SIG

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
SIG ulkoilmakeikalla Raisiossa

SIG on raisiolainen pop-yhtye. Yhtye oli suosituimmillaan 1980-luvun ensimmäisellä puoliskolla, jolloin se oli yksi suomalaisen uuden aallon tunnetuimmista nimistä. Yhtyeen laulaja ja keulahahmo oli Matti Inkinen, joka on ainoana ollut mukana kaikissa SIG-kokoonpanoissa.

Sigin klassikkokappaleita ovat muun muassa ”Tiina menee naimisiin”, ”Älä sinä huoli”, ”Ludwig van Beethoven”, ”Hyvää syntymäpäivää” ja ”Leijailen”.

SIG perustettiin vuonna 1978. Nimen alkuperä ei ollut vuosikymmeniin laajalti tiedossa, kunnes Inkinen paljasti sen tulevan sanoista The Sensational of Inksu Group. Turun Sanomissa julkaistussa keikkailmoituksessa 24. helmikuuta 1979 Hannu Leppäsen keksimässä nimessä oli nolo kirjoitusvirhe, jonka vuoksi yhtye lyhensi sen muotoon SIG. Inksu oli Matti Inkisen lempinimi.

Nimen oli huhuiltu tulevan joko paikallisesta varkaasta Sika-Kyöstistä tai Raision tehtailla olevasta margariinikoneesta. Inkisen mukaan tarina margariinikoneesta on osittain totta, sillä tehtaalla olevassa koneessa oli myös kirjaimet SIG.[1][2][3]

Tausta ja alkuajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inkinen ja pari muuta yhtyeen jäsentä olivat ennen SIG:iä mukana erilaisissa yhtyeissä mm. Raisio Kids[4] ja Happy Together Band eli HTB[5].

SIG-yhtye pyrki alussa soittamaan Ramonesin mallista punk-musiikkia[6]. Keikoille SIG lähti helmikuussa 1979, ja ensimmäinen levytys ilmestyi Hilse II -kokoelmalevyllä. Tämän jälkeen yhtye pääsi Johanna-levy-yhtiön listoille. Ensimmäinen single "Tiina menee naimisiin" (1980) oli hitti. Radiossa soi usein myös "Viipuri-pop". Levy-yhtiön tuottaja Atte Blom halusi tehdä SIG:istä popyhtyeen, ei punkyhtyettä[4] mikä vaikutti yhtyeen musiikkiin. Toisaalta yhtyeen musiikkikuvaa oli luomassa Inkisen kiinnostus monenlaiseen musiikkiin Phil Spectorista ja muusta 60-luvun popista Brian Enon ja David Bowien kautta New Yorkin punkkiin ja monenlaiseen muuhun musiikkiin[4]. Inkisen suosikkeja olivat mm Shangri-Las, Robert Johnson, Bo Diddley, Everly Brothers jne.[5] ja Rauli "Badding" Somerjoki[7].

Suosion huipulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sig jatkoi linjallaan, josta suurin osa oli poppia, osa rockia. Yhtyeen kolmosalbumin Vuosisadan rakkaustarina (1982) tuotti Gösta Sundqvist, ja sen nimikappale nousi suosituksi. Myös "Jos taivas on vain pienille enkeleille" oli suosittu. SIG ei ollut koskaan aivan levymyynnin huipulla[7], mutta silti sen kappaleet soivat radiossa usein. Vuoden 1983 Syke-levyn menestyskappale oli "Älä sinä huoli", joka ei myynyt hyvin, mutta oli suosittu jokamiehen listalla[7]. Myös "Lapsuus ja lapsellisuus" soi radiossa. Levyllä näkyi koneiden osuuden kasvu musiikin esittämisessä. Myös vuoden 1984 "Sadan vuoden yksinäisyys" ja vuonna 1985 singlen B-puolena ollut "Hyvää syntymäpäivää" kuuluvat tunnetuimpiin SIG-lauluihin. T. T. Oksalan tuottama vuoden 1984 albumi Unelmia on yhtyeen menestynein levy. Levyn tunnettuja kappaleita ovat muun muassa "Ludwig van Beethoven", "Sadan vuoden yksinäisyys", "Pidä kii unelmistas" ja "Kuunsilta (sinä & hän)". Vuonna 1986 SIG julkaisi levyn Purppura, jossa on monia tunnettuja kappaleita, kuten "Leijailen", Pekka Strengille omistettu "Purppura"[7] ja elokuvaa varten tehty "Sateenkaari".

Musiikin esittämiseen liittyvä työtaakka oli yhtyeen jäsenille raskasta mikä näkyi alkukauden henkilönvaihdoksina. Yhtye olikin vähän aikaa keikkatauolla 1983-1984. Sig yhdisti mollimelodian ja syntikkasoundin jonkinlaiseksi teknohumpaksi[7], johon monesti liittynyt naiivi ote ei ollut kovimpien punkkareiden mieleen[8]. Optimististen lapsellisten laulujen lisäksi Sig toi ahdistustakin esille[9]. SIG:in joissain kappaleissa näkyvä Dingomainen sentimentaalinen tyyli[10] oli muusikoiden itsensä kertoman mukaan huumoria[5]. Inkisen itsensä jälkikäteen kertoman mukaan "mitä huonompaa mä tein sen kovempaa meillä meni"[4].

SIG sai kyseenalaista mainetta maalattuaan Tavastian takahuoneen seinät valkoisiksi. Maailmanluokan artistit olivat paikassa vieraillessaan kirjoittaneet seiniin nimikirjoituksensa, mistä syystä tekoa pidettiin vandaalimaisena. Yhtyeen kerrottiin saaneen tempauksen johdosta Tavastialle porttikiellon, mutta klubin toimitusjohtaja Juhani Merimaa on kumonnut tiedon.[11]

Hajoaminen ja uusia kokoonpanoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtye hajosi vuonna 1987. Hajoaminen johtui yhtyeen jäsenten keskinäisistä kiistoista ja väsymisestä musiikin tekoon[4]. Hiljaiseloa kesti vuoteen 1995 saakka, jolloin SIG palasi keikkarintamalle uuden materiaalin ja uuden kokoonpanon kanssa: vanhoista jäsenistä ei enää ollut mukana kuin Inkinen. Yhtyeessä tapahtui miehistövaihdoksia, ja se hajosi jälleen kahden tyyliltään hyvin erilaisen albumin jälkeen.

Popfinlandiassa vuonna 2000 SIG oli mukana uudella kokoonpanolla, ja alkuperäisjäsenet Inkinen ja Oksanen soittivat pitkästä aikaa yhdessä. Vuonna 2003 yhtye teki comebackin julkaisemalla huhtikuussa sittemmin kultaa (yli 5 000 kpl) myyneen singlen Tuhannen ja yhden yön tarinat. Lokakuussa 2003 ilmestyi uusi albumi Suomalainen pop-levy.

SIG:n 80-luvun albumeista on julkaistu myös cd-uusintapainoksia. Vuonna 1990 ilmestyi Vuosisadan rakkaustarina -levyn cd-versio. Kuluvalla vuosituhannella puolestaan julkaistiin kaikista muista albumeista cd-painos lukuun ottamatta Matkalla maineeseen -levyä.

Vuonna 2008 SIG vietti 30. juhlavuottaan. 26. tammikuuta 2008 ilmestyi juhlavuoden single "Kuinka paljon sua rakastinkaan?", joka nousi muun muassa Radio Suomen listoilla sijalle 4. SIG:n oli tarkoitus keikkailla juhlavuoden ympäri Suomea, mutta Matti Inkisen sairastelu pakotti yhtyeen syksyllä keikkatauolle. Sairastelu todettiin lopulta ja yllättäen aivokasvaimeksi. Lokakuun alussa aivokasvain leikattiin TYKS:issä ja Inkinen toipui leikkauksesta hyvin. Sitä seurasi raskas sädehoitojakso. Loppuvuonna yhtyeelle myönnettiin Raision kaupungin vuoden 2008 kulttuuripalkinto.

Keikkatauon oli tarkoitus päättyä toukokuussa 2009 ja harjoittelu sitä varten sujui hyvin.

Inkisen kuolema ja Seiskan lööppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esiintyminen kuitenkin peruuntui, sillä Matti Inkinen katosi 29. huhtikuuta vuonna 2009[12]. Inkinen jätti kotiin lompakkonsa[13], ja matkan varrella hylkäsi pyöränsä. Viimeisiä havaintoja Inkisestä oli, kun hän oli menossa kohti Raisionlahtea[14] ja joku näki Inkisen viimeistä kertaa venesataman laiturilla[15].

Inkistä etsittiin kaksi viikkoa turhaan sekä viranomaisten että vapaaehtoisten voimin merestä mm. ruumiskoiran avulla veneellä ja maastoa haravoiden. Alussa ei saatu Matti Inkisen mukana olleen kännykän teletunnistustietoja, jotka olisivat ehkä voineet auttaa etsinnöissä[16]. Ohikulkija löysi Inkisen kuolleena Raisionlahdelta 25. toukokuuta 2009. Ruumis kellui Kukonpään rantavesissä Viheriäisen aukon kohdalla[17]. Inkinen oli jättänyt reppunsa laiturille ja hukuttautunut mereen.

Inkisen itsemurha oli SIG:n jäsenten mielestä hänen reaktionsa siihen, että Inkisen katoamispäivänä 7 päivää ja Iltalehti olivat uutisoineet Inkiseen kohdistuvista lapsipornon levitysepäilyistä ja asiaan liittyneestä poliisitutkinnasta[18][19]. Toimittajat kävivät puhumassa asiasta Inkisen luona. Inkinen kiisti syytteet[20] ja sanoi lapsipornon tulleen koneelleen kun hän latasi musiikkia eMule- vertaisverkko-ohjelmalla[21][22]. Inkinen oli edelleen toipilaana, ja hänellä oli vahva lääkitys, ja mielialat vaihtelivat rajusti. Hän oli vaimon mukaan muuttunut kuin toiseksi ihmiseksi sädehoitojen jälkeen[13], vointinsa huonontunut ja pelännyt kasvaimen uusivan. Vaikka Inkinen olikin kotonaan käyville Seiskan toimittajille rauhallinen, hän soitti muille yhtyeen jäsenille sanoen, että Seiskan juttu on kauhea.

Toimittaja Panu Hörkkö sanoi Seiskaan kirjoittamassaan jutussa Inkisen vellovan lapsipornoskandaalin ytimessä[23][24]. Yhtye ilmoitti kaksi päivää Inkisen löytymisen jälkeen asettavansa boikottiin Seiskan ja Iltalehden, joiden lööpit olivat yhtyeen jäsenten lausuman mukaan ala-arvoisia. Seiska kiisti osuutensa Inkisen kuolemaan, ja sanoi Inkisen saaneen sanoa sanansa lehden juttuun[25]. Seiska poisti pian uutisen sivultaan[26]. Keskusrikospoliisin komisario Lars Henriksson sanoi Iltalehdelle että on teoriassa mahdollista, että lapsiporno latautuu käyttäjän koneelle hänen tietämättään[27]. Inkisestä kertovan jutun tehnyt toimittaja Panu Hörkkö oli saanut tietonsa lähteestä, jota lehden edustaja ei suostunut lähdesuojaan vedoten paljastamaan ulkopuolisille. Epäiltiin poliisin vuotaneen tiedon ulos vaitiolovelvollisuutta rikkoen[28][29] lähdesuojaa kilpenään käyttäen. Yhtyeen jäsenen antaman lausunnon mukaan "Matti Inkistä koskeva uutisointi Seiskan ja Iltalehden osalta on ollut ala-arvoista, mahdollisesti myös laitonta". Muun muassa Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Pekka Sauri kyseli, miten tieto vuosi lehdistölle[30] ja Veltto Virtanen syytteli lehdistöä Inkisen kuolemasta[31][32].

SIG-yhtye teki rikosilmoituksen, jossa kyseltiin, onko poliisi vuotanut tietoa Seiska-lehteen. SIG pisti kotisivulleen kisankin koskien sitä, löytyykö tietovuodon lähde ja milloin. Muutaman kuukauden tutkimuksen jälkeen kihlakunnasyyttäjä ilmoitti, että tietovuotajaa ei löytynyt[33]. Niinpä SIG saattoi julistaa tietovuotoa koskevalle kesäkisalleen yhden voittajan, joka arvasi päivän ja tutkinnan tuloksen oikein. Tämän jälkeen Marjaana Koskinen ja joukko muita Varsinais-Suomen kansanedustajia jätti eduskunnalle kirjallisen kysymyksen koskien tietovuototutkimuksia[34] Entinen ministeri Osmo Soininvaara oli vielä lokakuussa sitä mieltä, että Inkisen omaisten kannattaisi haastaa Seiska oikeuteen yksityisyyslain rikkomisesta.[35]. Oikeusministeri Braxin vastaus kirjalliseen kysymykseen oli että yksittäinen rikosasia ei kuulu oikeusministerille tai hallitukselle, ja valitukset tulee suunnata oikeuskanslerille[36]. Julkisen sanan neuvoston antaman lausunnon mukaan Seiska ei rikkonut hyvää journalistista tapaa julkistaessaan tiedon Inkiseen kohdistuneista lapsipornoepäilystä, koska jutussa ei ollut asiavirheitä ja että kyse oli vasta epäilystä[37]. Myöskään JSN:n mukaan Inkisen yksityisyyttä ei oltu Seiskan lapsipornojutussa loukattu, koska Inkinen oli aiemmin antanut haastatteluja Seiskalle jolloin hänen yksityisyytensä suoja oli jo kaventunut[38]. Sigin puolelta sanottiin yhtyeen kotisivulla, että luottamus poliisiin ja muihin viranomaisiin on horjunut lööppijutun johdosta. Sigin jäljelle jääneet jäsenet päättivät Inkisen kuolemasta huolimatta jatkaa yhtyeen toimintaa[39].

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoonpanot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäinen kokoonpano, S.I.G I eli Punk-SIG (1978–1979 )[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matti Inkinen (laulu)
  • Timo Kilpinen (kitara)
  • Moko Karttunen (basso)
  • Matti Ranta (rummut)
  • Juha Oksanen (koskettimet)

Kokoonpano 1979–1981, S.I.G II eli Uuden aallon SIG[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matti Inkinen (laulu)
  • Timo Kilpinen (kitara)
  • Rauno Linja-aho (kitara)
  • Ari Hemmilä (basso)
  • Matti Ranta (rummut)
  • Juha Oksanen (koskettimet)

Kokoonpano 1981–1987 eli S.I.G III eli Kultakauden SIG[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matti Inkinen (laulu)
  • Rauno Linja-aho (kitara)
  • Ari Hemmilä (basso)
  • Jukka Merisaari (rummut)
  • Juha Oksanen (koskettimet)

Kokoonpano 1995–1996 eli S.I.G IV eli Turun kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matti Inkinen (laulu)
  • Erkka Makkonen (kitara)
  • Karhu Hiltunen (basso)
  • Eero Valkonen (rummut)
  • Seppo Wahl (koskettimet)

Kokoonpano 1997–1999 eli S.I.G V eli Äänekosken kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matti Inkinen (laulu)
  • Jukka Vehkala(kitara)
  • Karhu Hiltunen (basso)
  • Teppo Seppänen (kitara, rummut ja koneet)

Kokoonpano Popfinlandiassa 2000[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matti Inkinen (laulu)
  • Erkka Makkonen (kitara)
  • Ari Hemmilä (basso)
  • Jukka Merisaari (rummut)
  • Juha Oksanen (koskettimet)

Kokoonpano 2003–2009 eli S.I.G VI[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matti Inkinen (laulu)
  • Erkka Makkonen (kitara)
  • Jouni Salovaara (basso)
  • Jukka Merisaari (rummut)
  • Juha Oksanen (koskettimet)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bruun, Seppo ym.: Jee jee jee: Suomalaisen rockin historia. Perustuu Radiomafian sarjaan Jee jee jee. Helsinki: WSOY, 1998 (vuoden 2001 painos). ISBN 951-0-22503-7.
  • Matti Inkisen haastatelu Raisiossa 29.3.2009, Tekijä: Tero Alanko, Teksti levyn "Sadan vuoden yksinäisyys" kannessa

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Disco-Leppänen keksi nimen SIG Turun Sanomat. Viitattu 5. toukokuuta 2009.
  2. Unohdettujen kertomusten kaupunki Turun Sanomat. Viitattu 5. toukokuuta 2009.
  3. Inkinen paljastaa koko tarinan Turun Sanomat. Viitattu 5. toukokuuta 2009.
  4. a b c d e Alanko 2009
  5. a b c Bruun ym. 2001
  6. Matti Sig Inkisen värikäs tarina: Hittejä ja persoonaa Iltalehti 25.5.2009
  7. a b c d e Bruun 2001, s 357
  8. Bruun 2001, s 299
  9. [http://www.soundi.fi/arvostelut?nid=9579 SIG Sadan vuoden yksinäisyys – Parhaat 1980-1986] Soundi
  10. Bruun 2001, s 380
  11. Iltalehti 25.5.2009
  12. Matti "SIG" Inkinen kateissa Iltalehti, Kotimaan uutiset, 2.5.2009
  13. a b Kadonneen Matti "SIG" Inkisen vaimo pelkää pahinta Ilta-Sanomat uutiset kotimaa 04.05.2009
  14. Matti "Sig" Inkinen löytyi kuolleena Ilta-Sanomat Uutiset : 25.05.2009
  15. Matti "Sig" Inkinen löydettiin kuolleena Iltalehti Kotimaan uutiset 25.5.2009
  16. Matti Inkisen etsinnät tuloksettomia Yle uutiset 5.5.2009
  17. Matti Inkinen löydettiin merestä menehtyneenä Uusi suomi uutiset kotimaa 25.5.2009 15:57
  18. Matti "SIG" Inkistä epäillään lapsipornorikoksista Iltalehti, Kotimaan uutiset, 29.4.2009
  19. Mihin katosi Matti "SIG" Inkinen? MTV3 Viihde 03.05.2009
  20. Hesarin nettisivut 27.5.09
  21. Laulaja Matti SIG Inkinen
  22. Laulaja Matti SIG Inkinen
  23. (26.5.2009) Seiskan toimittaja Panu Hörkkö on julkkisten joviaali kaveri
  24. 29.4.2009) Matti "SIG" Inkistä epäillään lapsipornorikoksista
  25. Seiskan johto kiistää SIG-Inkisen mustamaalamisen: ”Juttu oli asiallinen” Uusi Suomi uutiset kotimaa 28.5.2009
  26. Syytön kunnes toisin todistetaan
  27. Iltalehti tiistai 5.toukokuuta 2009, s. 3
  28. Poliisi Seiskan lähdesuojassa Inkinen Ruumishuoneella Tappoiko lähdesuoja Inkisen, 26.05.2009
  29. Veltto Virtanen syyttää lehdistöä Matti Inkisen kuolemasta uusi Suomi 26.5.2009
  30. Matti Inkisen tapaus: ”Kaksi kysymystä vaatii vastausta” Uusi Suomi Uutiset Kotimaa 31.5.2009
  31. Veltto Virtanen syyttää lehdistöä Matti Inkisen kuolemasta Uusi Suomi Uutiset Kotimaa 26.5.2009 7:53
  32. Matti Inkinen, poliisi ja Eurooppa-juorulehtisuomalaisuus Pertti Olavi "veltto" Virtanen 4.5.2009
  33. Poliisi huolestui Matti Inkinen -vuodosta uusi suomi uutiset kotimaa 4.9.2009 8:25
  34. SIG uutiset, 4.09.2009 Kansanedustaja Marjaana Koskisen kirjallinen kysymys, 14.09.2009 Matti Inkisen tietovuototutkimuksen selvittäminen.
  35. Helsingin Sanomat, 6. lokakuuta "Soininvaara lisäisi julkkisten yksityisyyttä "
  36. SIG uutiset, 07.10.2009 Tuija Braxin vastaus tietovuotokysymykseen
  37. Matti Inkisen lapsipornoepäilyistä sai kertoa, Ilta-Sanomat 12.10.2009, 16:02, päivitetty 12.10. 16:58
  38. Seiskalle puhtaat paperit SIG-Inkisen uutisoinnista Uusi Suomi uutiset kotimaa 12.10.2009
  39. 20.12.2011 SIG KEIKALLA PITKÄSTÄ AIKAA
  40. https://www.finna.fi/Record/viola.789600

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]