Rytin II hallitus
| Rytin II hallitus | |
|---|---|
.svg){kind=small} Suomen tasavallan 24. valtioneuvosto | |
| Toimikausi alkoi | 27. maaliskuuta 1940 |
| Toimikausi päättyi | 4. tammikuuta 1941 |
| Jäsenet | |
| Hallituksen johtaja | Risto Ryti |
| Ministerien lukumäärä | 17 |
| Hallituspuolueet | |
| Historia | |
| Edellinen | Rytin I hallitus |
| Seuraava | Rangellin hallitus |
Rytin II hallitus oli Suomen tasavallan 24. hallitus, jonka muodostivat SDP, Maalaisliitto, Kokoomus, RKP ja Edistyspuolue. Hallituskoalitio muodosti enemmistöhallituksen. Hallitus toimi 27. maaliskuuta 1940 – 4. tammikuuta 1941 eli 284 päivän ajan. Pääministeri Risto Ryti valittiin eronneen Kyösti Kallion loppukaudeksi presidentin tehtäviin kesken hallituskauden, 19. joulukuuta 1940. Pääministerin sijaiseksi valittiin Karl Rudolf Walden.
Nimityksissä jouduttin ottamaan huomioon vallitseva poliittinen tilanne. Ulkoministerinä toiminut Väinö Tanner siirtyi ulkoministerin tehtävästä vähemmän näkyvään kansanhuoltoministerin tehtävään. Tannerin siirtymisen taustalla oli Neuvostoliiton kriittinen asenne Tanneriin.[1] Puolustusministeri Niukkanen siirtyi syrjään, sillä marsalkka Mannerheimin toivomuksesta vallitsevassa tilanteessa kenraali Walden nimitettiin puolustusministeriksi. Walden toimi yhteyshenkilönä hallituksen ja Mannerheimin välillä jokapäiväisessä toiminnassa.[2]
Hallituksen ministerinimityksistä oli ulkoministerinimitys vaikein Euroopan sotatilanteesta johtuen. Pääministeri Ryti ja marsalkka Mannerheim kaavalivat uudeksi ulkoministeriksi Georg A. Gripenbergiä, Suomen Lontoon-suurlähetystön päällikköä. Gripenberg kuitenkin kieltäytyi perustellen aiempaa asemaansa Lontoon lähettiläänä eli sotaakäyvän Saksan päävastustajan pääkaupungissa toimineena. Lisäksi Gripenberg toi esille omaa kokematomuttaan eduskuntatyöhön. Pääministeri Ryti kävi sen jälkeen läpi joukon ulkoministeriehdokkaita. Ryti ei hyväksynyt myöskään ehdokkaista varatuomari Antti Hackzellia, toimitusjohtaja Henrik Ramsayta, lähettiläs Hjalmar J. Procopétä, toimitusjohtaja Carl Enckelliä, valtioneuvos J.K. Paasikiveä eikä lähettiläs Aarne Wuorimaata. Tämän jälkeen Ryti päätyi professori Rolf Wittingiin.[3]
Rytin toisen hallituksen toimikautta sävyttivät kevään ja kesän 1940 aikana Moskovan rauhansopimuksen solmimisesta aiheutuneet toimet. Suurin ja polttavin niistä oli Neuvostoliitolle luovutetulta alueelta siirtyneen väestön – noin puoli miljoonaa henkeä – asuttaminen muun Suomen alueelle. Kesäkuussa eduskunta hyväksyi hallituksen esityksestä siirtoväen pika-asutuslain. Huolimatta talvisodan päättäneen Moskovan rauhansopimuksen solmimisesta ei luotettu rauhantilan säilymiseen, mitä osoitti heti hallitusta nimitettäessä tehty päätös hallitukselle laajat toimintavaltuudet antaneen sotatilan pitämisestä voimassa toistaiseksi. Huhtikuun lopulla 1940 hallitus päätti lisäksi jatkaa sotasensuurin voimassaoloa toistaiseksi.[4]
Heinäkuussa 1940 tapahtunut Baltian maiden miehitys ja liittäminen Neuvostoliittoon aiheutti Suomessa suurta huolestuneisuutta. Tämän jälkeen Neuvostoliitto kovensi painostustaan myös Suomea kohtaan esittämällä uusia, rauhansopimukseen perustumattomia vaatimuksia. Marraskuussa 1940 Suomeen kantautui tietoja Neuvostoliiton ulkoministerin Vjatšeslav Molotovin matkasta Berliiniin, jossa hän oli Adolf Hitlerin kanssa keskustellessaan huomauttanut, että Saksan ja Neuvostoliiton välinen, Molotov–Ribbentrop-sopimuksen mukainen etupiirijako oli toteutunut muiden maiden paitsi Suomen osalta ja vaatinut Neuvostoliitolle oikeutta saada lopullisesti selvittää välinsä Suomen kanssa. Kaikki tämä, kuten myös toukokuussa 1940 perustetun Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran (SNS) esiintyminen, lisäsi suomalaisten pelkoa siitä, että Suomi joutuisi ennen pitkää kokemaan Baltian maiden kohtalon.[4]
Kansanhuoltoministeri Väinö Tanner, joka oli puheissaan useaan otteeseen hyökännyt SNS:aa vastaan ja syyttänyt sitä Neuvostoliiton "viidenneksi kolonnaksi", joutui eroamaan hallituksesta Neuvostoliiton ulkoministerin Vjatšeslav Molotovin vaatimuksesta elokuussa 1940 ja hänen tilalleen tuli kauppa- ja teollisuusministeri, Enso-Gutzeit Oy:n toimitusjohtaja, vuorineuvos Väinö Kotilainen. Kotilaisen tilalle kauppa- ja teollisuusministeriksi tuli OTK:n johtaja Toivo Salmio.[4]
Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Ministeri | Tehtävissä | Puolue |
|---|---|---|
| Pääministeri Risto Ryti |
27.3.1940 – 19.12.1940 |
Edistyspuolue |
| Pääministerin sijainen Karl Rudolf Walden |
19.12.1940 – 4.1.1941 |
amm. |
| Ulkoasiainministeri Rolf Witting |
27.3.1940 – 4.1.1941 |
RKP |
| Oikeusministeri Oskari Lehtonen |
27.3.1940 – 4.1.1941 |
Kokoomus |
| Sisäasiainministeri Ernst von Born |
27.3.1940 – 4.1.1941 |
RKP |
| Ministeri sisäasianministeriössä Eemil Luukka |
27.3.1940 – 4.1.1941 |
Maalaisliitto |
| Puolustusministeri Karl Rudolf Walden |
27.3.1940 – 4.1.1941 |
amm. |
| Valtiovarainministeri Mauno Pekkala |
27.3.1940 – 4.1.1941 |
SDP |
| Ministeri valtiovarainministeriössä Juho Pilppula |
31.7.1940– 4.1.1941 |
Maalaisliitto |
| Opetusministeri Antti Kukkonen |
27.3.1940 – 4.1.1941 |
Maalaisliitto |
| Maatalousministeri Pekka Heikkinen Viljami Kalliokoski |
27.3.1940 – 15.8.1940 15.8.1940 – 4.1.1941 |
Maalaisliitto Maalaisliitto |
| Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Väinö Salovaara |
27.3.1940 – 4.1.1941 |
SDP |
| Ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä Karl-Erik Ekholm |
27.3.1940 – 4.1.1941 |
amm. |
| Kauppa- ja teollisuusministeri Väinö Kotilainen Toivo Salmio |
27.3.1940 – 15.8.1940 23.8.1940 – 4.1.1941 |
amm. SDP |
| Sosiaaliministeri Karl-August Fagerholm |
27.3.1940 – 4.1.1941 |
SDP |
| Kansanhuoltoministeri Väinö Tanner Väinö Kotilainen |
27.3.1940 – 15.8.1940 15.8.1940 – 4.1.1941 |
SDP SDP |
| Ministeri kansanhuoltoministeriössä Toivo Salmio |
3.10.19 – 4.1.1941 |
SDP |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Leskinen, Jari & Juutilainen, Antti (toim.): ”Jari Leskinen: Pitkä jatkosota 25.6.1941-27.4.1945”, Jatkosodan pikkujättiläinen, s. 18. WS Bookwell, 2006. ISBN 951-0-28690-7.
- ↑ Juva, Einar W.: Rudolf Walden 1878-1946, s. 483. WSOY, 1957.
- ↑ Markku Reimaa: Rytin toinen hallitus puun ja kuoren välissä. Helsingin Sanomat, 22.7.1979, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 22.10.2023.
- ↑ a b c Ensio Siilasvuo (toim.): Talvisota-kronikka, s. 182–185. Jyväskylä: Gummerus, 1989. ISBN 951-20-3446-8.
- ↑ Ryti II. hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 28.10.2014. Viitattu 24.5.2010.
|
Edeltäjä: Rytin I hallitus |
Suomen hallitus 27. maaliskuuta 1940 – 4. tammikuuta 1941 |
Seuraaja: Rangellin hallitus |
| ||||||||
