Sándor Ferenczi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sándor Ferenczi.

Sándor Ferenczi (vuoteen 1879 Fränkel; 7. heinäkuuta 1873 Miskolc, Itävalta-Unkari22. toukokuuta 1933 Budapest, Unkari) oli unkarilainen lääkäri ja psykoanalyytikko, joka teki läheistä yhteistyötä Sigmund Freudin kanssa.

Sándor Ferenczin vanhemmat kustantaja Baruch Fränkel ja Rosa o.s. Eibenschütz olivat puolanjuutalaisia, ja isä unkarilaisti nimensä vuonna 1879 muotoon Bernát Ferenczi. Perheeseen syntyi yksitoista lasta, ja Sándor kuului nuorimpiin. Isä kuoli varhain ja perhe jäi äidin elätettäväksi.

Sándor Ferenczi opiskeli Budapestin protestanttisessa koulussa ja ylioppilaaksi tultuaan siirtyi Wienin yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä. Valmistuttuaan vuonna 1894 hän työskenteli neurologina Budapestissä. Hän tutustui Sigmund Freudin kirjoituksiin jo ennen kuin tapasi tämän vuonna 1908 ja ryhtyi tämän oppilaaksi. Peter Gayn mukaan Ferenczi kärsi koko ikänsä kyltymättömästä rakkaudenkaipuusta, koska hän oli lapsena jäänyt sisarustensa varjoon, ja hän pyrki tekemään Freudista itselleen isähahmon.[1]

Sándor Ferenczi kuului aikansa tuotteliaimpiin psykoanalyytikkoihin. Hän toimi Kansainvälisen Psykoanalyyttisen Yhdistyksen (IPV) puheenjohtajana vuodet 1918–1919, ja hän perusti Unkarin Psykoanalyyttisen Yhdistyksen. Ferenczi pyrki kehittämään psykoanalyyttisen terapian tekniikkaa aktiivisempaan suuntaan yhdessä Otto Rankin kanssa, mutta Freud suhtautui varauksellisesti hänen uudistuksiinsa, ja heidän välinsä alkoivat viiletä 1920-luvulla. Lisäksi Ferenczi arvioi mielisairauksien etiologiaa toisin kuin Freud ja piti ulkoisia traumoja ratkaisevina ja tavallaan elvytti viettelyteorian, josta Freud oli luopunut 1890-luvulla.

Ferenczi toimi koulutusanalyytikkona, ja hänen potilaisiinsa kuuluivat muiden muassa Michael Balint, Melanie Klein, Géza Róheim ja Clara Thompson. Jacques Lacanin koulukunta on suhtautunut häneen myötämielisesti, samoin amerikkalaisen suhdepsykoanalyysin (engl. relational psychoanalysis) koulukunta.

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ferenczi, Sándor – Freud, Sigmund – Abraham, Karl – Simmel, Ernst: Zur Psychoanalyse der Kriegsneurosen. Internationaler Psychoanalytischer Verlag, Wien 1919.
  • Ferenczi, Sándor: Populäre Vorträge über Psychoanalyse. Internationaler Psychoanalytischer Verlag, Leipzig–Wien–Zürich 1922.
  • Ferenczi, Sándor – Rank, Otto: Entwicklungsziele der Psychoanalyse: zur Wechselbeziehung von Theorie und Praxis, Internationaler Psychoanalytischer Verlag, Wien 1924.
  • Ferenczi, Sándor: Versuch einer Genitaltheorie. Internationaler Psychoanalytischer Verlag, Wien 1924.
  • Ferenczi, Sándor: Zur Psychoanalyse von Sexualgewohnheiten mit Beiträgen zur therapeutischen Technik. Internationaler Psychoanalytischer Verlag, Wien 1925.
  • Ferenczi, Sándor: Bausteine zur Psychoanalyse I–IV. Internationaler Psychoanalytischer Verlag, Leipzig–Wien–Zürich 1927–1939.
  • Ferenczi, Sándor: Schriften zur Psychoanalyse I–II. Auswahl. Herausgegeben und eingeleitet von Michael Balint. S. Fischer, Frankfurt am Main 1970–1972.
  • Freud, Sigmund – Ferenczi, Sándor: Briefwechsel I–III. Herausgegeben von Ernst Falzeder und Eva Brabant. Böhlau, Wien 1993–2005.
  • Ferenczi, Sandor – Groddeck, Georg: Briefwechsel 1921–1933. Fischer-Taschenbuch-Verlag, Frankfurt am Main 1986. ISBN 3-596-26786-2.
  • Ferenczi, Sándor: Ohne Sympathie keine Heilung: Das klinische Tagebuch von 1932. S. Fischer, Frankfurt am Main 1988. ISBN 3-10-020502-2

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aron, Lewis – Harris, Adrienne (toim.): The Legacy of Sándor Ferenczi. The Analytic Press, Hillsdale, NJ – London 1993.
  • Balint, Michael: Die technischen Experimente Sandor Ferenczis. Psyche, 1966, 20. vsk, s. 904–925.
  • Harmat, Paul : Freud, Ferenczi und die ungarische Psychoanalyse. Edition Diskord, Tübingen 1988. ISBN 3-89295-530-1
  • Haynal, André: Die Technik-Debatte in der Psychoanalyse. Freud, Ferenczi, Balint. Fischer-Taschenbuch-Verlag, Frankfurt am Main 1989. ISBN 3-596-42311-2
  • Haynal, André: Disappearing and Reviving: Sandor Ferenczi in the History of Psychoanalysis. Karnac, London 2002. ISBN 978-1-85575-254-2.
  • Leitner, Marina: Ein gut gehütetes Geheimnis: Die Geschichte der psychoanalytischen Behandlungs-Technik von den Anfängen in Wien bis zur Gründung der Berliner Poliklinik im Jahr 1920. Psychosozial-Verlag, Giessen 2001. ISBN 3-89806-046-2
  • Lindfors, Kristiina: Sándor Ferenczi. Psykoterapia, 2014, 33. vsk, nro 1, s. 16–29. ISSN 0359-601X.
  • Rachman, Arnold W.: Sándor Ferenczi: The Psychotherapist of Tenderness and Passion. Jason Aronson, Northvale 1995. ISBN 1-568-21100-7
  • Rudnytsky, Peter L. – Bókay, Antal – Giampieri-Deutsch, Patrizia (toim.): Ferenczi’s Turn in Psychoanalysis. New York University Press, New York 1996. ISBN 0-8147-7475-X

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gay, Peter: Freud, s. 240–241. (Freud: A life for our time, 1988.) Suomentanut Mirja Rutanen. Bibliografisen esseen ja huomautukset suomentanut Anna Rutanen. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-10685-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]