Ruskopystyperä
| Ruskopystyperä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Nirkot Notodontidae |
| Alaheimo: | Pystyperät Pygaerinae |
| Suku: | Clostera |
| Laji: | anastomosis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Clostera anastomosis |
|
| Katso myös | |
Ruskopystyperä (Clostera anastomosis) on harvinainen nirkkoihin lukeutuva yöperhonen.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruskopystyperän siipien väri on ruskea, mutta sävy vaihtelee yksilöittäin erittäin paljon vaalean kellanruskeasta tumman harmaanruskeaan ja siivissä on usein hieman violettia sävyä. Etusiiven poikki kulkee kolme vaaleaa poikkiviirua, joista kahden uloimman välissä on lisäksi lyhyempi vinottainen viiru, jonka vuoksi viirut muodostavat N-kirjaimen muotoisen kuvion. Viirujen selkeys vaihtelee yksilöittäin, mutta yleensä ne eivät erotu kovin kontrastisina. Siiven kärkiosassa on laaja, aivan hiukan muuta siipeä tummempi laikku. Siiven ulkosyrjän tuntumassa on tumma, erillisiksi täpliksi jakaantunut poikkiviiru. Takasiivet ovat etusiipien väriset ja kuviottomat. Perhosen ruumis on siipien värinen, mutta keskiruumiin selkäpuolella on tummanruskea kiilamainen täplä. Siipiväli vaihtelee 30–44 mm, mikä tekee perhosesta pienimmilläänkin selvästi kookkaamman, kuin muutoin melko samannäköisen pikkupystyperän (Clostera pigra) suurimmat yksilöt.[1][2]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajin levinneisyys ulottuu Pohjois-Espanjasta ja Välimeren rannikolta Keski-Euroopan poikki Baltiaan ja idässä aina Kiinaan, Koreaan ja Japaniin asti. Läntisimmästä Euroopasta laji puuttuu. Pohjoismaissa sitä tavataan ainoastaan Ruotsin länsirannikolla sekä Öölannissa ja Gotlannissa, Ahvenanmaalla ja eteläisessä Suomessa.[2] Tanskan Bornholmin saarella elänyt populaatio on luultavasti hävinnyt, eikä sieltä ole havaintoja vuoden 1993 jälkeen[3]. Levinneisyysalue Manner-Suomessa jää suunnilleen Rauma-Joensuu-linjan eteläpuolelle, mutta havainnot keskittyvät etelärannikolle sekä Itä-Suomen sisämaahan. Perhoset lentävät kahtena sukupolvena, joista ensimmäinen on liikkeellä kesäkuun lopulta heinäkuun lopulle huipun sijoittuessa heinäkuun alkupuolelle ja toinen elo-syyskuussa.[4][5] Vähälukuinen toinen sukupolvi kehittyy Pohjoismaissa kuitenkin vain harvoin lämpiminä kesinä. Sen sijaan Keski-Euroopassa sukupolvia on säännöllisesti kaksi ja Etelä-Euroopassa jopa kolmesta neljään.[2]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruskopystyperä elää paikoittaisena lämpimissä ja hieman kosteissa seka- ja lehtimetsissä, metsänreunoilla ja pensaikoissa.[2][5] Vuosittaiset ilmastolliset vaihtelut muuttavat lajin esiintymistä yksittäisillä paikoilla. Laji on tavallisesti harvalukuinen, vaikka joskus tavatut yksilömäärät voivat olla suuriakin. Perhoset lentävät illan hämärtymisestä keskiyöhön ja lento alkaa aikaisemmin illalla kuin pystyperillä yleensä. Koiraat tulevat helposti valolle, mutta naaraita on valolle tulevista yksilöistä vain 5–10 %.[2] Koiraat eivät ilmeisesti lennä kovin korkealla, sillä niitä voi löytyä myös kasvillisuutta haavimalla. Naaras ei kenties lennä lainkaan muutoin kuin muniessaan. Ennen valopyynnin yleistymistä lajia tavattiin pääasiassa vain toukkana.[6]
Muniminen alkaa kahdesta kolmeen päivää parittelun jälkeen. Naaras tuottaa yleensä noin 200 munaa, mutta joskus munia syntyy jopa 600–800. Munat se laskee lehtien alapinnoille riveihin. Toukat elävät aluksi ryhminä viihtyen yhteensidottujen lehtien välissä, myöhemmin yksittäin tai pieninä ryhminä vapaina ravintokasveilla. Häirittyinä toukat pudottautuvat oksalta silkkirihman varaan. Etelä-Euroopassa toukkien massaesiintymät voivat aiheuttaa puustotuhoja.[2]
Heinä-elokuussa toukka kehrää taitteelle kehräämänsä lehden suojaan tai kaarnanrakoon talvehtimiskopan, ja Länsi-Palearktisen alueen ainoana nirkkolajina ruskopystyperä talvehtii toukkana. Toukka aktivoituu uudelleen keväällä ja on täysikasvuinen kesäkuun alkupuoliskolla. Koteloituminen tapahtuu yhteensidottujen lehtien väliin tehdyssä kotelokopassa. Laji on herkkä säänvaihteluille ja kotelon kokemat muutokset lämpötilassa ja kosteudessa näkyvät niistä kuorituvissa aikuisissa perhosissa huomattavina eroina värisävyssä ja kuvioinnin selkeydessä.[2]
Ruotsissa ruskopystyperä on luokiteltu silmälläpidettäväksi,[7] Tanskassa se on alueellisesti hävinnyt[3].
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukan ravintokasveja ovat metsähaapa (Populus tremula) sekä monet pajulajit (Salix).[5][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e f g h Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae.. Uppsala: ArtDatabanken, SLU, 2007. ISBN 978-91-88506-58-0. s. 229–230.
- ↑ a b Den danske Rødliste[vanhentunut linkki] (tanskaksi)
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Suomen perhostutkijain seura: ruskopystyperä (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Artfaktablad (ruotsiksi)
- ↑ Artdatabanken (ruotsiksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- toukka (Arkistoitu – Internet Archive)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
- Vlindernet (hollanniksi)