Sääkansi
Sääkansi on laivan kattamaton, avoin, sään vaikutuksille alttiina oleva kansi. Yleissopimus ihmishengen turvallisuudesta merellä määrittelee sääkannen seuraavasti: "Sääkansi on kansi, joka on täysin kattamaton sekä avoin ainakin kahdelta sivultaan".[1] Lastialuksissa myös sääkannella kuljetetaan usein lastia, esim. kontteja.[2]
1800-luvun jälkipuoliskolla tuli joissakin laivoissa käyttöön korotettu sääkansi. Kun liikenne Suomen vesillä muuttui hiljalleen avovesikaudesta ympärivuotiseksi, huomattiin pian, että kansityöskentely talvella oli vaikeata ja vaarallista. Oli keksittävä jotain, mikä suojelisi merimiehiä talven oikuilta.
Ratkaisuksi tuli se, että laivan laitoja korotettiin ja niiden varaan rakennettiin erillinen tavallisesti puinen suojakansi. Se oli korkeammalla merestä kuin varsinainen kansi eivätkä aallot lyöneet sen yli aivan niin helposti; sääkannen alla kulki laivan kylkiä pitkin käytävä, jossa huomattava osa kansityöstä voitiin tehdä säältä suojassa.
Eräs tunnetuimpia korkealla sääkannella varustettuja aluksia on museoitu majakkalaiva Kemi.
Samasta syystä myös komentosiltoja alettiin kattaa, joskin monet kapteenit kieltäytyivät työskentelemästä muulla kuin avoimella komentosillalla, koska heidän mielestään kattaminen vaaransi näkyvyyden.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Muutokset ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehtyyn yleissopimukseen, siten kuin se on muutettuna II-1 luku Finlex. Viitattu 7.4.2013.
- ↑ Vesiliikenteen kalusto Suomen Kuljetusopas. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 7.4.2013.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Erkki Riimala: Suomalaisia höyrylaivoja 150 vuotta : maailman merillä ja kotivesillä 1833-1983
- Suomen merimuseon arkistot