Saab 17

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saab 17A Tanskan väreissä helsingørilaisessa museossa (2005).

Saab 17 oli ruotsalainen yksitasoinen, yksimoottorinen ja kaksipaikkainen tiedustelu- ja pommikone.

Koneen kehittely alkoi ASJA-yhtiön (AB Svenska Järnvägsverkstädernas Aeroplanavdelning) L 10-projektina jonka nimeksi vaihtui ASJAn Saabiin liittämisen jälkeen vuonna 1937 Saab 17. Tuolloin Ruotsi oli todennut, että vain Englannin tai Saksan liittolaiset pystyivät ostamaan suorituskykyisiä lentokoneita tilanteessa, jossa sodan tiedettiin olevan tulossa. Yhdysvalloillakaan ei ollut halua myydä puhumattakaan, että sillä olisi ollut ostokelpoista kalustoa. L-10-hankkeen apuna oli lisenssivalmistetun Northrop 8-A 1 (B 5) pommikoneen tuotantoa avustaneita yhdysvaltalaisia lentokoneinsinöörejä. Yhdysvaltalaiset insinöörit, jotka olivat opettaneet ruotsalaisille kollegoilleen nykyaikaisten kokometallisten lentokoneitten rakentamista, auttoivat myös uuden konemallin alkusuunnittelussa.

Siiven rakenteen vahvistamiseksi Saab 17 laskutelineet olivat suurissa kuiluissa siipien alapinnalla, ja telineissä oli suuret suojapellit, joiden oli tarkoitus toimia alaslaskettujen laskutelineitten myötä syöksyjarruina syöksypommituksessa. Uusien BT2-pommitähtäinten asennuksen jälkeen koneilla ei kuitenkaan tarvinnut käyttää syöksypommitustekniikkaa. Koneet voitiin pyörien lisäksi varustaa myös suksilla tai kellukkeilla.

Koelento tehtiin 18. toukokuuta 1940 ja toimitukset Flygvapnetille alkoivat vuonna 1942.

Koneesta tehtiin viisi versiota kolmella eri moottorityypillä. S 17BL ja S 17BS olivat tiedustelumalleja ja B 17A (132 kappaletta), B 17B (55 kappaletta) ja B 17C (77 kappaletta) pommikoneita. 17A käytti lisenssillä valmistettua Pratt & Whitney Twin Waspia, 17B Ruotsissa lisenssillä valmistettua englantilaista Bristol Pegasus XXIV:ää (Ruotsissa käytettiin mallimerkintää Mercury XXIV) ja 17C italialaista Piaggio PXI-moottoria. Saab 17:ää valmistettiin 322 kappaletta. 46 konetta myytiin Etiopiaan vuosina 1947–1950, jossa ne palvelivat vuoteen 1968.

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ilmavoimat hankkivat näitä täysin vanhentuneita koneita (17A) kaksi kappaletta, ensimmäisen toukokuussa 1959 ja toisen tammikuussa 1960. Koneiden rekisteritunnukset olivat SH-1 ja SH-2. Koneita käytettiin lähinnä maalihinauskoneina, johon ilmavoimilla oli akuutti konetarve FK-hinauskoneen tuhouduttua ja Blenheimien käytön jatkamisen ollessa liian kallista. Molemmat Saab 17 -koneet vaurioituivat pian ja poistettiin käytöstä.

Tekniset tiedot (Saab 17A) [1][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tyyppi: Metallirakenteinen syöksypommitus- ja tiedustelukone
  • Kärkiväli: 13,70 m
  • Pituus: 9,80 m
  • Korkeus: 4,35 m
  • Siipipinta-ala: 28,50 m²
  • Tyhjäpaino: 2 600 kg
  • Lentopaino: 3 790 kg
  • Moottori: STW C-3 (Pratt & Whitney R-1830 Twin Waspin lisenssillä valmistettu versio) 14-sylinterinen ilmajäähdytteinen kaksoistähtimoottori, teho 1 065 hv.

Suoritusarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suurin nopeus: 420 km/h
  • Lakikorkeus: 8 500 m
  • Lentomatka: 1 800 km.

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaksi 8 mm:n konekivääriä siivissä, yksi 8 mm:n konekivääri tähystäjän käytössä
  • 500 kg pommikuorma.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Andersson, Hans G.: Saab aircraft since 1937. Lontoo: Putnam, 1989. ISBN 0-85177-831-3.
  • Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin - 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Heinonen 1992 s. 229

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]