S/S Kronoborg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

S/S Kronoborg oli uusikaupunkilaisen Rederibolaget Zachariassen & Co. -varustamon omistama rahtilaiva, joka oli 1930-luvun lopulla Suomen kauppalaivaston suurin alus (ja kaikista Suomen lipun alla purjehtineista höyrylaivoista toiseksi suurin[1], suurin höyrylaiva oli S/S Albertina/Kotka).

Aluksen vaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kronoborg rakennettiin vuonna 1920 Belfastissa Pohjois-Irlannissa ja se sai nimekseen Port Curtis. Vuonna 1936 sen nimeksi vaihtui Tower Dale, mutta se myytiin jo samana vuonna Suomeen ja nimettiin Kronoborgiksi. Alus oli sitten normaalissa rahtiliikenteessä.

Toukokuussa 1941 alus oli New Yorkissa lastaamassa suomalaisen kansanhuollon tarvitsemia tarvikkeita. Lastauksen jälkeen alus lähti satamasta määränpäänään Liinahamarin satama. Muutaman päivän matkanteon jälkeen alus joutui sakeaan sumuun. Sumun seasta ilmestyi aluksen taakse yllättäen brittiläinen risteilijä, joka antoi s/s Kronoborgille määräyksen jatkaa kohti Orkneysaaria. Aluksen kapteeni Uno Andersson ei kuitenkaan halunnut viivästyttää lastinsa saapumista Suomeen, joten hänen käskyllään höyrynpainetta ryhdyttiin kasvattamaan aluksen konehuoneessa. Sumun jatkuessa ja pimeyden haitatessa tähystystä entisestään päätti kapteeni irtautua saattueesta ja käski aluksen kaartamaan jyrkästi vasempaan. Irtautuminen onnistui, mutta lastin perillepääsy hidastui saksalaisten pidätettyä aluksen Kirkkoniemeen kokonaiseksi kuukaudeksi, jonka jälkeen alus pääsi lähtemään arvokkaan lastinsa kanssa Suomeen.[2])

Jatkosodan lopulla alus oli piilotettuna Vehasten saarten väliseen Syväsalmeen.

Kronoborg luovutettiin vuonna 1945 sotakorvauksena Neuvostoliittoon. Se sai uuden nimen Kronstadt ja oli liikenteessä vuoteen 1970 saakka, jolloin se myytiin romutettavaksi Espanjaan.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pituus: 135 metriä
  • Leveys: 17,5 metriä
  • Vetoisuus: 6 537 BRT

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Riimala et al. 1983, s. 119.
  2. Riimala et al. 1983, s. 223.