Ruskolakkinäpsy
| Ruskolakkinäpsy | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Poecilotriccus ruficeps (Kaup, 1852) |
||||||||||||||||||
| Alalajit[2] | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Ruskolakkinäpsy Wikispeciesissä |
Ruskolakkinäpsy (Poecilotriccus ruficeps) on Etelä-Amerikassa tavattava tyranneihin kuuluva varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Kooltaan ruskolakkinäpsy on noin 10 cm. Lajin päälaki ja naama on väriltään punaruskeat ja niska on musta ja valkoinen. Selästään ja siivistään lintu on oliivinvihreä. Siivet ovat väriltään mustat ja niissä on kaksi keltaista juovaa. Ruskolakkinäpsyn kurkku on harmahtavan valkoinen ja vatsa on väriltään keltainen.[1][3]
Levinneisyys ja elinympäristö [muokkaa]
Ruskolakkinäpsyä tavataan Andeilta Kolumbiasta, Venezuelasta, Ecuadorista ja Perusta. Linnun elinympäristöä ovat pensaikkoiset laitumet ja metsien reunamaat. Lajin elinympäristöt sijaitsevat yleensä 1 600–2 700 metrin korkeudella merenpinnasta.[3]
Ruskolakkinäpsyt liikkuvat yleensä yksin tai pareittain, joskus myös isommissa ryhmissä. Ravintonsa linnut napsivat lehdiltä. Ruskolakkinäpsyn pesimäkausi kestää Andien itäosissa maaliskuulta syyskuulle.[3]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Poecilotriccus ruficeps IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Poecilotriccus ruficeps ITIS. Viitattu 5.11.2010.
- ↑ a b c Steven L. Hilty, Bill Brown, William L. Brown: A guide to the birds of Colombia, s. 478. Princeton University Press, 1986. ISBN 978-0691083728. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.11.2010). (englanniksi)
