SS Vestkusten
SS Vestkusten oli vuonna 1858 rakennettu 232 brt:n matkustajahöyrylaiva, joka upposi 22. lokakuuta 1913 Merenkurkussa Rönnskärin lähellä. Haaksirikossa hukkui 34 ihmistä (13 matkustajaa, 19 miehistön jäsentä ja kaksi venäläistä luotsia), ja vain yksi matkustaja selvisi hengissä kiivettyään laivan etumastoon. Lisäksi laivassa olleet 41 lehmää ja kahdeksan hevosta menehtyivät.[1]
Vestkustenin haaksirikko oli Suomen merialueiden pahin rauhanajan merionnettomuus ennen autolautta M/S Estonian uppoamista syksyllä 1994.[1]
Varhainen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
SS Vestkusten rakennettiin Ruotsissa vuonna 1858, ja se edusti valmistuessaan silloisen laivanrakennustekniikan huipputasoa. Alus purjehti Eskilstuna-nimen alla vuoteen 1868, jolloin se myytiin Göteborgiin ja sen nimeksi tuli Falken. Falken liikennöi Ruotsin etelärannikolla, mutta myöhemmin se myytiin Sundsvalliin. Laivalle tehtiin peruskorjaus vuonna 1890, ja muutaman vuoden kuluttua se myytiin Suomeen Kaskisiin Kaskö-Sundsvall-varustamolle, ja se liikennöi tämän jälkeen Kaskisten ja Sundsvallin välisellä reitillä.[1]
Vuonna 1899 Falken törmäsi sakeassa sumussa saksalaiseen Norrköping-höyrylaivaan, jolloin laivaemäntä ja kaksi matkustajaa saivat surmansa. Vähän myöhemmin Falken ajoi karille ja upposi. Alus nostettiin ylös, mutta sitä ei enää asetettu liikenteeseen. Vuonna 1909 turkulainen kapteeni K. G. Örnbom osti useita vuosia käyttämättömänä olleen Falkenin ja kunnosti sen liikennettä varten. Noin 100 000 markan remontissa muun muassa laivan matkustajahytit ja salonki uusittiin kokonaan, ja sen uudeksi nimeksi tuli Vestkusten.[1]
Haaksirikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vestkusten alkoi kulkea Vaasasta Härnösandiin sekä Sundsvalliin, ja kesäaikaan se poikkesi myös Porissa, Kristiinankaupungissa ja Kaskisissa kuljettaessaan viljaa ja karjaa. Vestkustenin kilpailijana näillä reiteillä oli vaasalaisen Svea-varustamon Carl von Linne -laiva. Vestkustenin kantavuus oli 232 brt, pituus 30 metriä ja leveys 7 metriä, ja siinä oli tilaa 70 matkustajalle.[1]
1910-luvulla merenkurkun laivaliikenteen keskinäinen kilpailu sai liikennöitsijät ottamaan yhä suurempia riskejä. Vestkusten liikennöidessä Vaasa–Härnösand–Sundsvall-linjalla se lähti 22. lokakuuta 1913 kovassa aallokossa kuljettamaan viljaa, karjaa ja kappaletavaraa. Sää oli lähtöhetkellä sumuinen, ja kun laiva oli päässyt sisäsaariston ulkopuolelle, navakka tuuli yltyi lounaismyrskyksi. Alus suuntasi suojaan Rönnskärin saaristoon odottamaan parempaa säätä.
Illalla kello kuuden aikaan Vestkusten harhautui pois reitiltään kahdesta venäläisestä luotsista huolimatta. Matkan jatkuessa puolinopeudella laivan perä osui kariin. Osuman seurauksena Vestkusten kallistui vasemmalle. Kallistuman kasvaessa laivan lastiruumaan pääsi vettä, ja se alkoi upota. Mereen jo laskettu ja kuormattu pelastusvene jäi kaatuvan laivan alle, ja aluksen kannelta sinkoutui ihmisiä veteen. Laivan upottua vain sen savutorvi ja mastonhuiput jäivät pinnalle. Yhtä matkustajaa lukuun ottamatta kaikki laivassa olleet 34 henkilöä hukkuivat onnettomuudessa.
Seuraavana päivänä samalle reitille Vaasasta lähteneeltä Svea-yhtiön Carl von Linne -laivalta havaittiin uponneen Vestkustenin mastot, ja ainoa henkiinjäänyt pelastettiin.
Vestkustenin hylystä nostettiin sen höyrykone vuonna 1934.[1] Vaasalainen urheilusukelluskerho Delfin ry löysi hylyn uudelleen vuonna 1976, ja sieltä nostettiin erilaista esineistöä, jota on esillä Vaasan Merimuseossa. Hylky on edelleen paikallaan Holmbergsgrundetissa Vaasa-Rönnskär väylän varrella mutta pahoin hajonneena.