SS Herakles

s/s Herakles oli ensimmäinen laiva, joka toi aitoa kahvia Suomeen jatkosodan jälkeen. Suomessa sodan aikana ei saanut aitoa kahvia koska nautintoaineita ja peruselintarvikkeitakin säännösteltiin. Kahvin hinnaksi arviointiin kupongeilla säännösteltynä 940 markkaa kilolta, millä olisi silloin tilannut kaksi vuotta maakuntalehti Turun Sanomia.

S/s Herakles lähti 14. tammikuuta 1946 Santosista Rio de Janeirosta 2500 tonnia Rio-6- ja Rio-7 -luokkaa olevaa raakakahvia lastinaan Bahiaan, mistä lastattiin vielä mm. 300 tonnia tupakkaa, 2.000 tonnia rehukakkuja, puuvillaa Suomen uusien setelien valmistukseen, talkkia, suolattuja nahkoja ja lääkkeitä. Bahiasta laivaan nousi salamatkustaja Antonio de Silva Liman, joka Suomessa sai Pauligilta paahtimossa töitä, kunnes palasi laivalla kotimaahansa.

Poliisivartio purkamiseen

Alus saapui Turun satamaan sunnuntai-iltana 24. helmikuuta 1946. Laivan avusti Turun satamaan jäänmurtaja Sisu

Tapaus sai suuren huomion joukkotiedotusvälineissä ja yleisöä lastin maanantaisen purkamisen ajaksi hillitsemään järjestettiin ketju poliiseja. Yleisön pettymykseksi kansanhuoltoministeriö päätti, että kahvi saadaan kupongeilla säännösteltynä kauppoihin vasta runsaan kuukauden päästä huhtikuussa 1946. Närkästystä aiheuttivat myös muutamat lastin purussa rikkoutuneet säkit joiden sisältö vain lakaistiin pois.

Arvovaltaisia vieraita

Laivan päällikkönä oli Gunnar Möller ja perämiehenä Erik Ahlström, jotka saivat vieraakseen kolme ministeriä, Suomen pankin pääjohtajan, Brasilian Helsingin suurlähettilään, kauppaneuvos Eduard Pauligin, toimitusjohtaja Henrik Pauligin, Turun kaupunginjohtajan, Suomi-Etelä-Amerikka-laivalinjan johtajia ja muita elinkeinoelämän johtajia. Perämies Ahlströmistä tuli myöhemmin yleislakon aikana 1956 s/s Herkulesin kapteeni.

Kahvin säännöstely

Kahvin säännöstely oli alkanut Suomessa ennen talvisotaa siten, että sitä saattoi ostaa neljänneskilon kuukaudessa. Toisessa vaiheessa sai ostaa vain korvikekahvia, missä kahvin osuus oli vain 15%:ia. 1943 ei juomassa ollut kahvia enää lainkaan, vaan vastike koostui 15%:sta sikuria ja sokerijuurikasta sekä loput viljaa.

Vastikkeessa saattoi olla paahdettua ohraa, ruista, vehnää, sokerijuurikasta, sikuria, perunaa, punajuurta, voikukanjuurta, hiivaa, humalaa ja voita. Kokonaan kahvin säännöstelystä luovuttiin vasta 1954. Samana vuonna Paulig lisäsi kahvipaketteihinsa pahvisia keräilykortteja, joita lopulta oli kaiken kaikkiaan 216.

Perinne

Turun karjalainen näyttämö esitti tapahtumasta Kaivo-nimisen näytelmän 2003 neljänä esityksenä toukokuun lopussa. Tapahtumasta on kuvia Åbo Akademin merihistoriallisessa instituutissa.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa viisikymmentä vuotta myöhemmin (1996) s/s Herakleen saapumisesta 1946 lehteen kirjoitettua artikkelia käytettiin esimerkkinä toivosta hyvien aikojen paluusta (vuonna 1996 Suomi oli juuri toipumassa syvästä taloudellisesta lamasta).

Aiheesta muualla

• Työväentutkimus 2003: Suomalainen arki säännöstelyvuosien aikana
• Utain: Kofeiiniriippuvainen kansa
• Wanhanajan Puoti Museokahvila