Rupilisko
| Rupilisko | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Koiras | ||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Triturus cristatus (Laurenti, 1768) |
||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||
| Rupiliskon levinneisyys | ||||||||||||||||
| Synonyymit | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
 Rupilisko Wikispeciesissä |
Rupilisko (Triturus cristatus) kuuluu pyrstösammakoiden lahkoon ja salamanterien heimoon. Rupilisko on rauhoitettu ja suojeltava laji koko Suomessa, uhanalaisluokituksessa se on erittäin uhanalainen.[2] Maailmanlaajuisessa luokituksessa laji on elinvoimainen.[1] Metsäteollisuus ja ilmastonmuutos ovat rupiliskon elinvoimaisuuden uhkatekijöitä[2].
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Rupilisko voi kasvaa jopa 17 sentin pituiseksi, kun taas vesilisko jää 10 sentin pituiseksi.[2] Rupiliskon iho on kyhmyinen, selkä musta tai tummanruskea. Rupiliskon vatsa on keltainen tai oranssi. Selässä ja vatsassa on tummia täpliä. Naaraat ovat kookkaampia kuin koiraat.[2] Koiraalla on kutuaikana selästä pyrstöön ulottuva kaksiosainen harja. Rupiliskon iho erittää limaa, joka suojaa sitä sen liikkuessa maalla. Iho erittää myös lievästi myrkyllistä ainetta, jolla rupilisko pyrkii suojautumaan saalistajilta.
-
rupiliskon vatsa
-
Kutuasuisella rupiliskokoiraalla on kaksiosainen selkäharja
Levinneisyys [muokkaa]
Suomessa rupiliskoa esiintyy Itä-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Rupiliskoa esiintyy suuressa osassa Eurooppaa[2]. Se on yleinen Ruotsin ja Norjan eteläosissa, Keski- ja Itä-Euroopassa sekä Britteinsaarilla.
Rupilisko tarvitsee lisääntymiseen pieniä kalattomia lampia.[2]
Elintavat [muokkaa]
Rupilisko viettää suurimman osan vuodesta maalla. Keväällä yksilöt saapuvat lisääntymislampeen lisääntymiskummpania etsimään. Naaraat munivat hedelmöittyneet munat yksitellen vesikasvien lehtien alapinnalle. Täysikasvuinen naaras voi tuottaa jopa 300 munaa. Munat ovat vaaleita, noin kahden millimetrin kokoisia. Muniminen tapahtuu touko-kesäkuussa ja toukat kuoriutuvat parin viikon kuluessa veden lämpötilasta riippuen. Toukka elää vedessä ja pääsee muodonvaihdokseen loppuun yleensä elokuussa. Muodonvaihdoksessa mm. kidukset häviävät, iho paksuuntuu ja keuhkot kehittyvät. Rupiliskot tulevat sukukypsiksi 3-5 -vuotiaina ja voivat elää jopa 20-vuotiaaksi. Talvet laji viettää horroksessa suojaisissa onkaloissa, juurakoissa tai esim. maassa olevien lahopuiden alla. [2] Rupilisko on hämäräaktiivinen.
-
rupiliskon muna
-
melkein kuoriutunut muna
-
äskettäin kuoriutunut toukka
-
toukka ennen muodonmuutosta
-
nuori rupilisko
Ravinto [muokkaa]
Rupilisko on lihansyöjä. Ravinnokseen se käyttää selkärangattomia eläimiä, matoja, toukkia ja etanoita. Sillä on terävät hampaat saaliinsa pitelemiseen.
Erityistä [muokkaa]
Luonnontieteellinen keskusmuseo kartoittaa rupiliskon levinneisyyttä Suomessa. Havaintoja rupiliskosta voi ilmoittaa keskusmuseolle Internetissä Hatikka-luontohavaintopäiväkirjan kautta.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c Triturus cristatus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Ville Vuorio: SY34/2009 Suomen uhanalaisia lajeja: Rupilisko (Triturus cristatus). Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, Marraskuu 2009. ISBN 978-952-11-3562-0 (PDF), ISBN 978-952-11-3561-3 (nid.).. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.5.2012). (suomeksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Suomen ympäristöministeriö: SY34/2009 Suomen uhanalaisia lajeja: Rupilisko (Triturus cristatus), Ville Vuorio, 2009
- Sammakkolampi.fi - rupilisko
