Saaren kartano (Tammela)
Saaren kartano on Tammelassa Kanta-Hämeessä sijaitseva kartano, joka ympäristöineen kuuluu Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[1] Kartanon ympäristö on myös osa Mustiala - Porras - Kaukolanharju -nimistä valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta.[2]
Kartano sijaitsee Pyhäjärven ja Kuivajärven väliin jäävällä saarella. Saari on pituudeltaan noin 1,5 kilometriä ja noin kilometrin levyinen. Sen läpi kulkee Tammelan kirkonkylästä Hämeen Härkätielle johtava tie, yhdystie 2823. Saaren pohjoispään yhdistää nykyään mantereeseen Venesillan kannas. Eteläpäässä Saarensalmen yli johtaa kannen yläpuolisilla tukikaarilla varustettu teräsbetoninen kaarisilta, joka on valmistunut vuonna 1923.[3]
Kartanon kaksikerroksinen päärakennus on valmistunut vuonna 1820, se on mansardikattoinen ja julkisivun pylväsjäsentelyineen kustavilaista kartanoarkkitehtuuria. Rakennus on hirsirunkoinen ja rapattu. Kartanomiljööseen kuuluu kaikkiaan kolmisenkymmentä rakennusta, vanhimmat 1700-luvulta, joukossa on useita asuin- ja huvilarakennuksia. Tilan talouskeskus on hieman erillään ja siinä on mm. tiiliset navetta ja talli, muita maatalousrakennuksia sekä konttori- ja asuinrakennuksia. Kartanon päärakennusta ympäröivä puisto ulottuu Kuivajärven rantaan. Puisto on rakennettu 1920- ja 1940-luvuilta peräisin olevien suunnitelmien mukaan.[1]
Kartano muodostettiin vuonna 1599 yhdistämällä useita Saaren kylän tiloja. Kartanoon liitettiin vielä myöhemmin muita tiloja, viimeisenä Kankaisten ratsutila vuonna 1793.[1] Laajimmillaan kartano oli vuonna 1918 ennen torpparilain voimaantuloa, jolloin maata oli noin 3 500 hehtaaria. Tuolloin kartanossa oli 24 torppaa.[4] Kartanosta on erotettu mm. asutuslain nojalla liki 1 000 hehtaaria.[5] Saaren kansanpuisto on perustettu kartanon maille vuonna 1932.
Kartanon omistajia ovat olleet muun muassa de la Chapellet, jonka suvun omistuksessa se oli vuodesta 1814 lähtien. Saaren kartano oli tärkeä paikka Albert Edelfeltin vaimolle Ellan de la Chapellelle, joka vietti siellä kaikki kesänsä ja joskus myös talvikuukausia. Ellan de la Chapellen vanhemmille, Carl Victor ja Julia de la Chapellelle, kartanon tuotto yhdistettynä isän virkamiespalkkaan tarjosi perheelle vakaan toimeentulon. Ellan de la Chapelle tunsi olonsa vapaimmaksi Saaren kartanossa, jossa hän saattoi hoitaa kartanon sisätaloutta, keskustella maataloudesta veljensä Vicke de la Chapellen kanssa sekä ratsastaa ja ajaa omaa vaunuaan.[6]
Vuodesta 1930 lähtien omistajina ovat olleet von Frenckellit, tästä suvusta ensimmäisenä Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Erik von Frenckell ja hänen kuoltuaan tytär, teatterinjohtaja Vivica Bandler. Nykyään kartanon omistaa Mikael von Frenckell.[4][7]
Saaren kartanon lähimaisemia ovat ikuistaneet kankaalle mm. Magnus von Wright ja Albert Edelfelt.[8] Tunnettu on etenkin Edelfeltin vuosina 1889–1890 Saaren kartanon mailla, läheisellä Kaukolanharjulla maalaama Kaukolanharju auringonlaskun aikaan, jota pidetään yhtenä Suomen taiteen kultakauden tärkeistä teoksista. Vuonna 1926 Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistys rakensi Kaukolanharjun näkötornin Saaren kartanon maille paikalle, jolla Edelfelt oli maalannut teoksensa, ja vuonna 1934 samalle alueelle Kuivajärven rannalle, niin ikään kartanon maille perustettiin Saaren kansanpuisto yleistä virkistystä ja vapaa-ajanviettoa varten. Vuodesta 1980 puiston omistajina ovat olleet Tammelan kunta ja Forssan kaupunki.[9][10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Saaren kartano ja kansanpuisto Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Mustialan - Portaan - Kaukolanharjun maisema-alue Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet valtioneuvoston periaatepäätöksessä. 27.12.2004. Ympäristöhallinto. Viitattu 7.5.2011. [vanhentunut linkki]
- ↑ Hämeen maakunnallisesti arvokkaat rakennusperintökohteet: kohdekuvaukset, Tammela Hämeen liitto. Arkistoitu 27.2.2015. Viitattu 27.2.2015.
- ↑ a b Kirjailija Liisa Suvikummun esittely Lounakirjailijat-tietokannassa lounakirjailijat.net. Arkistoitu 27.2.2015. Viitattu 7.5.2011.
- ↑ Matti Ruostela: Matti Ruostelan kotisivut elisanet.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 7.5.2011.
- ↑ Maria Vainio-Kurtakko: Ett gott parti : Scener ur Ellan de la Chapelles och Albert Edelfelts liv. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2022. ISBN 978-951-583-557-4. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Juha Jaakkola: Pääoman paimentaja Digipaper Presso. 10.3.2007. Digipaper. Viitattu 8.5.2011.
- ↑ Riitta Saarinen: Kaukolanharjun värit teettivät työtä Albert Edelfeltille 9.8.2000. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.5.2011.
- ↑ Edelfelt, Albert: Kaukolanharju auringonlaskun aikaan, 1889-1890 Valtion taidemuseo. Viitattu 25.5.2013.
- ↑ Klemelä, Päivi & Mahlanen, Soili: Tammelan kylät taiteilijoiden silmin, s. 22–27. Tammela: Tammelan kunta, 2009. ISBN 978-951-96587-3-5.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mustialan - Portaan - Kaukolanharjun valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Hämeen liiton sivuilla[vanhentunut linkki]
- Suvikumpu, Liisa: Saaren kartano, Tammela : maan ja kulttuurin viljelyä 1600-luvulta 2000-luvulle. Tammela: Saaren kartano, 2008. ISBN 978-952-92-4124-8.