Rykmentin tytär

Rykmentin tytär
Alkuperäinen nimi	La fille du régiment
Määritelmä	opéra comique en deux actes
Säveltäjä	Gaetano Donizetti
Libretto	J.F.A. Bayard ja; J.H. Vernoy de Saint Georges
Tyylilaji	opéra comique
Kieli	ranska
Kantaesitys	11. helmikuuta 1840 ; Opéra-Comique, Pariisi
Aikajana Donizettin oopperoista
	Infobox OK

Rykmentin tytär (alkup. ransk. La fille du régiment) on Gaetano Donizettin säveltämä kaksinäytöksinen koominen ooppera, joka sai kantaesityksensä Pariisin Opéra-Comique'ssa vuonna 1840. Heti kantaesityksensä jälkeen se nousi hurjaan suosioon: Ensimmäinen tuotanto kesti 50 näytöksen verran ja aariasta "Salut à la France" tuli kaikkien tuntema. Rykmentin tytärtä on sanottu "parhaaksi ei-ranskalaisen säveltämäksi ranskalaiseksi oopperaksi" ^[1]. Ooppera on tunnettu myös aariasta Ah! Mes amis, jota on kutsuttu tenoreiden Mount Everestiksi - se sisältää ei enempää eikä vähempää kuin 9 korkeata C:tä. Rykmentin tytärtä esitetään nykyisin säännöllisesti - kunhan mitat täyttävä esiintyjäryhmä saadaan kokoon.

Synopsis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marie, nuori kanttiininpitäjä (sopraano)
Tonio, nuori tirolilainen (tenori)
Berkenfieldin markiisitar (mezzosopraano)
Sulpice, kersantti (lyyrinen basso)
Hortensius, palvelija
Crakentorpin herttuatar
Korpraali
Notaari
Ranskalaisia sotilaita, tirolilaisia kyläläisiä, baijerilaisia aatelisia, palvelijoita

Ensimmäinen näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylä Tirolissa. Vuorille asettuneet sotilaat seuraavat ranskalaisen vihollisen liikkeitä. Kylän naiset rukoilevat hovimestari Hortensiuksen (basso) lohduttaessa Berkenfieldin markiisitarta (mezzosopraano) joka on huolissaan "roistojen" käyttäytymisestä. Kyläläiset riemuitsevat vihollisen lähtemisestä, kun yllättäen paikalle saapuu huohottaen ranskalainen sotilas kersantti Sulpice (basso) sekä kanttiininpitäjä Marie (sopraano), tyttö, jonka sotilaat ovat kasvattaneet lapsesta pitäen ja jota siksi pidetään rykmentin "tyttärenä". Tytöllä onkin ilmeisen sotilaalliset tavat ja eleet ja jopa puhetyyli (Marian ja Sulpicen duetto "Au bruit de la guerre"). Tonio (tenori), tirolilainen nuorukainen, saapuu. Hän on rakastunut Marieen ja haluaa sen vuoksi liittyä ranskalaisten rykmenttiin. Sotilaat ovat pidättäneet hänet luullen häntä vakoojaksi, mutta Marie tulee väliin ja kertoo, että Tonio oli pelastanut hänen henkensä estämällä häntä viime hetkellä putoamasta rotkoon. Rykmentti juhlii "rykmentin tyttären" pelastajaa. Ihmiset juovat ja laulavat, ja Marie laulaa rykmentin laulun ("Chacun le sait"). Kun juhla on ohi, nuorukaiset jäävät kahden ja tunnustavat molemminpuolisen rakkautensa (duetto: Depuis l'instant où, dans mes bras). Sulpice huomaa nuorten läheiset välit ja on suuresti pettynyt siihen, että tyttö onkin rakastunut vierasmaalaiseen. Tonio ja Marie poistuvat omille tahoilleen.

Hortensius ja markiisitar menevät Sulpicen puheille, sillä markiisitar haluaa pyytää suojelua voidakseen palata turvallisesti linnaan. Sulpice hätkähtää kuullessaan markiisittaren sanovan nimekseen Berkenfield, sillä sama nimi oli Marien isällä kapteeni Robertilla, joka oli kuollut taistelussa. Markiisitar valehtelee väittäessään että Robert oli hänen sisarensa salainen aviomies (todellisuudessa markiisitar on Marien äiti eikä täti). Koska markiisitar on uskonut tyttärensä kuolleen, hän tiedustelee olosuhteista ja koulutuksesta, jota hänen "sisarentyttärensä" on saanut kaikkina niinä vuosina. Marie saapuu juuri silloin paikalle ja käyttää karkeaa sotilaskieltä. Markiisitar järkyttyy ja ilmoittaa Marielle, että tämän on muutettava hänen luokseen välittömästi, jotta hänet voidaan kouluttaa hienoksi naiseksi. Marie suostuu, mutta vain jos koko rykmentti saa lähteä mukaan. Rummut pärisevät ja sotilaat laulavat ("Rataplan, rataplan, rataplan plan plan") pettyneen markiisittaren edessä. Tonio saapuu onnellisena saatuaan liittyä rykmenttiin ("Ah, mes amis, quel jour de fête"). Korpraali ja sotilaat liittyvät tajuavat kuitenkin, että Tonio liittyy mukaan vain Marien takia, ja vastustavat sitä että Marie ottaisi puolisokseen vihollisen. Seuraa epätodellisia "neuvotteluja" sotilaiden ja korpraalin sekä Tonion välillä. Tonio perustelee aikeitaan väittämällä että "tyttärenne rakastaa minua". Lopulta rykmentti vakuuttuu siitä, että myös Marie rakastaa Toniota. Tonio riemuitsee ("Pour mon âme"). Marie on murheellisena lähdössä linnaan ("Il faut partir!"). Myös rykmentti, Tonio mukaan lukien, suree Marien lähtöä Marie pyytää Toniota olemaan unohtamatta häntä. Marien haikeutta lisää se, että hän joutuu hyvästelemään rykmentin lisäksi myös rakastettunsa.

Toinen näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Markiisittaren linna. Notaarin läsnä ollessa markiisitar laatii avioliittosopimuksen Marien ja Crakentorpin herttuattaren pojan välillä. Taistelussa haavoittunut Sulpice on myös linnassa. Kun markiisitar kysyy häntä, Sulpice ilmaisee hämmästyksensä herttuan ja kanttiininpitäjän välisestä avioliitosta. Marie tulee musiikkitunnille, jolle myös Sulpice osallistuu. Markiisitar laulaa "Maestro Fettucinin aarian" ja säestää itseään kömpelösti cembalolla. Aaria on tunteellinen ja Sulpice muistuttaa pakon edessä laulamaan joutuvaa Marieta sotilasmusiikin kovin erilaisista sävelistä. Kontrasti, jota markiisittaren hermostuneet keskeytykset korostavat, on räikeä (trio: "Le jour naissait"). Marie jää yksin. Hän muistelee menneisyyttään ja kaukaista rakkauttaan, jonka hän uskoo menettäneensä. Hän suree sitä, että hänen on nyt pakko asua niin äveriäässä ympäristössä, joka on hänelle niin vieras ("Par le rang et par l'opulence"). Hänen ajatuksensa keskeytyvät äkisti sotilasmarssiin, joka palauttaa hänet takaisin todellisuuteen: hänen oma rykmenttinsä saapuu! Marie ja Sulpice laulavat onnellisina yhdessä sotilaiden kanssa ("Salut à la France!"). Tonio, josta tällä välin on tullut upseeri, liittyy Marien ja Sulpicen lauluun, ja he iloitsevat kaikki yhdessä ("Tous les trois réunis"). Markiisitar ei ole mielissään tapahtuneesta vaan vastustaa kiivaasti sotilaiden läsnäoloa. Tonio ei voi kuitenkaan olla rakastamatta Marieta ja kuvailee markiisittarelle rakkautensa suuruutta ("Pour me rappocher de Marie"). Markiisitar heltyy Tonion anelevista sanoista. Kun hän on kahden Sulpicen kanssa, hän paljastaa tälle salaisuutensa pyytäen tältä apua ja ymmärrystä: hän on Marien äiti ja toivoo, että hänen tyttärensä saisi kunniallisen elämän avioitumalla Crakentorpin herttuan kanssa. Markiisittaren pyynnöstä Sulpice kertoo Marielle totuuden. Marie on liikuttunut ja suostuu avioliittoon herttuan kanssa miellyttääkseen äitiään. Seremoniaa valmistellaan notaarin edessä, mutta samaan aikaan sotilaat Tonion johdolla ryntäävät paikalle "pelastamaan heidän oman tyttärensä". Vieraat järkyttyvät, ja Tonion päättäväisyys sekä tyttären epätoivo saavat markiisittaren viimein hyväksymään Tonion ja Marien avioliiton, jota rykmentti sitten juhlii ("Salut à la France").