Ryvingenin majakka
Ryvingenin majakka (norj. Ryvingen fyr) on Norjan eteläisin majakka Mandalissa, Ryvingenin saarella.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ryvingenin saari on noin 40 hehtaarin laajuinen luoto. Vuoteen 1867 saaren omistivat Ytre Farestadin alueen maatilat, jotka käyttivät sitä lähinnä laidunalueena ja metsästyksen ja kalastuksen tukikohtana. Alueen maatilojen nautintaoikeudet alueeseen ovat edelleen voimassa. Norjan rannikon läheisyydessä tapahtuva merenkulku lisääntyi voimakkaasti 1800-luvulla, mikä lisäsi majakoiden tarvetta. Ryvingenin saari sijaitsee tärkeällä kohdalla maan eteläkärjessä ja Ryvingenin majakasta tuli siten maan eteläisin majakka.[1]
Ensimmäinen majakkavalo sytytettiin 20. lokakuuta 1867. Öljypoltin sijaitsi majakka-aseman huipulla ja tuli loisti valkoisena, väläyttäen punaista valoa kerran minuutissa. Majakanvartijan velvollisuutena oli itse palkata ja maksaa käyttämilleen apulaisille, jotka olivat useimmiten paikallisia poikia, joita kaupungin pastori suositti tehtävään. Majakanvartijan perhe otti osaa työhön ja asui majakkasaarella. Majakanvartijan lapsia opetti yksityisopettaja.[1]
Majakka seurasi teknolgista kehitystä ja nykyiseen majakkaan sytytettiin uusi höyrykoneen tuottamalla sähköllä valaistu lamppu 25. elokuuta 1897. Tuohon aikaan vain ranskalainen d’Echmuhlin majakka Penmarchissa oli Ryvingeniä voimakkaampi koko maailmassa. Silloinen valo oli nykyisin käytössä olevaa 13 kertaa voimakkaampaa. Skagerrakin rannikon kalastajat lähettivät valituskirjeitä Stortingetiin, sanoen majakan voimakkaan valon pelottavan sekä linnut että kalat alueelta.[1]
Majakkaa hoiti suurimmillaan 34 ihmisen yhteisö, joka asui saarella. Majakan höyrykonetta hoitavat työntekijät olivat lähestulkoon tehdastyöntekijöihin verrattavissa olevia, joiden työ oli usein meluisaa ja likaista. Kylmänä talviyönä hiiliä saattoi kulua 8 - 900 kiloa vuorokaudessa. Saarelle nousi useita rakennuksia, joista neljä on edelleen jäljellä. Asukkaiden keskuudessa oli voimakas hierarkia, ja esimerkiksi eri tasoilla hierarkiassa olevat perheet vierailivat toistensa luona vain harvoin. Jokaisella perheellä oli saarella käytössään pieni maa-alue, jonka laatu riippui työntekijän asemasta. Saarella kasvatettiin hedelmiä ja vihanneksia, sekä pidettiin useita kotieläimiä.[1]
Ensimmäinen maailmansota sai aikaan hiilipulan ja höyrykone oli pysäytettävä. Toisen maailmansodan Norjan saksalaismiehityksen ajan myös Ryvingenin saari ja majakka olivat saksalaisten miehittämiä. Vuosina 1917 - 1921 sähkölamppu korvattiin öljylampulla ja majakan valon energianlähteenä oli kaasu 1921 - 1957. Tämän jälkeen käyttöön otettiin jälleen sähkölamppu, joka toimi öljykäyttöisen aggregaatin avulla. Samana vuonna työntekijät eivät enää asuneet majakalla pysyvästi, vaan kävivät siellä työssä kolmen viikon vuoroissa, jonka jälkeen heillä oli viikko vapaata. Myöhemmin vuorottelu tapahtui kahden viikon työ- ja samanpituisten vapaavuorojen tahtiin. Myös majakan vuodelta 1897 peräisin ollut sumusireeni korvattiin vahvemman signaalin antavalla diafonilla.[1]
Saarelle vedettiin sähkölinja mantereelta Skjernøyn kautta 1988, jolloin aggregaatit jäivät varavirtalähteiksi ja majakka automatisoitiin. Sumusireenin toiminta lopetettiin samaan aikaan. Majakka jätettiin kokonaan miehittämättömäksi heinäkuussa 2002, jolloin Mandalin kunta, Kystverket, Länsi-Agderin lääninhallitus ja Ryvingens venner -yhdistys sopivat keskenään aseman rakennusten myöhemmästä ylläpidosta ja säilyttämisestä. Nykyisin majakkasaarella voi yöpyä matkailijoita ja rakennuksia vuokrataan erilaisiin tilaisuuksiin.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Ryvingen fyrstasjon - Historie Ryvingens venner. Arkistoitu 16.10.2011. Viitattu 17.5.2010. (norjaksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ryvingenin majakan sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (norjaksi)