Saattaja Hämeenmaa
| Hämeenmaa | |
|---|---|
_in_1982.jpg) Hämeenmaa 1983 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Telakka № 820, Kaliningrad |
| Kölinlasku | 29. heinäkuuta 1956 |
| Laskettu vesille | 28. joulukuuta 1956 |
| Palveluskäyttöön | 30. toukokuuta 1957 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 950 t |
| Pituus | 90,00 m |
| Leveys | 10,00 m |
| Syväys | 2,70 m |
| Koneteho | 2 x höyryturbiini 2 x 12 500 hv |
| Nopeus | 28 solmua |
| Miehistöä | 150 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
3 x 100 56 53 LT 37 mm ilmatorjuntatykit torpedot syvyyspommit sukellusveneentorjuntaheittimet |
Saattaja Hämeenmaa oli Suomen Merivoimissa vuosina 1964-1987 palvellut Neuvostoliitosta hankittu Riga-luokan fregatti. Alus oli alkuperäiseltä nimeltään SKR-69 (ven. СКР-69). Suomessa alus luokiteltiin saattajaksi.
Hankinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1960-luvun alkupuolella merivoimilla oli Matti Kurjen hankinnasta huolimatta edelleen tarve suurille tykistöaluksille. Tätä puutetta korvaamaan päätettiin 1962 Neuvostoliiton kanssa tehdyn ns. tavaraluottosopimuksen puitteissa hankkia kaksi käytettyä Riga-luokan fregattia.[1] Hankintasopimus sisälsi lisäksi alusten peruskorjauksen sekä suomalaisen kantahenkilökunnan tyyppikoulutuksen Neuvostoliitossa. Hankinta liittyi myös 1960-luvun Berliinin kriisin myötä kiristyneeseen ilmapiiriin, jonka myötä Suomeen oli hankittu jo T-54-taistelupanssarivaunuja ja MiG-21-suihkuhävittäjiä.
Hankinta toteutui 1964. Miehistön koulutus järjestettiin Tallinnassa ja lipunvaihdon yhteydessä 14. toukokuuta 1964 entiset Neuvostoliiton laivaston alukset nimettiin uudelleen. Filin (ven. Филин) sai nimen Uusimaa ja SKR-69 nimen Hämeenmaa. Alukset olivat Suomen merivoimien ainoat alukset, joissa oli pääkoneina höyryturbiinit. Alukset olivat hyvin saman näköisiä: pieni ulkoinen ero oli mm. merivalvontatutkan vastapaino, joka Hämeenmaassa oli suorakulmainen ja Uusimaassa pyöreäkulmainen.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hämeenmaa muodosti sisaraluksensa kanssa Saattajalaivueen (SaattLv). Laivueen taktillisissa harjoituksissa alusten varmistustehtävissä toimivat usein Nuoli-luokan moottoritykkiveneet. Osastolle tehtyjen operaatioanalyyttisten tutkimuksien perusteella parannettiin saattajien ilmatorjuntakykyä asentamalla niiden keulaan vuonna 1971 neuvostovalmisteinen 30 mm kaksoisrevolveritykki AK-230.[1]
Kun tykkiveneet Karjala ja Turunmaa valmistuivat 1960-luvun lopussa, eivät merivoimien rauhanaikaiset henkilöstö- ja kouluttajaresurssit enää riittäneet saattajien miehittämiseen samanaikaisesti. Alukset olivatkin kulussa 1970-luvun vuorovuosina vuoteen 1979, jolloin miinalaiva Pohjanmaan valmistuttua siirrettiin Uusimaa reservialukseksi, ja Hämeenmaahan tehtiin laaja peruskorjaus ja se muutettiin miinalaivaksi vuosina 1978-1979.[1] Alus poistettiin merivoimien alusluettelosta 1985[2] ja myytiin romutettavaksi. Se romutettiin Haminassa seuraavana vuonna.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
- Rannikon Puolustaja 3/2001 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)