Säilä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Säilän hyväksytty osuma-alue ja valmiusasento.
Ranskan laivaston upseerin säilä 1800-luvulta.

Säilä (ransk. Sabre) on nykyaikainen versio klassisesta pohjoisitalialaisesta kaksintaistelumiekasta. Toisin kuin muut olympiamiekatkalpa ja floretti, jotka ovat pistomiekkoja – säilä on lyömämiekka, jolla saa pisteen myös vastustajan sivaltamisesta.

Säilämiekkailussa hyväksytty osuma-alue on vastustajan vyötäröstä ylöspäin.

Säilä tarkoittaa paitsi koko miekkaa, myös miekan yhtenäistä perusosaa, jonka muodostavat terä ja ruoto ilman niihin kiinnitettyjä väistintä, kourainta, pontta ja ponnen alusta tai muita lisäosia kuten rysty- ja väistökaaria, väistörenkaita tai kelloa eli kokillia.

Säilä on kalvan tavoin muokattu urheiluvälineeksi aseesta, jolla historiassa taisteltiin sodassa. Floretti kehitettiin kalvan harjoitusaseeksi.

Säilä on omaperäinen suomalainen sana, joka on sukua sanalle säle. Suomalaisista miekkailuseuroista yhdellä on säilä nimessään: Saimaan Säilät, Lappeenranta. Parhaiten 2000-luvulla säilämiekkailussa on kuitenkin menestynyt Tapanilan Erän miekkailujaosto. Vuodesta 2012 lähtien Vantaalla on toiminut vain säilämiekkailuun erikoistunut miekkailuseura Säiläklubi ry.

Säilä oli ruotujakolaitoksen aikana myös kohtalaisen tavallinen sotamiehen nimi. Kun ruotusotamies värväytyi, ruotsalaiset upseerit antoivat hänelle suomalaisen alkuperäisnimen tilalle uuden ruotsinkielisen. Säilä eli ruotsiksi Klinga oli hyvin suosittu.[1]

Klinga- ja Säilä-nimisiä sukuja elää Suomessa edelleen.

Lähde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Erkki Itkonen (toim.): Suomen sanojen alkuperä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992–2000. ISBN 951-717-692-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. J. L. Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat, selitysosa ja runo Pilven veikko
Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.