SOS-Lapsikylä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

SOS-Lapsikylä (SOS Children's Villages) on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kansainvälinen järjestö, jonka tehtävänä on suojella lasten oikeuksia ympäri maailmaa. SOS-lapsikylät auttavat lapsia, jotka ovat vaarassa menettää tai ovat menettäneet vanhempiensa huolenpidon. Lapsikylät tarjoavat asuinpaikkoja orvoille, hylätyille ja huostaanotetuille lapsille. SOS-lapsikyliä on yli 500 eri puolilla maailmaa. Järjestö toimii 133 maassa.

SOS-lapsikylätyö perustuu ajatukseen, jonka mukaan jokainen lapsi tarvitsee samanlaisia asioita kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi. Lapsi tarvitsee kehityksensä pohjaksi turvallisen kiintymyssuhteen aikuiseen, vakaan ympäristön ja jatkuvuuden tunteen.

SOS-lapsikylien toiminta perustuu maailmanlaajuisesti neljään periaatteeseen: vanhempi, sisarukset, koti ja kylä. Lapsikylävanhempi on lapsille pysyvä ja turvallinen aikuinen. Sijoitetut lapset kasvavat lapsikyläperheessä sisarusten tavoin. Jokaisella lapsikyläperheellä on oma koti, joka on sekä lapsikylävanhemman että sijoitettujen lasten koti. Lapsikyläkodit, yhteiset tilat, lapset ja henkilökunta muodostavat yhdessä kyläyhteisön.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SOS-lapsikylätoiminnan perustajana oli itävaltalainen lääketieteen opiskelija Hermann Gmeiner. Ensimmäinen SOS-lapsikylä avattiin Itävallan Imstissä vuonna 1949. Tuolloin toiminnan tarkoituksena oli auttaa toisessa maailmansodassa kotinsa, turvansa ja perheensä menettäneitä lapsia. Suomen SOS-lapsikyläyhdistys perustettiin Albin Gebhardtin johdolla vuonna 1962 ja ensimmäinen lapsikylä valmistui Espoon Tapiolaan vuonna 1966.

Lapsikylätyö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SOS-Lapsikylän ensisijainen tavoite on, että lapsi saisi kasvaa omien vanhempiensa luona. Silloin, kun vanhemmat eivät yksin pysty huolehtimaan lapsistaan, SOS-Lapsikylä voi tukea perhettä erilaisilla tukimuodoilla. Jos omassa perheessä asuminen ei tuesta huolimatta onnistu, SOS-Lapsikylän vaihtoehtona on tarjota lapselle turvallinen sijaiskoti. Apua tarvitsevat lapset ja perheet tulevat SOS-lapsikylien ja nuorisokodin palvelujen piiriin kuntien sosiaalitoimen kautta. Hoitomuotoja ovat yhteisöllisesti tuettu perhehoito lapsikylissä tai kasvua tukeva hoito nuorisokodissa.

Tavoitteena on, että lapset saavat olla lapsia, tuntea olevansa rakastettuja ja turvassa. Suomessa työtä tehdään kuudessa lapsikylässä: Espoossa, Kaarinassa, Punkaharjulla, Tampereella, Vihannissa ja Ylitorniolla sekä nuorisokodissa Jyväskylän Vaajakoskella. Suomessa lapsikylävanhemmalla on hoidossaan maksimissaan neljä lasta - pariskunnalla lapsia voi olla seitsemän. [1]

SOS-Lapsikylä työskentelee myös tukea tarvitsevien perheiden kanssa, jotta mahdollisimman moni lapsi voisi kasvaa omien vanhempiensa kanssa ja perhe voisi pysyä yhdessä. SOS-Lapsikylä tarjoaa jokaisessa toimipisteessään muun muassa perhekuntoutusta ja tukiperhetoimintaa. SOS-Lapsikylä tarjoaa myös Theraplay-terapiaa kovia kokeneille lapsille.

SOS-Lapsikylä panostaa vahvasti nuorten itsenäistymisen tukemiseen. Koska nuorten valmiudet itsenäistyä ovat yksilöllisiä, SOS-Lapsikylä pyrkii ottamaan tämän huomioon ja tukemaan nuorta aina siihen saakka, että tämä pärjää omillaan. Tavoitteena on saattaa nuori itsenäiseen elämään, omillaan toimeentulevaksi aikuiseksi, jolla on tukenaan oma sosiaalinen verkostonsa.

SOS-Lapsikylä toimii aktiivisesti auttaakseen lapsia ja perheitä saamaan paremman tulevaisuuden ja on mukana lukuisissa kansallisissa ja kansainvälisissä työryhmissä, tekee omaa tutkimustyötä ja pyrkii vaikuttamaan poliittisiin päättäjiin.

SOS-Lapsikylä hakee jatkuvasti uusia sijaisvanhempia.

Lapsikylätyö maailmalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen SOS Children’s Villages -järjestö tekee työtä yli sadassa maassa lasten ja perheiden auttamiseksi. Sijais- ja avohuollon, koulutuksen, terveydenhuollon ja hätäavun piirissä on ohjelmia ja palveluja yhteensä 2 319.

Maan poliittinen ja taloudellinen tilanne, kulttuuri sekä monet yksittäiset perheeseen liittyvät tragediat vaikuttavat kyliin tulevien lasten taustoihin. Afrikassa kylissä asuu esimerkiksi aids-orpoja ja monessa maassa entisiä katulapsia. SOS-lapsikylissä ja -nuorisokodeissa asuu yli 80 000 lasta ja nuorta.

Jokainen lapsikylä koostuu 10-15 talosta, joissa jokaisessa asuu perhe, jonka muodostaa lapsikylävanhempi ja 7-10 lasta. Lapsikylien perusajatuksena on, että lapset saavat asua olosuhteissa, jotka muistuttavat mahdollisimman paljon tavallista perhettä. Lapsikylävanhemmat saavat tehtäväänsä 6 kuukauden koulutuksen ennen kuin aloittavat työnsä lasten parissa. He ovat aina kotoisin samasta maasta, jossa lapsikylä sijaitsee, jotta he tuntevat maan tavat ja kulttuurin sekä osaavat kielen. Lapsikylävanhempina työskentelevät ovat pääasiassa naimattomia naisia. Lapsikylissä järjestetään lapsille myös perus- ja ammattikoulutusta sekä terveyspalveluja. Lapset saavat asua kylissä aikuistumiseen asti.

Apu ulottuu kylien ulkopuolellekin. SOS Children’s Villages -järjestön perheiden tukemisen ohjelma (Family Strengthening Programme) auttaa perheitä, joilla on esimerkiksi sellaisia taloudellisia tai terveydellisiä ongelmia, joiden vuoksi lapsen kasvu omassa perheessään saattaa olla uhattuna. Ohjelman tavoitteena on ennaltaehkäistä tilanteen vaikeutuminen, kuten perheen hajoaminen, ja taata lapsille mahdollisimman turvallinen kasvu omassa kodissaan. SOS-lapsikylä voi antaa rahallista tukea, jotta varattoman perheen lapset pääsevät kouluun tai terveydenhuollon pariin. Toisinaan voidaan tarjota psykologista apua vaikeissa elämäntilanteissa. Lisäksi perheen itsenäistä toimeentuloa tuetaan myös kouluttamalla perheen huoltajia talouteen liittyen ja tukemalla yritystoimintaa alkuun rahallisesti. Perheiden tukemisen ohjelmien kautta autetaan yhteensä yli 350 000 lasta ja aikuista. [2]

Maailman SOS-lapsikylistä on mahdollista saada oma kummilapsi. Kummitoimintaa on yli sadassa maassa.

Lahjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SOS-lapsikylätoimintaa Suomessa voi tukea taloudellisesti ryhtymällä kuukausilahjoittajaksi, tekemällä kertalahjoituksen, merkkipäivälahjoituksen tai testamenttilahjoituksen. Lahjoituksilla rahoitetaan muun muassa lasten ja nuorten harrastuksia, Theraplay-terapiaa ja leiritoimintaa sekä stipendejä. Lahjoituksilla autetaan myös kylistä itsenäistyviä nuoria itsenäisen elämän alkuun: nuoria autetaan asumisen järjestämisessä sekä opiskelussa.

Kansainvälistä lapsikylätoimintaa voi tukea ryhtymällä kummiksi kylään sijoitetulle lapselle.[3] Kummien tuella kymmenet tuhannet orvot, hylätyt tai huostaan otetut lapset saavat lapsikylävanhemman, koulutuksen ja terveydenhoitoa. Lapsikylävanhempi asuu samassa talossa lasten kanssa ja huolehtii heistä kuin omista lapsistaan. SOS-lapsikyläjärjestö auttaa myös katastrofien uhreja.

SOS-lapsikylätyötä voi tukea myös vapaaehtoistoiminnan kautta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]