S/S Österbotten
S/S Österbotten oli suomalainen Tornion ja Pietarin välillä liikennöinyt siipiratashöyrylaiva, joka syttyi tuleen 20. elokuuta 1874 Kolmikunnan lähellä Reposaaren pohjoispuolella. Onnettomuudessa kuoli 18 henkilöä (toisen lähteen mukaan 17).
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus oli rakennettu vuonna 1857 J. W. Dudgeonin konepajassa Lontoossa, ja sen omisti alkuaan turkulainen Österbottniska Ångfartygs Aktiebolag -varustamo. Laivan mitat olivat 180 x 24 x 9 jalkaa ja vetoisuus 143,5 lästiä, ja se saattoi ottaa 140 matkustajaa, joista 40 sisätiloihin. Laivan höyrykoneen teho oli 100 hevosvoimaa.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Österbotten liikennöi vuodesta 1857 Oulusta ja Pohjanlahden rannikkokaupungeista Pietariin. Myöhemmin reittiä pidennettiin vielä Tornioon saakka, ja alus teki 5–6 matkaa vuodessa avoveden aikana. Ennen vuoden 1874 onnettomuutta se ehti ajaa karille vuonna 1865 Vaasan lähellä ja törmätä venäläiseen tykkiveneeseen vuonna 1870 Suomenlinnan lähellä, mutta näissä turmissa ei menetetty ihmishenkiä.
Onnettomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus lähti Reposaaren satamasta kohti Pohjanlahtea mukanaan 35 matkustajaa ja runsaasti erilaista rahtitavaraa, jota oli lastattu myös laivan kannelle. Kansilastin joukossa oli myös tulenarkaa tavaraa, kuten tulitikkuja ja tappura- eli tilkepaaleja. Kansilasti syttyikin matkalla tuleen erään kannella tupakoineen matkustajan varomattoman tulenkäsittelyn vuoksi. Laivan perämies ei saanut alusta ohjatuksi kohti rantaa, vaan se alkoi ajelehtia palavana avomeren suuntaan. Laivan ankkuri saatiin kuitenkin laskettua, ja myös pelastusvene laskettiin vesille. Vene kuitenkin kaatui paniikin valtaan joutuneiden matkustajien rynnättyä siihen, jolloin ihmisiä jäi veden varaan.
Lähistöllä oli Rosenlewin hinaaja Azalea, joka oli parhaillaan hinaamassa purjealusta avomerelle. Apuun tulleet hinaaja Azalea ja Porin satamasta tullut höyryhinaaja Salama onnistuivatkin pelastamaan vedestä ja palavasta laivasta useita henkilöitä, mutta 18 henkilöä joko kuoli palossa tai hukkui veteen. Matkustajien joukossa oli myös seitsemän italialaista posetiivaria, jotka onnistuivat pelastumaan apinoineen mutta menettivät posetiivinsa.
Aluksen lasti, johon kuului muun muassa kahvia, kankaita, sikareita, savukkeita ja kirjoja, tuhoutui täysin tulipalossa. Palo saatiin lopulta sammutettua vasta Reposaaren satamassa, jonne alus oli saatu hinattua.
Kumo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hylky myytiin huutokaupalla porilaisen merikapteeni C. V. Nordbergin Satakunta Ångbåts Ab -yhtiölle, ja uusi omistaja korjautti siitä Kumo-nimisen potkurilaivan. Alus palasi entiselle reitilleen elokuussa 1875, ja se liikennöi vuoteen 1878 Pietarin ja Pohjanlahden välillä. Satakunta Ångbåts Ab teki konkurssin vuonna 1878 vähäisten matkustajamäärien vuoksi, ja Kumo myytiin huutokaupassa Pietariin. Vuodesta 1878 se liikennöi sitten Pietarista Nevaa pitkin Laatokalle. Viimeksi Kumo myytiin armenialaiselle kauppayhtiölle, ja se kuljetti puutavaraa Kaspianmerellä. Kumo ajoi karille Derpentin lähellä ja upposi vuonna 1884.