Ryytineito
| Ryytineito | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Nigella sativa L. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
| |
Ryytineito (Nigella sativa), jota kutsutaan myös nimillä maustenigella, rohtoneidonkukka ja mustakumina, on yksivuotinen leinikkikasveihin (Ranunculaceae) kuuluva yrtti, joka kasvaa noin 60 cm korkeaksi. Ryytineidon siemeniä käytetään ruoanlaitossa joskus pippurin korvikkeena ja erityisesti linssi- ja kasvisruoissa. Ryytineitoa tuotetaan pääasiassa Intiassa.[1]
Miljoonat ihmiset Aasiassa, Afrikassa ja Lähi-idässä käyttävät ryytineitoa lisäämään terveyttä. Seesamin näköinen, mutta väriltään musta aromaattinen mauste käy moneen eri tarkoitukseen; hoitona ja lääkkeenä hengitysongelmiin, vatsa- ja sisäelinongelmiin, parantamaan munuaisten ja maksan toimintaa, auttamaan verenkiertoa ja immuunisysteemiä sekä moniin muihin yleisvaivoihin.
Vuodesta 1959 yli 200 tutkimusta kansainvälisissä yliopistoissa tukee tämän kasvin perinteistä käyttöä, joka on aloitettu jo ainakin 1400 vuotta sitten.
Ryytineidon kemiallinen rakenne on hyvin rikas ja monipuolinen. Pääaineosan (crystalline nigellone) lisäksi kasvi sisältää 15 aminohappoa, proteiineja, hiilihydraattia, rasvoja, alkaloideja, raakakuituja ja mineraaleja kuten kalsiumia, rautaa, natriumia ja kaliumia.
Sivulta puuttuu