Säteilyn kulku ilmakehässä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Säteilyn kulku ilmakehässä on ilmakehän prosessi, johon sisältyy säteilyn vaimenemista, heijastusta ja siroamista. Maan pinnalle saapuvasta infrapunasäteilystä noin puolet on suoraa auringon säteilyä ja puolet hajasäteilyä. Sironta on voimakkainta lähellä maanpintaa.[1] Ilmakehän koostumus ja kasvihuoneilmiö vaikuttavat säteilyn kulkuun.

Säteilyn kulkun tutkimuksessa hyödynnetään satelliittimittauksia samoin kuin laskennallisia malleja. Ilmiö tunnetaan verraten hyvin.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Petteri Taalas, Heikki Tuomenvirta: Globaalit ilmakehämuutokset Suomen Ympäristö. Ympäristöministeriö. Viitattu 25. heinäkuuta 2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.