Sahelinpaksujalka
| Sahelinpaksujalka | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Burhinus senegalensis (Swainson, 1837) |
||||||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
| |
Sahelinpaksujalka (Burhinus senegalensis) on afrikkalainen kahlaaja. Lajin nimesi ja kuvaili William Swainson Senegalista 1837.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Linnun pituus on 32-38 cm ja siipien kärkiväli 75-80 cm. Suuresti paksujalan näköinen tukevatekoinen kahlaaja. Eroaa paksujalasta harmaamman höyhenpuvun, pääosin mustan nokan ja naaman tummempien juovien parusteella. Sukupuolet ovat samannäköisiä.
Esiintyminen [muokkaa]
Laikuttainen esiintymisalue kattaa Saharan eteläpuolisen alueen Afrikasta eli lähinnä Sahelin, sekä Egyptissä Niilin laakson. Maailman populaatio on kooltaan 20 000–50 000 yksilöä. Lajin kanta on elinvoimainen. Paikkalintu, joka sadekausien välissä voi siirtyillä lyhyitä matkoja. Lajia ei ole tavattu Suomessa.
Elinympäristö [muokkaa]
Monenlaiset kuivat avomaat ja harvat metsät, pensaikot, jopa puutarhat. Suosii veden läheisyyttä, toisin kuin paksujalka.
Lisääntyminen [muokkaa]
Pesä on tavallisesti avoimesti maassa tai kalliolla, joskus rakennuksen katolla. Munia on 2. Molemmat puolisot hautovat. Poikaset viipyvät pesässä pari-kolme päivää ja etsivät sitten itse ruokansa.
Ravinto [muokkaa]
Pääasiassa hyönteiset ja äyriäiset, myös nilviäiset, lierot, sammakot ja pikkunisäkkäät.
Lähteet [muokkaa]
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
- Kuva
- ↑ Burhinus senegalensis IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
Sivulta puuttuu