin, Kantriksi ja urbaaniksi nimettyihin ympäristötaidenäyttelyihin monena eri vuonna, sekä galleria Pihaton perustamiseen Lappeen vanhan pappilan alueelle. Merkittävänä voidaan pitää myös diasarjan laatimista silloisen Kymen läänin kaikista keramiikkataiteilijoista.
Vuosikymmenen ajalle mahtui yhteensä viisi puheenjohtajaa: Juha Virtanen 1986–1987, Esko Kivistö 1988–1989, Markku Lötjönen 1990–1991, Sami Luukkanen 1992, Ari Nakari 1993–1994 ja Erkki Korhonen 1995–1996. Markku Lötjönen toimi Suomen kameraseurojen liiton hallituksen jäsenenä 1987–1988.[6]
Kuudes vuosikymmen 1996–2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tasavuosia vietettiin taas Suomen kameraseurojen liiton teemanäyttelyn merkeissä, tällä kertaa teemana oli Erotiikka. Näyttely järjestettiin galleria Pihatossa. Näyttelyn raadin muodostivat lappeenrantalainen Unto Ahjotuli, imatralainen Ritva Kärmeniemi ja savonlinnalainen Seppo Kiljunen.
Suomen Kameraseurojen Liitto myönsi teemanäyttelyn avajaisten yhteydessä hopeisen ansiomerkin vanhoille aktiivijäsenille Kari Kiljuselle, Ari Nakarille, Markku Lötjöselle, Juhani Palovirralle, Terho Tiaiselle ja Esko Turkkilalle. Suomen Kameraseurojen Liitto myönsi myös viirinsä Saimaan kameraseuralle. Avajaisviikonlopun oheisohjelma koostui Matti J. Kalevan luennosta, juhlaillallisesta sekä liiton syyskokouksesta. Vuonna 2002 liiton hopeisia ansiomerkkejä myönnettiin uudemman kerran, silloin Tatu Kososelle, Tommi Kähärälle, Jarmo Niemiselle ja Esa Toppilalle.
Luentosarjoja järjestettiin kahdesti. Ensin oli vuorossa kolmen luennon sarja valokuvasta 2001, luennoitsijoina Raakel Kuukka, Tommi Kähärä, Jukka Male, Jarmo Nieminen, Magnus Scharmanoff ja Esko Turkkila. Heti perään vuonna 2002 järjestettiin kolmen luennon sarja teemalla Tango ja tanssilava, luennoitsijoina Markku Koski, Seija A. Niemi, M. A. Numminen ja Juhani Tahvanainen. Tangoaiheeseen yhdistyi jokaisen luennon kohdalla myös valokuvaus.
Pienryhmätoiminta kuihtui pois. Lyhytaikaisen palkkikameranrakennustyöryhmän lisäksi ainoa koko ajan toiminut pienryhmä oli Nuorisoryhmä I. Ryhmä kokoontui säännöllisesti Puutarhurinkadun pimiölle pohtimaan valokuvausasioita, ja järjesti kuvausmatkan Pohjois-Norjaan. Vuonna 2005 perustetun Kaakkois-Suomen valokuvakeskuksen perustamiskirjan allekirjoittivat täsmälleen samat nimet, jotka lukivat Nuorisoryhmä I:n jäsenluettelossa vuosituhannen vaihteen tienoilta.
Yhteistyö Maaseudun sivistysliiton kanssa jatkui muun muassa seuran sisäisen koulutustoiminnan muodossa, sekä erityisen Elämän taiteilija -päivän ja -näyttelyn järjestämisenä Etelä-Karjalan taidemuseossa. Sen sijaan yhteistyö Etelä-Karjalan taiteilijaseuran kanssa väheni, vaikka yhteisiä jäseniä olikin. Kameraseura jäi pois niin Pihaton toiminnasta kuin Kantrin ja urbaanin järjestelyistäkin.
Jarmo Nieminen oli puheenjohtaja vuodet 1997–2000, Tommi Kähärä 2001–2004 ja Markku Lötjönen (uudelleen) 2005. Tatu Kosonen toimi Suomen kameraseurojen liiton hallituksessa vuodesta 1999 lähtien, ja 2005-2009 liiton puheenjohtajana. Myös Tommi Kähärä toimi liiton hallituksen jäsenenä vuodet 2001–2002. Molemmat nähtiin myös Suomen valokuvajärjestöjen keskusliitto Finnfoto ry:n toimielimissä, sekä Joutsenon taidekesän valokuvauskurssin kouluttajina.
Vuoden kuvaajiksi nimettiin 1996 Tatu Kosonen, 1997 Tatu Kosonen, 1998 Jukka Olkkonen, 1999 Tatu Kosonen, 2000 Jukka Olkkonen ja 2001 Jarmo Nieminen. Sen jälkeen tittelin jakamisessa seurasi tauko. Tapani Räsänen kaksoisvoitti Vuoden luontokuva 2000 -kilpailun ja Jukka Olkkonen valittiin Suomen kameraseurojen liiton Vuoden kuvaajaksi 2005.[7]
Seitsemäs vuosikymmen 2006–2016[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seitsemäs vuosikymmen toi mukanaan seuratoiminnan hiipumisen, jota vastaan vanhat aktiivit kuitenkin päättivät taistella. Seuran jäsenmäärä nousi nopeasti korkeammalle kuin koskaan. Samalla seura nousi Suomen toiseksi suurimmaksi kameraseuraksi heti Helsingin jälkeen. Toimintaa aktivoitiin kaikilla osa-alueilla, ja erityisesti alettiin kiinnittää huomiota siihen, että myös uusi ns. digisukupolvi saataisiin seuran toimintaan mukaan. Loppusyksyllä 2008 julkaistiin lähes 40-sivuinen Seuralaisen käsikirja, joka toimitettiin kaikille seuran jäsenille. Vuonna 2010 Suomen Kameraseurojen Liitto valitsi Saimaan kameraseuran Vuoden kameraseuraksi.[8][9]
Uusi vuosikymmen alkoi jo kolmannen kerran peräkkäin Suomen kameraseurojen liiton näyttelyn järjestämisenä, tällä kertaa vuorossa oli liiton vuosinäyttely. Näyttely järjestettiin Kaakkois-Suomen valokuvakeskuksen tukemana yhdessä Lappeenrannan teekkareiden kamerakerhon kanssa. Näyttelyn raadin muodostivat oman seuran Markku Lötjösen lisäksi Vesa Laitinen, Vesa-Ville Saarinen, Mika Strandén ja Anne Tompuri. Seura otti järjestettäväkseen myös liiton vuosinäyttelyn 2009. Tämän näyttelyn raadissa vaikuttivat oman seuran Tatu Kososen lisäksi läänintaiteilija Heli Kaukiainen ja Etelä-Karjalan Yrittäjien puheenjohtaja Pasi Saajanlehto. Saimaan kameraseura on järjestänyt monia liiton näyttelyitä. Muista seuroista poiketen se on pyrkinyt kierrättämään näyttelyitä myös muilla paikka-kunnilla. Esimerkiksi juuri vuosinäyttely 2009 oli esillä ensin Lemin Taikalyhdyssä, ja sen jälkeen Luumäen kunnantalolla ja lopuksi Parikkalassa valokuvaan erikoistuneessa Valolla-galleriassa.
Suomen kameraseurojen liiton kultainen ansiomerkki myönnettiin vuonna 2010 Tommi Kähärälle ja Ville Savolaiselle, ja 2011 Tatu Kososelle tunnustukseksi liiton eteen tehdystä työstä.
SKsL:n puheenjohtaja myönsi järjestötoiminnan kultaisen ansiomerkin vuonna 2006 Tommi Kähärälle ja Esa Toppilalle, vuonna 2009 Ari Nakarille ja vuonna 2011 Vesa Laitiselle. SKsL:n puheenjohtaja myönsi hopeisen ansiomerkin 2006 Aulikki Korpela-Taimelalle, Juha Turuselle ja Anne-Mari Välikaupille, vuonna 2009 Marko Taimelalle ja Ville Savolaiselle, vuonna 2011 Riitta Huttuselle, vuonna 2012 Anu Kososelle ja vuonna 2013 Olli Rädylle. Lisäksi Saimaan kameraseura haki liiton hopeisen ansiomerkin vuonna 2009 hämeenlinnalaiselle Elisa Putille, koska hänen panoksensa 1st Carelia Salon -näyttelyn järjestelyissä koettiin todella suureksi. Vuonna 2007 seuran kunniajäseniksi kutsuttiin Esko Turkkila ja Tapani Räsänen.
Saimaan kameraseura dokumentoi ahkerasti paitsi Lappeenrantaa, myös muuta Etelä-Karjalaa, sekä nykyistä että sodissa luovutettua. Näyttelyitä olivat mm. yhdessä Etelä-Karjalan museon kanssa järjestetyt Vanhaa ja uutta Lappeenrantaa 2009 ja Vanhaa ja uutta Viipuria 2012. Ne keräsivät ennätysyleisön, ja poikivat medianäkyvyyttä.[10]
Puutarhurinkadulla sijainneen pimiötilan vuokrasopimuksen kaupunki irtisanoi säästösyistä. Sammontorin pimiö lopetettiin vuonna 2013.
Kerhoillat siirtyivät vuoden 2008 alussa Kaakkois-Suomen valokuvakeskuksen tiloihin, ja nimettiin uudelleen jäsenilloiksi. Vuoden 2011 alussa alkoivat erilliset tekniikkaillat ja vuoden 2012 alussa filmivalokuvauksesta innostuneet aloittivat oman säännöllisen toimintansa Filmijäärät-ryhmänä. Loppuvuodesta 2011 aloitti myös Nuorisojaosto II, joka kokoontui kahdesti kuussa. Vuonna 2013 aloitettiin säännölliset kuvauskävelyt aina eri puolilla kaupunkia. Vuonna 2015 valokuvakeskus (ja samalla Saimaan Kameraseura) muutti Galleria Pihattoon.
Perinteinen GP-kilpailu herätettiin uudelleen henkiin. Vuoden kuvaajiksi nimettiin 2008 Anu Kosonen, 2009 Olli Räty, 2010 Lauri Heino, 2011 Tommi Joutjärvi, 2012 Tommi Joutjärvi, 2013 Sami Kontto, 2014 Jukka Kosonen ja 2015 Tuomo Himmanen. GP-kilpailun rinnalle jouduttiin perustamaan rinnakkainen kilpailu FIAP:n ja SKsL:n näyttelyihin eniten hyväksyntiä saaneille (aiemmin nämä pisteet summattiin mukaan Vuoden kuvaaja -kisaan). Vuoden kilpailukuvaajaksi nimettiin 2011 Kauko Keränen, 2012 Kauko Keränen, 2013 Veijo Kantele, 2014 Kauko Keränen ja 2015 Jukka Kosonen. Vuonna 1958 seura sai "tuntemattomalta lahjoittajalta" kilpailuidensa kiertopalkinnoiksi ns. Gunnarin lautasen. Kun 2011 siirryttiin kahden erillisen tittelin järjestelmään, annettiin uudelle Vuoden kilpailukuvaajan kiertopalkinnolle tämä sama historiallinen nimi. Näin haluttiin osoittaa kunnioitusta vanhoja aikoja ja tapoja kohtaan, ja muistaa seuran jo edesmenneitä pioneereja.
2010-luvulla alkoi seuralle kertyä kilpailumenestystä. FIAP:n kansainväliset näyttelyt ja Suomen kameraseurojen liiton kotimaiset näyttelyt alkoivat kerätä enemmän osallistujia. SKsL:n vuosinäyttelyssä 2011 Saimaan kameraseura valittiin ensimmäistä kertaa koko historiansa aikana näyttelyssä menestyneimmäksi kameraseuraksi. Nimitystä pohjusti mm. neljä henkilökohtaista kunniakirjaa. Vuosien tauon jälkeen seuraan myönnettiin myös SKsL:n arvonimiä. Korkeamman SKsLSM-arvon (Suomen Kameraseurojen Liiton Suurmestari) saivat 2014 Tatu Kosonen ja Tommi Joutjärvi. SKsLM-arvon (Suomen Kameraseurojen Liiton Mestari) saivat 2013 Tommi Joutjärvi ja Tatu Kosonen, sekä 2014 Jarmo Mäntykangas.
Myös osallistuminen kansainvälisiin, FIAP:n suojelemiin näyttelyihin herätettiin seurassa uudelleen henkiin vuodesta 2009 lähtien. Menestys poiki myös FIAP:n arvonimiä; FIAP:n korkeamman EFIAP-arvon (Excellence FIAP) saivat 2013 Tommi Joutjärvi, Tatu Kosonen ja Jarmo Mäntykangas, sekä 2014 Veijo Kantele. AFIAP-arvon (Artiste FIAP) saivat 2012 Mari Joutjärvi, Marita Räsänen, Tommi Joutjärvi, Tatu Kosonen ja Jarmo Mäntykangas, sekä 2013 Veijo Kantele, Jukka Kosonen, Päivi Mäntykangas ja Olli Räty.[11]
Vuonna 2012 seura järjesti FIAP:n suojeleman (patronage 2012/169) kansainvälisen valokuvanäyttelyn Lappeenranta 2012 – 1st International Exhibition of Photography valokuvakeskuksella. Näyttelyn tuomaristona toimivat vedossarjassa Reino Pelkonen EFIAP Imatralta, Olli Jaakkola AFIAP Tampereelta ja Raimo Paukku AFIAP Valkeakoskelta, sekä kuvatiedostojen sarjassa Tapani Räsänen EFIAP Joutsenosta, Jussi Helimäki EFIAP/b Espoosta ja Arto Korhonen Raisiosta. Lisäksi seura järjesti kansainvälisiä Carelia Salon -digikuvanäyttelyitä osana SKsL:n Finland Digital Circuit -kiertonäyttelyitä. Ensimmäinen näyttely järjestettiin Kaakkois-Suomen valokuvakeskuksessa 2009, ja sen tuomaristossa toimivat Ari Nakari AFIAP, Tatu Kosonen ja Tommi Kähärä. Toinen järjestettiin Korupirtissä, Ylämaan Jalokivikylässä 2010, ja sen tuomaristossa toimivat iisalmelainen Ilkka Niskanen EFIAP, haminalainen Raimo Ahonen AFIAP ja karjaalainen Christer Valtanen. Kolmannen näyttelyn paikkana oli Savitaipaleen kirjasto, ja tuomareina varkautelainen Riina Karvonen EFIAP, kotkalainen Sofia Virtanen ja oman seuran Anu Kosonen. Neljännen näyttelyn paikkana oli Joutseno, ja tuomareina Mari Joutjärvi AFIAP Lappeenrannasta, Mikko Joona Sastamalasta ja Hannu Rissanen Lappeenrannasta. Vuodesta 2013 lähtien kansainvälinen näyttelytoiminta eriytettiin erilliseen Lappeenranta International Photographic Society ry -järjestöön.
Vesa Laitinen voitti Vuoden lehtikuva 2011 -kilpailun.
Seuran puheenjohtajana vuonna 2006 toimi Aulikki Korpela-Taimela, vuonna 2007 Juha Turunen, vuosina 2008-2012 Tatu Kosonen ja vuosina 2013-2017 Jukka Kosonen. Jukka Kosonen toimi myös Suomen kameraseurojen liito hallituksessa vuodesta 2014 lähtien.[12]
Kahdeksas vuosikymmen 2016–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
2010-luvulla kameraseuran jäsenten harrastuksen osa-alueisiin ovat kuuluneet geokätköily, urbaani löytöretkeily, blippaus ja pienoishelikopterit. Seura on järjestänyt yhteisiä kuvausmatkoja kotimaahan ja ulkomaille.[13] Seura on jatkanut omien näyttelyiden tuottamista yhdessä Kaakkois-Suomen valokuvakeskuksen kanssa. Vuonna 2016 ne järjestivät Karjalan kannaksen nykytilaa esittelevän näyttelyn, ja vuonna 2017 Vienan Karjalaa esittelevän näyttelyn[14]. Saimaan kameraseura järjesti Suomen Kameraseurojen Liiton (SKsL) vuosinäyttelyn 2016. Näyttelyn tuomareina toimivat oman seuran Tatu Kosonen, taidekriitikko Seppo Paajanen Luumäeltä, sekä SKsL:n edustajana Yki Hytönen Helsingistä.
Suomen kameraseurojen liitto myönsi järjestötoiminnan kultaisen ansiomerkin Reino Pelkoselle. Liiton hopeinen ansiomerkki myönnettiin Jarmo Mäntykankaalle, Eija Hirvi-Talkalle, Marita Räsäselle, Sami Auviselle, Seppo Toivarille, Ville Tulkille, Tuula Heinolle ja Jirka Veikkaselle. [15] Vuodelle 2018 seuran uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Heini Eronen, ja väistyvä puheenjohtaja Jukka Kosonen valittiin Suomen kameraseurojen liiton puheenjohtajaksi samoin vuodelle 2018.
Vuoden kuvaajiksi nimettiin Jarmo Mäntykangas 2016 ja Tuomo Himmanen 2017. Vuoden kilpailukuvaajiksi nimettiin Jarmo Mäntykangas 2016 ja 2017. Jarmo Mäntykangas sai Suomen kameraseurojen liiton suurmestarin -arvon (SKsLSM). Reino Pelkonen ja Jukka Kosonen saivat Suomen kameraseurojen liiton mestarin -arvon (SKsLM).[16]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Saimaan Kameraseuran kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kosonen, Tatu: Saimaan kameraseura 1946–2006, Ensimmäinen vuosikymmen 1946–1956
- ↑ Kosonen, Tatu: Saimaan kameraseura 1946–2006, Toinen vuosikymmen 1956–1966
- ↑ Kosonen, Tatu: Saimaan kameraseura 1946–2006, Kolmas vuosikymmen 1966–1976
- ↑ Kosonen, Tatu: Saimaan kameraseura 1946–2006, Neljäs vuosikymmen 1976–1986
- ↑ Kosonen, Tatu: Saimaan kameraseura 1946–2006, Viides vuosikymmen 1986–1996
- ↑ Kosonen, Tatu: Saimaan kameraseura 1946–2006, Kuudes vuosikymmen 1996–2006
- ↑ Yle: Valokuvaaminen suositumpaa kuin koskaan
- ↑ Yle: Seurassa syntyy parempia kuvia[vanhentunut linkki]
- ↑ Yle: Valokuvanäyttely ottaa kantaa kaupunkikuvaan[vanhentunut linkki]
- ↑ SKsL: Myönnetyt FIAP-arvonimet (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kosonen, Tatu: Seitsemäs vuosikymmen (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kosonen, Tatu: Saimaan kameraseura ry 1946–2016
- ↑ Kaakkois-Suomen valokuvakeskuksen kotisivut, viitattu 7.4.2018 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kosonen, Tatu: Kahdeksas vuosikymmen (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Saimaan kameraseuran kotisivut, viitattu 7.4.2018 (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saimaan kameraseura Wikimedia Commonsissa
