Rupilisko
| Rupilisko | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Triturus cristatus (Laurenti, 1768) |
||||||||||||||||
![]() |
||||||||||||||||
| Synonyymit | ||||||||||||||||
|
Turanomolge mensbieri[1] |
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
| |
Rupilisko (Triturus cristatus) kuuluu salamanterien heimoon. Rupilisko on rauhoitettu ja suojeltava laji koko Suomessa, uhanalaisluokituksessa se on vaarantunut. Maailmanlaajuisessa luokituksessa laji on elinvoimainen.[1]
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Rupilisko voi kasvaa jopa 15 cm:n pituiseksi ja elää yli 7 vuotta. Rupiliskon iho on kyhmyinen, selkä musta tai tummanruskea. Rupiliskon vatsa on keltainen tai oranssi. Selässä ja vatsassa on tummia täpliä. Koiraalla on kutuaikana selästä pyrstöön ulottuva kaksiosainen harja. Rupiliskon iho erittää limaa, joka suojaa sitä sen liikkuessa maalla. Iho erittää myös lievästi myrkyllistä ainetta ja pahaa hajua, kun rupilisko yrittää hätyyttää mahdollista saalistajaansa.
Rupiliskon sukulainen vesilisko jää pienemmäksi, alle 10 cm pitkäksi. Sillä on yhtenäinen harja ja sileä iho.
[muokkaa] Levinneisyys
Suomessa rupiliskoa esiintyy vain Kaakkois-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Se on yleinen Ruotsin ja Norjan eteläosissa, Keski- ja Itä-Euroopassa sekä Britteinsaarilla.
[muokkaa] Elintavat
Rupilisko elää maalla, mutta lisääntymisaikanaan huhti–toukokuussa se menee lammikkoon kutemaan. Rupilisko on yöaktiivinen. Talvella se vaipuu horrokseen suojaisessa onkalossa tai lammikon pohjalla.
[muokkaa] Ravinto
Rupilisko syö matoja, toukkia ja etanoita. Sillä on terävät hampaat saaliinsa pitelemiseen.
[muokkaa] Erityistä
Luonnontieteellinen keskusmuseo kartoittaa rupiliskon levinneisyyttä Suomessa. Havaintoja rupiliskosta voi ilmoittaa keskusmuseolle Internetissä Hatikka-luontohavaintopäiväkirjan kautta.
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Viitteet
- ↑ a b c Triturus cristatus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
Sivulta puuttuu 