STS-7

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
STS-7
Lennon tunnus
STS-7 patch.svg
Lennon tilastotiedot
Lennon nimi: STS-7
Avaruussukkula: Challenger
Miehistön määrä: 5
Lähtöalusta: LC-39A
Laukaisu: 18. kesäkuuta 1983 11:33 UTC (14.33 Suomen aikaa)
Laskeutuminen Maahan: 24. kesäkuuta 1983 13:56:59 UTC (16:56:59 Suomen aikaa)
Lennon kesto: 6 päivää 2 tuntia 23 minuuttia 59 sekuntia
Kiertoratojen määrä: 97
Ympärikierto: 90,6 min
Kiertoradan korkeus: 296–315 km
Kiertoradan inklinaatio: 28,3°
Matkan pituus: 4 072 553 km (2 530 567 mailia)
Massa: Laukaisussa 113 025 kg, laskeutumisessa 92 550 kg; hyötykuorma 16 839 kg
Miehistön kuva
Vasemmalta: Ride, Fabian, Crippen,Thagard, Hauck.
Vasemmalta: Ride, Fabian, Crippen,
Thagard, Hauck.
Navigaatio
Edellinen lento Seuraava lento
STS-6 Sts-6-patch.png STS-8 STS-8 patch.png

STS-7 oli NASA:n avaruussukkulaohjelman seitsemäs ja Challenger-sukkulan toinen lento. Laukaisu tapahtui 18. kesäkuuta 1983 kello 11:33 UTC-aikaa Kennedyn avaruuskeskuksesta. Lento päättyi laskeutumiseen 24. kesäkuuta kello 14:56 Edwardsin lentotukikohtaan.

Lennon viisihenkinen miehistö oli siihenastisista sukkulalennoista suurin. Challengerin komentajana toimi STS-1-lennon lentäjä Robert Crippen. Ensimmäisellä lennollaan olivat lentäjä Frederick H. Hauck sekä tehtäväspesialistit John M. Fabian, Norman E. Thagard ja NASA:n ensimmäinen naisastronautti Sally Ride.

Hyötykuormana lennolla oli kaksi tietoliikennesatelliittia, kanadalainen Anik C2 sekä indonesialainen Palapa B-1. Sukkulan rahtitilassa oli myös länsisaksalainen SPAS-I-tutkimussatelliitti, joka irrotettiin RMS-robottikäsivarrella sukkulasta ja poimittiin lennon päätteeksi taas kyytiin maahan paluuta varten. Satelliitti sisälsi 10 tutkimuslaitteistoa, jotka suorittivat mm. materiaalitutkimusta[1], maapallon tarkkailua sekä spektrometriaa. Lisäksi astronautti Thagard suoritti lääketieteellisiä tutkimuksia avaruuspahoinvoinnista sukkulan keskikannella.

Lento oli ensimmäinen, jolla käytettiin hyväksi STS-6-lennolla laukaistua TDRS-tietoliikennesatelliittia sukkulan ja maa-asemien väliseen tiedonsiirtoon. Challengerin oli tarkoitus laskeutua tehtävän päätteeksi Kennedyn avaruuskeskuksen uudelle 4,5 kilometrin kiitotielle, mutta epäsuotuisan sään takia laskeutuminen tapahtui Edwardsin lentotukikohtaan.[2]

Media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shuttle Patch.svg Edellinen lento:
STS-6
NASAn avaruussukkulalennot Seuraava lento:
STS-8