S/S Storfursten
 |
Tämä osio pitäisi jakaa uudeksi artikkeliksi nimeltä S/S Storfusten (1837) ja S/S Storfusten (1875). Lisätietoja saattaa olla artikkelin keskustelusivulla. |
S/S Storfursten nimeä on käyttänyt kaksi suomalaista matkustaja- ja rahtihöyrylaivaa.
S/S Storfursten (1837)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanhempi S/S Storfursten oli suomalainen 1837 rakennettu matkustajia ja rahtia kuljettanut siipiratashöyrylaiva jonka omisti turkulainen Åbo Ångfartygs Bolag.
Stofursten liikennöi 1837–1849 Turku – Helsinki – Tallinna – Kronstadt -reitillä. Varustamoyhtiön tehtyä konkurssin kesäkuussa 1849 laiva myytiin pakkohuutokaupalla uudelle Åbo Nya Ångfartygsbolag-nimiselle yhtiölle. Storfursten oli viimeksi Turku – Degerby – Tukholma linjalla vuosina 1850–1854. Krimin sodan aikana laiva oli seisotettuna ja sodan jälkeen se oli niin huonossa kunnossa että se romutettiin 1856. Storfurstenin höyrykoneet, -kattilat ja siipirattaat kuljetettiin maitse talvella 1856 Päijänteelle jossa ne asennettiin rakenteilla olleeseen Suomi-laivaan. Kesäkuussa 1856 valmistunut Suomi-laiva oli Päijänteen ensimmäinen höyrylaiva.
Storfursten oli rakennettu 1837 Fletcher, Son & Fearallin telakalla Lontoon Limehousessa. Sen pituus oli 139 jalkaa, leveys 19,4 jalkaa ja syväys 9 jalkaa. Laivan vetoisuus oli 210 bruttorekisteritonnia ja se saattoi ottaa 42 matkustajaa. Laivan siipirataskoneistojen voimanlähteenä oli kaksi 40 hevosvoiman höyrykonetta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
S/S Storfursten (1875)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uudempi S/S storfursten valmistui 1875 ja sen omisti Helsingfors Ångfartygs Aktiebolag. Tämä laiva liikennöi 1875-1913 pääasiassa Helsinki – Hanko – Tallinna – Lyypekki-linjalla. Vuonna 1883 se törmäsi Öölannin pohjoiskärjen luona itävaltalaisen parkkilaiva Ninan kanssa ja sai pahoja vaurioita. Vuonna 1902 laiva ajoi karille Viron Saarenmaan länsipuolella Vilsandin majakan lähistöllä ja upposi. Se saatiin nostettua ylös ja se korjattiin Hietalahden telakalla Helsingissä. Laivan höyrykattiloita ja matkustajatilojen sisustusta uudistettiin 1884–1885 ja 1896–1897.
Storfursten myytiin 1913 Bremeniin Saksaan jossa se sai uuden nimen Grossfürst. Vuonna 1918 se siirtyi uudelle omistajalle ensin Hampuriin ja sitten Stettiniin. Tämän jälkeen laiva vaihtoi vielä muutaman kerran omistajaa ja sen nimeksi muuttui 1922 Casus sekä 1923 Henry Wilhelms ja Odertal. Laiva romutettiin 1924.
Uudempi S/S Storfursten oli rakennettu 1875 Sir Raylton Dickson & Co:n telakalla Middlesbroughissa Englannissa. Sen pituus oli 51,85 metriä, leveys 7,69 metriä ja syväys 4,0 metriä. Laivan vetoisuus oli 556,2 bruttorekisteritonnia ja se saattoi ottaa 38 matkustajaa. Laivan höyrykoneen teho oli 450 hevosvoimaa.