Säderusokki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Säderusokki
BidensRadiata2.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Mykerökukkaismaiset Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Suku: Rusokit Bidens
Laji: radiata
Kaksiosainen nimi
Bidens radiata
Thuill.
Katso myös
 Commons-logo.svg Säderusokki Commonsissa

Säderusokki (Bidens radiata) on lähinnä Pohjois-Euroopassa kasvava, yksivuotinen ruohovartinen kasvi. Eteläinen Suomi kuuluu lajin pääesiintymisalueeseen.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säderusokki kasvaa 10–60 cm korkeaksi. Haarakas varsi on vaalean kellan- tai punaruskea, melkein kalju tai karheakarvainen. Vaaleanvihreät tai kellanvihreät lehdet ovat vastakkain ja lyhytruotisia. Lehden lapa on tavallisesti kolmeliuskainen, joskus useampiliuskainen, mutta harvoin täysin ehyt. Liuskat ovat suikeita ja hampaat kärkeä kohti kääntyviä. Kukinto on pitkäperäinen, yksittäin oleva, pysty mykerö. Mykeröt ovat noin 2 cm leveitä ja pituuttaan leveämpiä. Mykerön uloimpia, muodoltaan vaihtelevia kehtosuomuja on 7–14 kappaletta, sisemmät kehtosuomut ovat ruskeita ja vihreälaitaisia. Säderusokki kukkii Suomessa elo-syyskuussa. Siemenet kypsyvät noin puolen senttimetrin pituisissa, rusehtavan sinipunaisissa, kaksiotaisissa pähkylöissä.[1]

Säderusokki muistuttaa paljon samoilla kasvupaikoilla esiintyvää tummarusokkia (B. tripartita). Lajit voivat myös risteytyä keskenään. Risteymä (B. radiata x tripartita) on usein huomattavan kookaskokoinen.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säderusokin päälevinneisyysalue on keskittynyt Suomeen ja Luoteis-Venäjälle. Muuten lajia esiintyy hyvin hajanaisella alueella ja satunnaisesti Ruotsissa, Keski-Euroopassa, Keski-Aasiassa, Siperiassa, Kiinassa ja Japanissa.[2] Suomessa säderusokkia kasvaa paikoitellen TornioKajaani-linjan korkeudelle saakka. Pohjoisempana lajista on vain satunnaisia havaintoja. Runsaimmillaan laji on Pohjois-Pohjanmaan eteläosissa.[1][3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säderusokki suosii muiden rusokkilajien tapaan typpipitoista kasvualustaa.[4] Se kasvaa useilla erilaisilla kosteilla paikoilla, kuten rannoilla, ojissa, lätäköissä, joutomailla, pihoilla, kesantopelloilla, teillä ja poluilla. Säderusokki on tummarusokkia enemmän tyypillinen rantakasvi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 417.
  2. Den virtuella floran: Grönskära (ruots.) Viitattu 16.12.2010.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Säderusokin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 16.12.2010.
  4. Oulun kasvit 2005, s. 109.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]