Rzucewon kulttuuri

Rzucewon kulttuuri (saks. Rutzaukulture, saks. Haffküstenkultur, engl. Bay Coast Culture) oli paikallinen arkeologinen ryhmä tai kulttuuri myöhäisellä neoliittisella kaudella. Tärkeimmät asuinkeskukset sijaitsivat Itämeren etelä- ja kaakkoisrannikolla Gdańskinlahdessa ja Veikselinhaffissa, mutta sen asukkaita levittäytyi pohjoiseen pitkin rannikkoa ylös Kuurinhaffin ohi ja siitä pohjoiseen Liettuan Šventojiin asti. Se on saanut nimensä rannikoiden lahtien mukaan tai ehkä Gdańskinlahdella olevan pienen Rzucewon kylän mukaan. Kulttuuri ajoitetaan noin vuoteen 2700 eaa.

Kehittyminen

Rzucewon kulttuuri oli sikäli hybridinen kulttuuri, että se muodostui Narvan kulttuurin, palloamforakulttuurin ja nuorakeraamisen kulttuurin sekoittuessa toisiinsa. Aiemmin otaksuttiin, että se muotoutui vain nauhakeraamisen kulttuurin pohjalta, mutta nykyinen tutkimus esittää sen muodostuneen jo ennen nauhakeraamisen kulttuurin saapumista alueelle. Rzucewon kulttuurissa erikoistuttiin kalastukseen ja hyljestykseen sekä meripihkakorujen kauppaan, ja se esiintyi pitkään rinnakkain muiden sitä läheisesti muistuttavien kulttuurien kanssa.

Erityispiirteitä

Rzucewon asuinpaikat sijaitsivat merenrannikolla laguunien eli haffien tuntumassa ja hieman kauempana sisämaassa. Talot rakennettiin kestämään merenpinnan vaihtelua ja sen aiheuttamaa eroosiota. Asukkaat harjoittivat myös karjanhoitoa kasvattaen muun muassa nautoja, sikoja ja vuohia. He harjoittivat myös pienimuotoista viljelyä, mutta pääelanto saatiin merestä. Koska he asuivat seudulla, jossa meripihkaa esiintyi runsaasti, he työstivät sitä teollisesti korujen myyntiä varten.

Etnisyys

Ennen ajateltiin Rzucewon edustaneen ensimmäisiä baltteja. Rzucewon kulttuurin eroavaisuudet selittäisivät eron itä- ja länsibalttien välillä. Puolalaiset ja saksalaiset tutkijat liittävät Rzucewon vain rannikkoasutukseen, kun taas liettualaiset ja latvialaiset laajentavat kulttuurialuetta pitemmälle sisämaahan. Kulttuurin keskukset sijaitsivat rannikoilla, ja sisämaan asutus oli vaikutuspiirin reuna-aluetta.

Lähteet

• Czerniak, Lech & Pyzel, Joanna: Linear Pottery farmers and the introduction of pottery in the southern Baltic. Darmstadt / Mainz, Saksa: Verlag Philipp von Zabern, 2011. ISBN 978-3-8053-4357-2. Verkkoversio (pdf) (viitattu 19.3.2014). (englanniksi)

• Radiņš, Arnis: The Balts. Archaeologia Lituana, 2011, 12. vsk, nro 1, s. 154-159. Vilna, Liettua: Vilniaus Universiteto Leidykla. ISSN 1392-6748. Verkkoversio (pdf). Viitattu 19.3.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Bojtár, Endre: Foreword to the Past: A Cultural History of the Baltic People, s. 59. CEU Press, 1999. ISBN 963-9116-42-4. Google Books (viitattu 18.3.2014). (englanniksi)
• Brazaitis, Džiugas: ”Agrarinis neolitas”, Lietuvos istorija. Akmens amžius ir ankstyvasis metalų laikotarpis, s. 224–231. osa I. Baltos lankos, 2005. (liettuaksi)
• Hoops, Johannes: U źródeł Polski (do roku 1038), s. 50–51. toim. Derwich, Marek & Żurek, Adam. Wydawnictwo Dolnośląskie, 2002. ISBN 83-7023-954-4. (puolaksi)
• Milisauskas, Sarunas: European Prehistory: A Survey, s. 257. Birkhäuser, 2002. ISBN 0-306-46793-3. (englanniksi)
• Whittle, A. W. R.: Europe in the Neolithic: The Creation of New Worlds, s. 228. Cambridge University Press, 1996. ISBN 0-521-44920-0. (englanniksi)
• Kulakov: Кулаков В.И. Памятники археологии Калининградской области (Arkistoitu – Internet Archive)