Saarijärven reitti
| Saarijärven reitti | |
|---|---|
| Koordinaatit | |
| Sijainti | Keski-Suomi |
| Valtio | Suomi |
| Vesialue |
Kymijoen vesistö (14) Saarijärven reitin valuma−alue (14.6) |
Saarijärven reitti on vesireitti Keski-Suomessa. Sen pituudeksi ilmoitetaan yleensä noin 80 kilometriä [1], yli 80 kilometriä [2] tai yli 95 kilometriä.[3] Se kuuluu Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Saarijärven reitin valuma-alueeseen (14.6) ja sijaitsee Karstulan, Kyyjärven ja Saarijärven kuntien alueilla.[4][5] Reitistä 28 kilometriä on jokia. Suurimmat järvet ovat Kalmarinselkä, Kiminginjärvi, Kyyjärvi, Mahlunjärvi, Pääjärvi, Saarijärvi ja Summanen.[5]
Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saarijärven reitin vesi on humuspitoista ja ravinnepitoisuudeltaan karua. Vesikasvillisuutta on vähän, mutta paikoittain vesisammalta on paljon. Erityisesti Heijostenkoskilla ja Riekonkoskella on runsas lajisto. Saarijärven reitin rannat ovat asuttuja ja viljeltyjä, etenkin koskipaikoilla.[6] Reitillä on 22 koskea, joiden pituus on yhteensä 6,7 kilometriä ja putous yhteensä 42 metriä.[5] Koko reitin pudotukseksi on ilmoitettu 58,7 metriä [3]. Moni koskista on suojeltu koskiensuojelulailla ja ne ovat tärkeitä lisääntymispaikkoja kaloille. Saarijärven reitin alueella on 1 534 hehtaarin kokoinen Natura 2000 -alue.[6] Lähes koko vesireitti ja sen rannat kuuluvat Natura-suojelun ja rantojensuojeluohjelman piiriin. Riekonkoskella on reitin laajin luonnonsuojelualue.[7]
Saarijärven reitin kulttuurimaisema on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue. Pellot ja laitumet ovat tyypillisesti rinteillä, jotka viettävät järviin. Asutus on perinteisesti ollut peltojen yläpäässä, pellon ja metsän välissä. Reittiä on aiemmin käytetty tukinuittoon ja koskien kohdalla on ollut vesimyllyjä.[4]
Reitin kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
On hieman tulkinnanvaraista, mitkä osat luetaan mukaan pääreittiin. Vesistöalueen pääuoma sisältyy siihen ainakin ala- ja keskijuoksun osalta. Joskus siihen lisätään vesistöalueella olevia sivureittejäkin. Pääuoman yläjuoksun vähävetiset uomat jätetään kuitenkin usein mainitsematta. Alla on lueteltu reitin pääuoman eri osuuksia alajuoksulta alkaen (suluissa on osuuden pituus), joista muodostuu 130 kilometriä pitkä reitti [a]:
- Naarakoski ←Naarajärvi (3 km) ←Suojoki (5 km) ←Kiimasjärvi (8 km) ←Summanen (7 km) ←Majakoski ←Kallinjärvi (1 km) ←Leuhunjoki (3 km) ←Saarijärvi (9 km) ←Mahlunjärvi (5 km) ←Vartejärvi (3 km) ←Lehtolankoski ←Horonalanen (1 km) ←Kalmujoki (4 km) ←Kalmarinselkä (3 km) ←Tuhmajoki (2 km) ←Tuhmalampi (4 km) ←Heijostenkoski (4 km) ←Hepolampi (4 km) ←Pääjärvi (17 km) ←Kiminginjoki (6 km) ←Kiminginjärvi (2 km) ←Oikarinjoki (6 km) ←Kyyjärvi (7 km) ←Nopolanjoki (3 km) ←Hirvijoki (4 km) ←Nurmijoki (15 km) ←Sarantajärvi
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Saarijärven reitin pääuoman pituudelle on vain vähän kirjallisuuslähteitä. Sen määrittäminen kartasta mittaamalla on hankalaa, jos jokien mutkittelu on voimakasta. Suuri osa pääuomasta on laajoja järvenselkiä, jossa matkan mittaaminen on helppoa. Leveät joet on mitattu kartoista, mutta latvavesien mutkittelevien jokien pituudet on haettu Paikkatietoikkunasta. Reitille kuuluvien vesistöjen luettelon sisältö on perusteltu artikkelin Saarijärven reitin valuma-alueen kappaleessa Pääuoma.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Andersson, Axel: Fiskvägar vid småskaliga vattenkraftverk – lösningar för fiskars uppvandring och nedvandring vid kraftverk i Saarijärvileden (PDF) (diplomityö) aaltodoc.aalto.fi. 25.5.2015. Espoo: Aalto-yliopisto. Viitattu 24.7.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Karppinen, Petri & al.: Taimenen vaelluspoikasten kuolleisuus ja käyttäytyminen Hietaman- ja Leuhunkosken voimalaitoksilla (PDF) (raportti nro 19/2022) 2022. Helsinki: Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus. Viitattu 24.7.2023.
- ↑ a b Kymijoen vesistön yläosan vesienkäytön kokonaissuunnitelma (PDF) (raportti 122, sivut 115, 133, 137 ja 196) 1977. Helsinki: Vesihallitus. Viitattu 30.6.2023.
- ↑ a b Silén, Saija et al.: Paavon portilta Palavasalmelle – Saarijärven kulttuuriympäristöohjelma, s. 22–23. Jyväskylä: Keski-Suomen ympäristökeskus, 2007. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 21.8.2014).
- ↑ a b c Saarijärven koskireitti Saarijärven Seudun Matkailu. Viitattu 6.9.2016.
- ↑ a b Saarijärven reitti Ymparisto.fi. 3.7.2013. Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 21.8.2014.
- ↑ Luonnonsuojelu Saarijärven kaupunki. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 21.8.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Saarijärven reitti, Natura 2000 -suojelualue
- Rantanen, Paula: Korkeilla kankahilla, lehtoisilla rantahilla. Maa- ja kotitalousnaiset, 2015. ISBN 978-952-93-5040-7. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 31.7.2023).
- Honkanen, Veijo: Elinympäristökunnostusten suunnittelu Saarijärven reitillä 2018. Saarijärven kaupunki, 2018. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 31.7.2023).
- Pajunen, Hannu: Saarijärven reitin yläosan kehitys jääkauden jälkeen. Geologi, 2013, nro 4, s. 106–116. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 31.7.2023.
- Vilkkilä, Tiina: VAPO:n turvetuotannon vesistökuormitus Saarijärven reitillä, Bioenergiakeskuksen julkaisusarja, nro 35, 2008