Ryhti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ryhti tarkoittaa ihmisen tai eläimen kehon olemusta sen eri asennoissa, joka saavutetaan lihaksien, jänteiden, luiden ja nivelien yhteistoiminnalla. Ryhti on myös osa kehon kieltä. Hyvää ryhtiä pidetään yleensä hyvän omanarvontunnon ja terveyden merkkinä.

Eläimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Usean ihmisten jalostamien koti- ja hyötyeläinlajin oikea ryhti on tarkasti määritelty rotumääritelmässä.[1][2] [3]

Ihmiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisen oikea tai hyvä ryhti riippuu kehon asennosta. Hyvä ryhti ei välttämättä ole terveydelle haitatonta vaan se voi olla myös estetiikan tai kulttuurin synnyttämä mielikuva soveliaasta kehon asennosta. Tässä on listattu yleisimmät kehon asennot.

Seisova pariskunta, tammikuu 1873.

Seisominen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seisoessa keho on pystysuorassa. Seisominen vaikuttaa olevan täysin staattinen asento. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet seisomisen edellyttävän paljonkin toimintaa kehon eri osissa.[4]

Hyväryhtisenä seisomisena pidetään suoraselkäistä asentoa, rintakehä on työnnetty ulos- ja hartiat taaksepäin ja jalat ovat suorassa. Pään tulisi olla pystyssä. Suuren otannan tutkimuksia tämän asennon terveysvaikutuksista ei ole tehty. Anatomisesta näkökulmasta tällainen asento laajentaa rintakehää mikä puolestaan voi syventää hengitystä ja siten vaikuttaa parantavasti aineenvaihdunnan laatuun. Hyväksi arvioitu seisomaryhti perustuu kuitenkin kultturiahistoriallisiin seikkoihin ja estetiikkaan.

Selkärankaan kohdistuva kuormitus on seisoma-asennossa noin 100 kg. Oikeassa asennossa selkä kestää erilaisen kuormituksen, mutta kun ryhdissä tapahtuu muutoksia, kuormitus lisääntyy moninkertaiseksi. Esimerkiksi jos pää siirtyy noin 3 cm luotisuoran etupuolelle, kaularangan takaosan lihaksiin kohdistuu 15 kilogramman paino. Liiallinen kuormitus huonossa pystyasennossa aiheuttaa muun muassa nivelrikkoa. [5]

Seisominen sinänsä ei ole haitallista kehon terveydelle, mutta paljon seisovilla ihmisillä saattaa esiintyä jalkakipuja, lihasjännityksiä sekä alaselän kipuja.

Paul Cézanne. Yksi istuma-asento.

Istuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Istuminen

Ihminen istuu erilaisten pintojen päällä ja istuma-asentojen kirjo on suuri. Istuma-asennossa lantionivelessä on n. 140-90 asteen kulma ja sääri on lähes pystysuorassa asennossa. Länsimaissa istutaan yleensä istuimen päällä, kuten tuolilla, satulatuolilla, sohvalla ja autossa. Aasiassa istutaan usein lattialla, jolloin sääret on taitettu saman jalan reiden alle tai polvet on koukussa ja sääret ristissä.

Hyvänä istumaryhtinä on pitkään pidetty asento, jossa sääret ovat pystysuorassa, reiden lähes vaakasuorassa ja selkä jälleen pystysuorassa. [6] Tutkimustulokset ovat ristiriidassa tämän suosituksen kanssa. Vuonna 1962 saksalainen ortopedi Hannes Schoberth julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan tällainen istuma-asento on selän terveydelle haitallinen.[7] Sittemmin on tehty tutkimuksia, jotka vahvistavat tulokset.[8] Vuonna 2006 nämä tutkimukset vahvistettiin magneettikuvaus-tekniikalla, jossa kuvattavat henkilöt istuivat toimistotuolilla eri lannekulmilla. Tutkimuksen lopputulos viittaa siihen, että nykyään viranomaisten ja monen lääketieteen edustajan suositeltu 90 asteen kulma selän ja reisien välillä[9] kuormittaa välilevyjä haitallisella tavalla. Välilevyjen kannalta haitattomin kulma lanteessa on tutkimuksen mukaan 135 astetta tai suurempi. [10]

Länsimaissa nykyään hyväryhtisenä pidetty istuma-asento perustuu kulttuurihistoriallisiin tottumuksiin, eikä terveyden kannalta haitattomaan kehon asentoon.

Mies kyykyssä

Kyykky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyykkyasennossa jalkapohjat ovat maassa ja sekä polvet että lantionivel ovat mahdollisimman pienessä kulmassa. Ylävartalo on yleensä suorassa ja paino jakautuu tasapuolisesti kummallekin jalalle.

Kyykkivälle ei ole olemassa hyvää ryhtiä mitä tavoitella, sillä länsimaisessa kulttuurissa kyykyssä ei ole soveliasta olla sosiaalisessa kohtaamisessa.

Makaava nainen, "Jupiter en Antiope", Antoine Watteau.

Makaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tässä asennossa keho on vaakatasossa ja se on yleisin lepoasento ja siinä ollaan sängyllä, maassa tai sohvalla. Keho voi olla täysin suorassa, selällään, mahallaan tai kyljellä. Kyljellä maatessaan jalat ovat usein hieman koukussa.

Hyväryhtisenä makuuasennossa keho makaa selällä, jalat on suorat ja kasvot ylöspäin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kennelliiton rotumääritelmät
  2. Kissaliiton rotumääritelmät
  3. Hippos: jalostus ja kasvatus
  4. Abstract Kinematic and kinetic validity of the inverted pendulum model in quiet standing, NIH
  5. Riitta Saarikoski, Minna Stolt ja Irmeli Liukkonen: Pystyasennon merkitys ja säätely 8.11.2010. Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 4.6.2012.
  6. Toimistotuolien standardi EN 1335 osat 1-3
  7. Schoberth Hannes, Kirja: Sitzhaltung, Sitzhaltung, Sitzmöbel. 194 sivua. Kustantamo: Springer, ISBN 3540029044 / 9783540029045
  8. http://www.acmandal.com
  9. EN 1335 osat 1-3
  10. RSNA2006