SS Naronic
SS Naronic oli Harland and Wolff -telakan vuonna 1892 White Star Line -yhtiölle rakentama höyrylaiva. Alus lähti Liverpoolista 11. helmikuuta 1893 kohti New Yorkia, mutta katosi matkalla vieden 74 ihmistä mukanaan. Laivan kohtalo ei ole selvinnyt.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Naronic laskettiin vesille 26. toukokuuta 1892 ja lähti neitsytmatkalleen Liverpoolista New Yorkiin alle kaksi kuukautta myöhemmin, 15. heinäkuuta. 143-metrinen kaksipotkurinen höyrylaiva oli suunniteltu rahtilaivaksi. Laivassa oli kuitenkin myös joitakin matkustajapaikkoja, jotta varustamo selviytyisi lisääntyneestä liikenteestä muilla kuin New Yorkiin kohdistuneilla reiteillään. Ensimmäisen matkansa jälkeen Naronic teki viisi purjehdusta havereitta ennen kuin se lähti viimeiseksi jääneelle matkalleen 11. helmikuuta 1893, päällikkönään William Roberts.
Onnettomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
New Yorkiin suuntautuneella matkallaan Naronicilla oli 50 hengen miehistö sekä 24 hoitajaa aluksen ensisijaiselle rahdille, karjalle. Lähdettyään Liverpoolista, alus pysähtyi pikaisesti Point Lynasissa, Walesissa päästääkseen luotsin maihin. Sen jälkeen alus suuntasi avomerelle.
Naronicin kadotessa langatonta lennätintä, jolla lähettää hätämerkin, ei ollut vielä keksitty, joten miehistö oli oman onnensa nojassa ongelmien sattuessa. Kaikki, mitä tapahtumista tiedetään, tulee kahdesta lähteestä.
Brittiläinen höyrylaiva SS Coventry raportoi nähneensä kaksi tyhjää Naronicin pelastusvenettä. Ensimmäinen pelastusvene löytyi kellumassa ylösalaisin 2.00 aamuyöllä 4. maaliskuuta. Toinen kello 14.00 löytynyt pelastusvene oli puoliksi täynnä vettä, mutta muuten hyvässä kunnossa. Ensimmäinen löytyi 19 mailin päästä paikasta, jossa RMS Titanic upposi (eräät lähteet antavat etäisyydeksi 90 mailia).
Toinen lähde ovat neljä myöhemmin löydettyä pulloa viesti sisällään. Viestit väittivät Naronicin olevan uppoamassa. Kaksi pulloa löydettiin Yhdysvalloista, toinen 3. maaliskuuta 1893 Bay Ridgestä, Brooklynistä, New Yorkista ja toinen Ocean viewistä, Virginiasta 30. maaliskuuta. Kolmas pullo löydettiin kesäkuussa 1893 Irlannin kanaalista ja neljäs 18. syyskuuta Mersey-joesta, lähellä laivan lähtöpaikkaa, Liverpoolia.
Kaikki neljä viestiä erityisesti mainitsevat Naronicin uppoamisen, mutta toinen pullo sisältää kaikkein yksityiskohtaisimman viestin:
»3:10 aamuyöllä 19.2. SS Naronic merellä. Kuka tämän poimiikaan: raportoi tästä asiamiehillemme, jollei tästä ole kuultu aiemmin, että laivamme uppoaa nopeasti. Myrsky on niin paha, ettemme tule selviytymään pienissä veneissä. Yksi vene on jo kadonnut matkustajineen. Jumala anna meidän selviytyä tästä. Meihin iski jäävuori sokaisevassa lumimyrkyssä ja laiva kellui kaksi tuntia. Kello on 3:20 kelloni mukaan ja laiva on kyljellään meressä. Raportoi tämä asiamiehille Broadwayllä, New New Yorkissa, M. Kersey & yhtiö. Hyvästi kaikille.»
Viestin on allekirjoittanut ”John Olsen, karjanhoitaja.” Laivalla ei kuitenkaan ollut matkustajaluettelon mukaan ketään sen nimistä; lähinnä ovat John O’Hara tai John Watson. Samantyylinen tulos on ensimmäisenä löydetyn pullon kanssa, viestin allekirjoittajan ”L. Winsel” -nimistä ei ollut matkustajaluettelossa. Kaksi muuta viestiä ovat allekirjoittamattomia. Tämän vuoksi on kyseenalaistettu pullojen luotettavuus aitoina todisteina laivan kohtalosta eikä asiasta suoritettu meriselitys hyväksynyt pulloposteja aidoiksi.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mark M. Nichol: The Mystery of the SS Naronic 11/2006. Titanic-whitestarships.com. Arkistoitu 6.10.2007. Viitattu 29.4.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vuoden 1893 lehden kirjoitus uppoamisesta(englanniksi)
- "Never heard of: Mysteries of the Atlantic Ferry" (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
