Ryhmä Oinonen
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Lähes koko artikkeli on viitteittä. |
Ryhmä Oinonen (Ryhmä O tai RO) oli jatkosodan alkupuolella toiminut Suomen maavoimien sotatoimiyhtymä. Ryhmän komentajana oli kenraalimajuri Woldemar Oinonen sen muodostamisesta 18. kesäkuuta 1941 aina sen lakkauttamiseen 29. huhtikuuta 1942.
Muodostaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ryhmä Oinonen perustettiin liikekannallepanon yhteydessä kesäkuun loppupuoliskolla vuonna 1941. Sen tarkoituksena oli olla vain tilapäisyhtymä perustamisen ja hyökkäysvaiheen alussa. Aluksi tähän liki divisioonan vahvuiseen yhtymään kuuluivat 2. jääkäriprikaati (2. JPr) ja Ratsuväkiprikaati (Rv.Pr.).
Keskittäminen ja jatkosodan hyökkäysvaiheessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Jatkosodan hyökkäysvaihe
Ennen hyökkäyksen alkua Ryhmä Oinonen oli ryhmitetty Tuupovaaran ja Hattuvaaran väliselle alueelle Ilomantsiin. Hyökkäys ei edennyt suunnitellusti, vaan keskeytyi neuvostojoukkojen sitkeään vastarintaan ja puolustajan tehokkaaseen maaston käyttöön. Sota Ilomantsissa sai jopa Suomen sisällissodan piirteitä, kun Ryhmä Oinosta oli vastassa karjalaisista, inkeriläisistä ja suomalaisista kommunisteista muodostettu puna-armeijan jalkaväkirykmentti 126 (JR 126), joka kuului 71. divisioonaan. Jalkaväkirykmentti oli alun perin kuulunut Terijoen hallituksen muodostamaan Suomen kansanarmeijaan.[1]
Ryhmä Oinonen alistettiin 19. heinäkuuta kenraali Erwin Engelbrechtin komentamalle Saksan 163. jalkaväkidivisioonalle. Heinäkuun lopussa ja elokuun alussa suomalaiset ja saksalaiset yrittivät yhdessä edetä Suvilahteen ja Suojärvelle. Neuvostojoukot kuitenkin torjuivat suomalaisten ja saksalaisten hyökkäykset. Suomalais-saksalaiset joukot saivat läpimurron Suojärvellä 20. elokuuta ja Ryhmä Oinonen irrotettiin saksalaisdivisioonasta. Syyskuun aikana sotatoimiyhtymä eteni kymmenisen kilometriä. Lokakuun alussa hyökkäysmenestys ei parantunut. Tällä välillä tilapäisyhtymä sai vahvennuksina 2. jääkäriprikaatin ja yhden divisioonan.
Lokakuun lopussa Ryhmä Oinosesta ja 1. divisioonasta muodostettiin VII armeijakunta. Armeijakunta eteni 2. marraskuuta Kontupohjaan. Ryhmä Oinosen viimeiseksi sotatoimeksi jäi Sungunniemen valtaus marraskuun lopussa.
Tämän jälkeen Ryhmä Oinonen siirrettiin Kannaksen armeijan reserviksi ja lopulta maaliskuussa 1942 hajotettiin.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Raunio, Ari: Sotatoimet, Suomen sotien 1939–45 kulku kartoin. Genimap, 2005. ISBN 951-593-914-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Joensuun yliopisto: Jatkosodan alku Ilomantsissa 1941 yliopisto.joensuu.fi. Viitattu 16.5.2007. [vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rautala, Ari: Itä-Karjalan valtaus 1941. Gummerus Kustannus Oy, 2007. ISBN 978-951-206-161-7. Teoksen verkkoversio. [vanhentunut linkki]