Säätutka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hurrikaani Rita tutkakuvassa 24.9.2005. Se tuhosi tutkatornin kuvan ottamisen jälkeen.
15. elokuuta 1997 toimintansa aloittanut Korppoon säätutka C-Band Doppler, Paraisilla.

Säätutka on tutka, jolla seurataan sadepisaroiden ja lumihiutaleiden sijaintia ja liikettä. Se lähettää pulsseina 3–10 cm aallonpituisia mikroaaltoja ja mittaa niiden takaisinsirontaa: mitä enemmän sadetta, sen voimakkaampi kaiku.[1]

Periaate[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säätutkan keila on kapea ja kartiomainen: tyypillisesti sekä leveys että korkeus ovat noin yhden asteen verran. Tässä se eroaa esimerkiksi lennonvarmennustutkista, jotka käyttävät korkeaa ja sivusuunnassa litteää keilaa ja voivat paikallistaa kohteen olipa se millä korkeudella tahansa. Säätutkalla sen sijaan liikutetaan keilaa sekä pysty- että vaakasuunnassa ja saadaan mitattua puolipallon muotoinen tilavuus napakoordinaattiesityksenä, eli kaiun aiheuttajan etäisyys, atsimuutti (suuntakulma) ja elevaatio (korkeuskulma). Näistä voidaan tehdä karteesisia muunnoksia ja saada kaiun aiheuttajan (esimerkiksi sateen) paikka kartalla ja korkeus maanpinnasta.[2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelkän sateen sijainnin ilmoittavista tutkista on useimmissa maissa jo luovuttu. Dopplertutkalla saadaan lisäksi selville saderintaman liikenopeus. Nykyaikainen tutka käyttää myös kaksoispolarisaatiota. Tällöin verrataan partikkeleista heijastunutta pysty- ja vaakapolarisoitunutta signaalia toisiinsa. Litistyneestä sadepisarasta heijastuu vaakapolarisoitunut lähete hiukan pystypolarisoitunutta enemmän. Jääkiteellä tilanne on toisin.[3][4][5] Esimerkiksi Isossa-Britanniassa tutkakalusto on 10−25 vuoden ikäistä (2012) ja uuden sukupolven tutkaverkkoa ollaan juuri suunnittelemassa[6]. Myös lentokoneiden tutkat on varustettu hyvillä säätutkaominaisuuksilla[7]. Dopplertutkia käytetään muuhunkin kuin sään seurantaan, esimerkiksi liikenteen valvontaan.

Tarkkuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanpinnalle sijoitettavaan sademittariin verrattuna tutkassa on ylivoimainen paikka- ja aikaresoluutio: sade saadaan ilmakehässä paikallistettua kilometrin ja minuutin tarkkuudella. Lukematarkkuus ei ole yhtä hyvä: helposti tehdään 20–50 prosentin virheitä sateen kertymässä. Sade saattaa myös kulkeutua vaakasuunnassa ennen maahan putoamistaan. Tarkkaa sadetietoa tarvitaan monenlaisissa sääpalvelun sovelluksissa: lentoliikenteessä, metsäpalovaroituksiin, tulvaennustamiseen ja teiden auraamiseen.[8]

Suomen säätutkat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on yhdeksän säätutkaa: Helsingin yliopistolla on säätutka Kumpulan kampuksella ja Ilmatieteen laitoksella tutkat seuraavissa paikoissa: Anjalankoski, Vantaa (Kaivoksela), Korppoo, Ikaalinen, Kuopio, Vimpeli, Utajärvi ja Luosto.[9]

Suomessa säätutkia valmistaa Vaisala.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Leskinen M. Echoes in clear weather 1998
  2. Tietoa Ilmatieteen laitoksen säätutkista
  3. Christian Wolff: Dual Polarisation Radar radartutorial.eu. Viitattu 1.4.2013. englanniksi
  4. Uusi säätutka ennustaa tarkemmin lähituntien sateita Yle.fi. 13. elokuuta 2009. YLE. Viitattu 24.3.2013. suomeksi
  5. Jouni Pilto Yle Savo: Sadepisara on sämpylän muotoinen ─ sateen mittaaminen helpottuu uusissa tutkissa Yle.fi Kotimaa. 2. lokakuuta 2013. Viitattu 2.10.2013. suomeksi
  6. Radar Systems 6. marraskuuta 2012. MetOffice. Viitattu 1.4.2013. englanniksi
  7. Greg Goebel: Weather radars (Luku: 6.4) vectorsite.net. Viitattu 1.4.2013. englanniksi
  8. Tutkakuvia moneen käyttöön Ilmatieteen laitos
  9. Suomen tutkaverkko ilmatieteenlaitos.fi. Ilmatieteenlaitos. Viitattu 1.4.2013. suomeksi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta dopplertutka.