Ryhmä 9
Ryhmä 9 oli turkulainen taiteilijaryhmä, joka muodostui keväällä 1951 Otto Mäkilän ympärille. Ryhmää yhdisti Turun koulun henki, eli lyyrinen, mielikuvituksellinen moderni ilmaisu joka sivusi surrealismia. Ryhmä toimi vuoteen 1959 asti,[1] ja siihen kuuluivat Otto Mäkilän lisäksi taidemaalarit Kalle Eskola, Otso Karpakka, Edwin Lydén, Viljo Ranta, Anna-Liisa Riikkala ja Hilkka Toivola sekä taidegraafikot Laila Säilä ja Harry Henriksson.[2][1] Pian ryhmän perustamisen jälkeen vuonna 1951 Mäkilä kutsui myös nuoren Kauko Lehtisen mukaan ryhmän jäseneksi.[3]
Ryhmän taiteilijoilla oli tapana kokoontua toistensa koteihin keskustelemaan taiteen uusista ilmiöistä, näyttelyistä sekä taiteen mestareista kuten Picassosta ja Légeristä. Ryhmä 9:ssä oli Kauko Lehtisen mukaan hyvä henki ja yhteistyö. Ilmapiiri oli vapaa ja rohkaiseva.[3] Yhteisnäyttelyissä ryhmäläiset pääsivät esiin laajemmin kuin Turun taiteilijaseuran näyttelyissä, mutta kohtuullisin kustannuksin. Toisin kuin Pro Arte, Ryhmä 9 kuului Turun taiteilijaseuraan, mutta piti vuosittain oman näyttelynsä Turussa ja muutaman näyttelyn muissa suurissa kaupungeissa.[1]
Ryhmä 9 ja Turun koulukunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ryhmä 9 oli jatkoa Turussa 1930-luvulla toimineelle Pro Arte -ryhmälle, jonka jäseniä kutsuttiin myös Turun kouluksi tai Turun koulukunnaksi.[1][4][5] Kuten Pro Artelaisia, ryhmä 9:n taiteilijoita kiinnostivat surrealismin ohella modernin taiteen eri suunnat. Valtaosa turkulaisista surrealisteista oli opiskellut Turun piirustuskoulussa. Heistä tunnetuin ja merkittävin oli jo Pro Arten johtohahmona toiminut Otto Mäkilä. Myös ryhmä 9:n taidemaalarijäsenten katsotaan kuuluneen Turun surrealistien ensimmäiseen polveen.[2] Toiseen aaltoon kuuluivat kolmanteen surrealistishenkiseen turkulaiseen ryhmään Pro Arte 57:ään kuuluneet taiteilijat, kuten Alpo Jaakola ja Antti Nieminen.
Ryhmä 9 siirsi Turun koulukunnan tradition 1950-luvulle. Se edusti pääasiassa abstraktia ilmaisua, ei niinkään surrealismia, joka muutenkin oli ollut viitteenomaista. Surrealismi jäi 1940-luvun lopulla Otto Mäkilän taiteessa esiintyneiden konesommitelmien varaan. Mäkilän mukaan ryhmä perustettiin liian myöhään, eikä se enää löytänyt yhteistä taiteellista päämäärää. Mäkilän taiteen oma kriisi osui Ryhmä 9:n alkuvaiheisiin ja hän oleskeli pitkiä aikoja Pariisissa, joten hänen taiteensa kehitys tapahtui kauempana Ryhmä 9:n taiteilijoiden vaikutuspiiristä. Ryhmä pyrki luomaan ehjiä ja rauhallisia näyttelyitä vastapainona ajan sekavalle ja kirjavalle taiteen tarjonnalle. Ryhmä järjesti viimeisen näyttelynsä vuonna 1959.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Tiinaliisa Mattila: Ryhmä 9. Teoksessa Taiteen pikkujättiläinen, s. 627. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X
- ↑ a b Veikko Laukkanen ja Ryhmä 9 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Ulla Huhtamäki:Heittäydy vapauteen – avantgarde ja Kauko Lehtisen taiteen murros 1961–1965
- ↑ Tiinaliisa Mattila: Pro Arte. Teoksessa Taiteen pikkujättiläinen, s. 629-630. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X
- ↑ Huhtamäki s.42–46
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ulla Huhtamäki, Heittäydy vapauteen : avantgarde ja Kauko Lehtisen taiteen murros 1961–1965 Jyväskylän yliopisto, 2007 978-951-39-2964-0 (väitöskirja) (Jyväskylä studies in humanities – 81), ISSN 1459-4323, ISBN 978-951-39-2964-0
- Huhtamäen väitöskirja (PDF)