S-200

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

S-200 (SA-5 Gammon) on alueilmatorjuntaohjusjärjestelmä, joka kehitettiin Neuvostoliitossa. Ohjustyyppi on edelleen aktiivissa palveluskäytössä.

Kuvan S-200 it-ohjus Peenemunden ohjusmuseossa Saksassa.

Ohjusjärjestelmä oli hylättyä edeltäjäänsä (Lavotškin La 400 Dal) jonkin verran pienempi ja kevyempi, eikä siinä ollut taistelulatauksessa ydinkärkeä. Ilmeisesti järjestelmän parempi liikuteltavuus saattoi olla yhtenä keskeisenä lähtökohtana kehitystyössä.

Tyyppi hyväksyttiin v. 1967 mm. suurten asutuskeskuksien alueelliseen ilmatorjuntaan, eli juuri niihin tehtäviin joihin La-400 Dal -järjestelmää ei hyväksytty. S-200 on hyvin ulottuva, maksimina torjumiskorkeutena esitetään peräti 35 km.[1]

Ensimmäinen versio (S-200A) sai nimeksen Angara. Ohjustyyppiin sisällytettiin kyky torjua myös risteilyohjuksia. Ohjusjärjestelmän hyväksymisen vuonna kehiteltiin uudempi versio, S-200V. Se sai nimeksensä Vega.

S-200D eli Dubna esiteltiin vuonna 1981. Tuolloin suunnittelutoimiston nimenä oli OKB Almaz. Vaakaulottuvuudeksi lähde esittää olevan peräti 300 km, mikä on aluetorjunnan it-ohjukselle todella paljon. OKB Fakel osallistui jatkosuunnitteluun myös.

S-200 -järjestelmästä on olemassa moniaita eri versioita. Sotilaallisiin tarkoituksiin hyväksyminen tapahtui vuonna 1967. Ohjusjärjestelmää edelsi S-125.[1]

It-torjuntaohjustyyppiä kaupattiin laajalti, mm. arabimaihin (Syyria, Iran, Libya), sekä Pohjois-Koreaan. Itä-Saksa käytti Dubnaa vuodesta 1985 lukien. Yhdistynyt Saksa käytti asejärjestelmää aina vuoteen 1994 saakka. Entisistä muista itäblokin maista ainakin Bulgaria tätä it-ohjusjärjestelmää käytti.[1]

Fyysisiä tietoja:[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • pituus 10,4 m
  • paino 6 700 kg
  • keskinopeus 1 000 m/s
  • ohjaustapa: komento-ohjatun sekä tutkahakuisen sekamuoto

(tyyppitiedot mallista 5B21)[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Ahti Lappi: Ilmatorjunta Kylmässä Sodassa, Ilmatorjuntasäätiö, Jyväskylä 2003 (Gummerus) (s. 102)