Rupilisko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rupilisko
Koiras
Koiras
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Sammakkoeläimet Amphibia
Lahko: Pyrstösammakot Caudata
Heimo: Vesiliskot Salamandridae
Suku: Triturus
Laji: cristatus
Kaksiosainen nimi
Triturus cristatus
(Laurenti, 1768)
Levinneisyyskartta
Rupiliskon levinneisyys
Rupiliskon levinneisyys
Synonyymit
  • Turanomolge mensbieri[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Rupilisko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Rupilisko Commonsissa

Rupilisko (Triturus cristatus) kuuluu pyrstösammakoiden lahkoon ja salamanterien heimoon. Rupilisko on rauhoitettu ja suojeltava laji koko Suomessa, uhanalaisluokituksessa se on erittäin uhanalainen.[2] Maailmanlaajuisessa luokituksessa laji on elinvoimainen.[1] Maankäyttöön liittyvät muutokset rupiliskojen elinseudulla muodostavat suurimman uhkan lajille Suomessa. [2].

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rupilisko voi kasvaa jopa 17 sentin pituiseksi, kun taas vesilisko jää 10 sentin pituiseksi.[2] Rupiliskon iho on kyhmyinen, selkä musta tai tummanruskea. Rupiliskon vatsa on keltainen tai oranssi. Selässä ja vatsassa on tummia täpliä. Naaraat ovat kookkaampia kuin koiraat.[2] Koiraalla on kutuaikana selästä pyrstöön ulottuva kaksiosainen harja. Rupiliskon iho erittää limaa, joka suojaa sitä sen liikkuessa maalla. Iho erittää myös lievästi myrkyllistä ainetta, jolla rupilisko pyrkii suojautumaan saalistajilta.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa rupiliskoa esiintyy Itä-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Rupiliskoa esiintyy suuressa osassa Eurooppaa[2]. Se on yleinen Ruotsin ja Norjan eteläosissa, Keski- ja Itä-Euroopassa sekä Britteinsaarilla.

Rupilisko tarvitsee lisääntymiseen pieniä kalattomia lampia.[2]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rupilisko viettää suurimman osan vuodesta maalla. Keväällä yksilöt saapuvat lisääntymislampeen lisääntymiskummpania etsimään. Naaraat munivat hedelmöittyneet munat yksitellen vesikasvien lehtien alapinnalle. Täysikasvuinen naaras voi tuottaa jopa 300 munaa. Munat ovat vaaleita, noin kahden millimetrin kokoisia. Muniminen tapahtuu touko-kesäkuussa ja toukat kuoriutuvat parin viikon kuluessa veden lämpötilasta riippuen. Toukka elää vedessä ja pääsee muodonvaihdokseen loppuun yleensä elokuussa. Muodonvaihdoksessa mm. kidukset häviävät, iho paksuuntuu ja keuhkot kehittyvät. Rupiliskot tulevat sukukypsiksi 3-5 -vuotiaina ja voivat elää jopa 20-vuotiaaksi. Talvet laji viettää horroksessa suojaisissa onkaloissa, juurakoissa tai esim. maassa olevien lahopuiden alla. [2] Rupilisko on hämäräaktiivinen.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rupilisko on lihansyöjä. Ravinnokseen se käyttää selkärangattomia eläimiä, matoja, toukkia ja etanoita. Sillä on terävät hampaat saaliinsa pitelemiseen.

Erityistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnontieteellinen keskusmuseo kartoittaa rupiliskon levinneisyyttä Suomessa. Havaintoja rupiliskosta voi ilmoittaa keskusmuseolle Internetissä Hatikka-luontohavaintopäiväkirjan kautta.

Rupilisko on Joensuun kaupungin nimikkoeläin.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Jan Willem Arntzen, Sergius Kuzmin, Robert Jehle, Trevor Beebee, David Tarkhnishvili, Vladimir Ishchenko, Natalia Ananjeva, Nikolai Orlov, Boris Tuniyev, Mathieu Denoël, Per Nyström, Brandon Anthony, Benedikt Schmidt, Agnieszka Ogrodowczyk: Triturus cristatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2009. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 7.8.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Ville Vuorio: SY34/2009 Suomen uhanalaisia lajeja: Rupilisko (Triturus cristatus). Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, Marraskuu 2009. ISBN 978-952-11-3562-0 (PDF), ISBN 978-952-11-3561-3 (nid.).. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.5.2012). (suomeksi)
  3. http://www.joensuu.fi/rupilisko

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]