Sõpruse Puiestee
| Sõpruse Puiestee | |
|---|---|
 |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 2003– |
| Tyylilaji | vaihtoehtorock |
| Kotipaikka | Tallinna, Viro |
| Laulukieli | viro |
| Jäsenet |
Allan Vainola, laulu, kitara |
| Entiset jäsenet |
Kaupo Kaldmäe, koskettimet (2002–2007) |
| Levy-yhtiö |
Kulundpea Records, 2011 |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
Sõpruse Puiestee on vuonna 2002 perustettu virolainen vaihtoehtorock-yhtye, jonka merkitys jäsentensä kautta ylttää laajalle virolaisen rockin historiassa. Tallinnalaisen yhtyeen musiikissa pohjalla ovat Viron 1980-luvun punk-liike, elektroninen musiikki ja klassiset soittimet. Monien muiden virolaiset rockyhtyeiden tapaan kappaleiden sanoitukset pyrkivät olemaan lyyrisesti, eeppisesti ja runollisesti kunnianhimoisia. Runoilijat Marie Myrk ja Kristiina Ehin ovat tehneet joidenkin yhtyeen esittämien kappaleiden tekstit.
Sõpruse Puiesteen muusikot vaikuttavat edelleen tai ovat aiemmin vaikuttaneet useissa eri virolaisyhtyeissä, kuten Metro Luminal, Vennaskond, Agent M, Under Marié, Tuberkuloited, Alumiinium, Sinu Sädelev Sõber ja Unenäopüüdjad. Näiden erinäisten rinnakaisten yhtyeprojektien ja muusikkopiirien kautta Sõpruse Puiesteen muusikoilla on ollut vaikutuksensa useisiin eri virolaisiin rockyhtyeisiin, kuten sittemmin lopettaneeseen tarttolaiseen Paha Pollyyn.
Yhtyeessä ovat vaikuttaneet säveltäjä Allan Vainola, sanoittaja Mait Vaik, Andrus Uutsalu, Tõnis Veelmaa, Steve Vanoni, Villu Viirsalu, Merili Varik, Mart Süda, Margus Tammela, Alar Tammela ja Kaupo Kaldmäe. Tähän mennessä neljä viimeksi mainittua ovat jättäneet yhtyeen. Debyyttilevyllä jäseniksi laskettiin myös Erki Kasemets, Pille Kallas, Jan Uuspõld ja Andres Rooväli, jota yhtye ensilevyllään kuvaili olemmassaolonsa ideoijaksi ja identiteetiksi.
Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhtyeen ensimmäinen pitkäsoitto Mustale merele ilmestyi syksyllä 2003. Andres Rooväli kirjoitti sille esipuheen. Itse levy on omistettu Gösta Sundqvistin muistolle. Suomalaismuusikoista kiitoksensa sai myös Matti Inkinen. Levyn nimikkolaulu on omistettu Venäjän ja entisen Neuvostoliiton Mustanmeren-laivastolle, jossa myös moni virolainen neuvostoaikoina palveli. Tämän takia albumin kansivihon laivastohistorian oli kirjoittanut sotahistorioitsija Mati Õun. Kanteen on kuvattu tyylitelty panssarilaiva Potemkinin matruusi, johon myös nimikkolaulun tapaan hitiksi noussut 1905 viittaa. Levyllä kappaleesta on sekä virolainen että venäläinen versio.[1]
Tietynlainen kristillinen, nimenomaan luterilainen, eetos hallitsi ensimmäistä levyä. Levyn takakansi siteerasi viroksi tunnetun protestanttisen teologin Karl Barthin teosta "Kirkon dogmatiikka". Mait Vaikin kirjoittaman ensiraidan Ma olen õnnelik, et ihimesed on nii ilusad ja head sanat on kirjoitettu eräänlaiseksi pieneksi uskontunnustukseksi. Samoin Sõpruse Puiestee ilmoitti levyssään tukevansa Viron evankelis-luterilaisen kirkon (EELK) kirkonrakennusprojektia Viimsissä.[1]
Yhtye on ilmoittanut nettisivuillaan tahtovansa esittää kappaleillaan filosofis-eksentialistisia kysymyksiä ihmisen elämästä ja maailmasta:
»Sõpruse puiestee kertoo kappaleissaan erilaisista ihmisistä, tapahtumista ja ajoista pyrkiessään kysymään "kuka minä olen, kuka sinä olet ja miksi me olemme?" "Koska mitä on elämä?" on yksi tärkeimmistä, itse asiassa kaikkein tärkein kysymys ja on naurettavaa, kuinka täydellisen voimattomia me olemme sitä pakenemaan. Voimme kyllä pettää itseämme, maskeerata elämämme illuusioksi, tiedon sanaksi ja sanan tavuiksi, mutta mitä paatuneimmiksi tulemme sitä surkeampia olemme ja niin meidän ilomme kuin surumme jäävät häiriötaajuudelle, jonka laajuus on verrattavissa puhelimen luurista tulevaan kohinaan. Ja vaikka tietäminen ja ymmärtäminen eivät varmastikaan ole elämän tarkoitus, vapaus olla kysyvä ja tiedonjanoinen on meille sallitua ja annettua, ja paeta voimme ainoastaan itseämme.»
(Sõpruse Puiestee [2] )
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Idea Sõpruse Puiesteen perustamisesta syntyi jo vuonna 1992. Andres Roosväli kehitteli eräässä Turun laitakaupungissa mielessään sisällöltään, tyyliltään, maailmankatsomukseltaan ja kokoonpanoltaan täydellistä yhtyettä. Vuosien musiikkiuran aikana tämä ajatus muotoitui ja kehittyi.[3] Vaikka nimelle "Sõpruse Puiestee" (suom. Ystävyyden puistotie) voi löytää useita eri merkityksiä, on faktisesti kyseessä neuvostoaikainen kadunnimi, joka on käytössä edelleen Tallinnassa, Koerussa ja Tartossa. Logonaan yhtye käyttääkin Tallinnan kadunnimikylttiä.
Vuosina 2008–2009 yhtye piti luovan tauon, jonka aikana yhtye keskittyi lähinnä keikkoihin. Vuonna 2010 alkoi yhtye suunnitella uutta pitkäsoittoa ja sen yhteydessä kappaletta "Rahu, ainult rahu", joka lähetettiin Eesti laul-kilpailuun vuonna 2011 sen edeten aina semifinaaliin asti. Laulajan Allan Vainolan lisäksi kappaleessa oli Agent M-yhtyeen entinen solisti Merili Varik. Kaupo Kaldmäe (koskettimet) erosi yhtyeestä vuonna 2007, Alar Tammela (kitara) 2010 ja vuonna 2007 mukaan tullut Margus Tammela samaten vuonna 2010. Saksofonisti Mart Süda lähti pois 2012.
Yhtye on julkaissut kolme albumia ja yhden DVD:n. Vuonna 2006 Sõpruse Puiestee menestyi televisio-ohjelma "Viron musiikkipalkinto" toiselle sijalle.
Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Albumit
- "Mustale merele" (2003)
- "XX sajandi lapsed" (2004)
- "Oota mind ära" (2007)
- "Planeetidegi vahel kehtib raskus" (2011)
Singlet
- "Armastuse plaat" (Sõpruse Puiestee, CD MC) (2004)
- "See aeg on kadunud" (Kulundpea, CD) (2007)
- "Validool" (2007)
- "Planeetidegi vahel kehtib raskus" (2010)
DVD
- "ILY"
Musiikkivideot
- 1905
- Ma olen õnnelik, et inimesed on nii ilusad ja head
- Akna juuli (yhdessä Mart Arjukesen ja Kristjan Jaak Nuutin kanssa)
- Krambid (yhdessä Mart Arjukesen ja Kristjan Jaak Nuutin kanssa)
- Hüvasti Tallinn (yhdessä Mart Arjukesen ja Kristjan Jaak Nuutin kanssa)
- XX sajandi lapsed
- Kaotaja (Mart Arjukese, Sõpruse Puiestee)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b kansilehti, Mustale merele, Sõpruse Puiestee, 2003.
- ↑ Sõpruse puiestee räägib oma lugudes erinevatest inimestest, südmustest ja ajastutest üritades küsida "kes ma olen, kes sa oled ja miks me oleme?" Sest mis on elu? on küllap üks tähtsamaid, tegelikult kõige olulisem küsimus ja naeruväärt, koguni võimatu oleks sellest mööda hiilida. Me võime ju ennast petta, maskeerida elu illusiooniks, teadmise sõnaks ja sõna silbiks aga mida enam me paadume seda vaesemad me oleme ja meie rõõm kui igatsus jääb sagedusribale mille laius on võrreldav telefonitorust kostuva krõbinaga. Ja kuigi teadmised ja mõistmine ei ole kindlasti mitte elu mõte siis vabadus olla küsiv ja uudishimulik on meile lubatud ja antud ja põgeneda saame me ainult iseenda eest. http://www.puiestee.ee/human.html
- ↑ http://www.puiestee.ee/human.html (Arkistoitu – Internet Archive)