Sähkömagneettinen katapultti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Massalinkoa on ajateltu käytettäväksi Kuusta tuotettujen mineraalien ampumiseen sieltä piois.

Sähkömagneettinen katapultti (sähkömagneettinen/elektromagneettinen massalinko/katapultti, massalinko, massanajolaite) on avaruuskäyttöön ajateltu katapultin tapainen laite, jolla lingotaan ainetta jonkin taivaankappaleen pinnalta pois. Siinä esimerkiksi Kuun pinnalta ammutaan sähkömagneettisella katapultilla kuussa tuotettuja mineraaleja avaruuteen. Katapultissa on sähkömagneettiset kiskot, joiden lähellä oleva hyötykuorma kiihdyttää vauhtiaan. Massalinkoa on myös ajateltu käytettäväksi Maan pinnalta laukaisuun, mutta silloin ilmanvastus on suuri ongelma. Normaalien rakettien tapauksessahan raketin vauhti kiihtyy vasta ilmakehän yläkerroksissa suureksi, tässä nopeuden on oltava jo alussa suuri.

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähkömagneettinen massalinko on sähköllä toimiva käämitykki tai raidetykki. Sähkömagneettisessa katapultissa on kiihdyttimenä toimiva raidepari, jonka päällä leijuva ammus lentää sähkömagneettisen aallon avulla. Suuri katapultti on vaikeampi tehdä kuin pieni. Katapultti on helpoin toteuttaa ja käyttää pienipainovoimaisella taivaankappaleella, jolla ei ole kaasukehää. Katapultti saa voimansa aurinkokennoista, Energian tuottolaite viekin laitteen massasta puolet. Esimerkiksi 1000 kg sinkoaminen Kuuta kiertävälle radalle vaatii 11 MW voimalan ja 200 tonnia painavan laitteen. Tällaisessa 1,1 km pitkä raidepari kiihdyttäisi 100 kg:n hyötykuorman 130 g:n voimalla[1]. Tällöin katapultti ei sovi ihmisille, koska he eivät kestä niin suurta kiihtyvyyttä. Kyseinen katapultti voisi lähettää vuodessa avaruuteen 1000 tonnia esimerkiksi kuussa tuotettuja kaivannaisia, nestehappea tai muita vastaavia hyödykkeitä.[1] Eräässä toisessa ratkaisussa raideparin pituus olisi 10 kilometriä, ja olennaista olisi siinä sanko, joka aukeaisi sopivassa kohdassa ja päästäisi lastinsa noin 10 kg menemään avaruuteen. Tämän jälkeen kiihdytysjärjestelmä toimisi toisin päin ja hidastaisi sangon, joka palaisi lähtöpisteeseensä. Näin linko toimisi jatkuvasti[1]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kohti avaruutta, Kenneth Gatland, Karisto 1982, s 241