Ruumiinrangaistus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ruumiinrangaistus on yksilölle hänen tekemänsä oikeudenloukkauksen vuoksi määrätty rangaistus, joka kohdistuu hänen ruumiilliseen koskemattomuuteensa. Ruumiillisen kurituksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole hengen riistäminen. Ruumiinrangaistuksen ilmenemismuotoja ovat jonkin ruumiinosan tai kyvyn poistaminen tai vain kärsimyksen aiheuttaminen. Rangaistuksena voi esimerkiksi olla kielen, korvien, nenän tai käden irtileikkaaminen, ruhjominen tai polttaminen tai silmien puhkaiseminen.

Ruumiinrangaistus oli tavallinen rangaistusmuoto vielä uuden ajan alussa, mutta länsimaissa siitä luovuttiin yleisesti 1700-luvun alkupuoliskolla lukuun ottamatta raipparangaistusta. Ruotsissa ja Suomessa ruumiinrangaistus saatettiin vuoden 1734 lain mukaan tuomita vain kuolemanrangaistuksen koventamiskeinona. Suomen vuoden 1889 rikoslaki ei enää tuntenut raipparangaistusta, mutta rangaistusten täytäntöönpanoasetuksen nojalla voitiin vankeja kurittaa enintään 25 lyönnillä vuoteen 1944 saakka.

Joissakin maissa vapausrangaistuksia on pyritty koventamaan kärsimystä tuottavilla toimilla. Tällöin on käytetty esimerkiksi ravinnon vähentämistä tai kovaa makuualustaa. Suomessa vesileipärangaistus oli käytössä vuoteen 1975.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Otavan iso tietosanakirja, Otava 1964