Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue
Sivulta puuttuu | Ruotsin sosialidemokraattinen työväenpuolue Sveriges socialdemokratiska arbetareparti |
|
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1889 |
| Johto | Stefan Löfvén (puheenjohtaja) Carin Jämtin (puoluesiht.) |
| Toimisto | Sveavägen 68 Tukholma |
| Kansanedustajat | 113 |
| Eurokansanedustajat | 5 |
| Kansainväliset jäsenyydet | |
| Kotisivu | www.sap.se |
Ruotsin sosialidemokraattinen työväenpuolue (ruots. Sveriges socialdemokratiska arbetareparti) on ruotsalainen sosiaalidemokraattinen puolue. Puolue on perustettu vuonna 1889. Uudeksi puheenjohtajaksi Håkan Juholtin erottua valitaan 27. tammikuuta 2012 Stefan Löfvén.[1] Ruotsissa puolueen nimestä käytetään lyhennettä SAP tai (s).
Puolueen nuorisojärjestö on Ruotsin sosiaalidemokraattinen nuorisoliitto ja opiskelijajärjestö Sosiaalidemokraattinen opiskelijaliitto. Puolue on Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän ja sosialistisen internationaalin jäsen.
Sisällysluettelo |
Jäsenmäärä [muokkaa]
Vuonna 1990 puolueella oli noin miljoona jäsentä. Tämä johtui siitä, että sosiaalidemokraattisella puolueella ja ammattijärjestö LO:lla oli vuosina 1987–1991 yhteisjäsenyys eli LO:n jäsen oli automaattisesti myös sosiaalidemokraattien jäsen.
Yhteisjäsenyys päättyi vuodenvaihteessa 1991/1992, minkä seurauksena puolueen jäsenmäärä laski jyrkästi. Vuonna 2003 Ruotsin sosiaalidemokraattisella työväenpuolueella oli 143 407 jäsentä.
Historia [muokkaa]
Puolue perustettiin 23. huhtikuuta 1889, mutta vasta vuonna 1897 hyväksyttiin ensimmäinen puolueohjelma, joka oli laadittu nimenomaan Ruotsissa; aikaisempi versio oli käännös Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen ohjelmasta. Hjalmar Branting valittiin ensimmäisenä sosiaalidemokraattina Ruotsin valtiopäiville vuonna 1896 Tukholman liberaalien tuella.
Vuonna 1911 sosiaalidemokraattien ohjelmaan lisättiin vaatimus valtiomuodon muuttamisesta monarkiasta tasavallaksi[2].Tämä kohta sisältyy periaateohjelmaan myös nykyisin.[3]
Puolueen oppositio erosi vuonna 1917 omaksi ryhmäkseen ja perusti Ruotsin sosiaalidemokraattisen vasemmistopuolueen. Syynä eroon oli se, että puolueen vasemmisto-oppositio halusi seurata Venäjällä tapahtuneen bolševikkien tekemän niin sanotun lokakuun vallankumouksen esimerkkiä. Sosiaalidemokraattien enemmistön mielestä sellainen olisi johtanut katastrofaalisiin seurauksiin. Vuonna 1921 Sosiaalidemokraattinen Vasemmistopuolue muutti nimensä Ruotsin kommunistiseksi puolueeksi.
Vuonna 1920 sosiaalidemokraatit muodostivat ensimmäistä kertaa hallituksen yksin. Branting nimitettiin pääministeriksi.
Tosin ollessaan hallituksessa puolue ei ole halunnut jakaa ministerien tehtäviä muiden puolueiden edustajille, vaan se on ollut yksin hallituksessa riippumatta siitä, onko heillä enemmistö valtiopäivillä vai ei. Toisin kuin esimerkiksi Saksassa, Ruotsissa sosiaalidemokraatit eivät ole koskaan muodostaneet suurta koalitiota vastaavaa sinipunahallitusta kaksin kokoomuksen kanssa ja vain harvoin apupuolueen kanssa, joka on ollut viimeksi keskusta 1950-luvulla. Sosiaalidemokraatit olivat yksin hallituspuolueena pitkään lyhyttä kokoomuksen, liberaalien, keskustan ja kristillisdemokraattien 1990-luvulla muodostaman oikeistohallituksen murtamaa katkoa lukuun ottamatta. Sosiaalidemokraateilla on vieläkin ylivoimainen asema Ruotsin kunnallis- ja valtiopäiväpolitiikassa. Vuodesta 1998 alkaen puolue alkoi tehdä yhteistyötä Vasemmistopuolueen ja Ympäristöpuolue Vihreiden kanssa, etupäässä liittoutunutta oikeistoa vastaan. Yhteistyö päättyi vuoden 2010 valtiopäivävaalien jälkeen, jossa keskusta-oikeisto voitti.[4]
Vuoden 1921 valtiopäivävaaleista alkaen (ensimmäiset valtiopäivävaalit, joissa oli yleinen äänioikeus) sosiaalidemokraatit ovat olleet Ruotsin suurin puolue. Puolue on ollut viime vuosikymmenien aikana oppositiossa alle kymmenen vuotta, viimeksi vuosina 1991–1994 sekä syyskuusta 2006 lähtien. Vuonna 2010 valtiopäivävaalit johtivat jälleen oikeiston voittoon, joka joutui muodostamaan kuitenkin vähemmistöhallituksen. Sosiaalidemokraatit ovat valtiopäivien suurin puolue, joten myös hankala vastavoima hallitukselle. Sosiaalidemokraatit on saanut valtiopäivävaaleissa kaksi kertaa enemmistön äänistä (1968 50,1 % ja 1940 53,8 %).
Ideologia [muokkaa]
-
Pääartikkeli: sosiaalidemokratia
Puolueen periaateohjelman mukaan sen ideologia on demokraattinen sosialismi, joka on puolueen mielestä synonyymi termille sosiaalidemokratia.
Nykyisen ohjelman mukaan Ruotsin sosiaalidemokraatit hyväksyvät markkinatalouden, mutta eivät ehdottomasti. Heidän mielestään yhteiskunnan täytyy puuttua talouden kehitykseen työttömyyden ja muiden kielteisten ilmiöiden torjumiseksi.
Görän Persson on puoluejohtajana ollessaan lanseerannut termin vihreä kansankoti koska hän on halunnut laajentaa ekologista ulottuvuutta sosiaalidemokraattiseen yhteiskuntakäsitykseen. Tosin keskustelua on käyty siitä onko edellä mainittu käsite saanut todellisista jalansijaa puolueen ideologiassa.
Tärkeitä henkilöitä puolueen ideologian kehittäjinä ovat olleet Axel Daniellson, Hjalmar Branting, Vilhelm Lundsted, Nils Karleby, Östen Undén, Ernst Wigforss, Gustav Möller, Per Albin Hansson, Gunnar Myrdal, Rudolf Meidner, Gösta Rehn ja Olof Palme.
Puoluejohto [muokkaa]
Puolueen puheenjohtajat [muokkaa]
- kollektiivinen puheenjohtajuus 1889–1896
- Claes Tholin 1896–1907
- Hjalmar Branting 1907–1925
- Per Albin Hansson 1925–1946
- Tage Erlander 1946–1969
- Olof Palme 1969–1986
- Ingvar Carlsson 1986–1996
- Göran Persson 1996–2007
- Mona Sahlin 2007–2011
- Håkan Juholt 2011–2012
- Stefan Löfvén 2012–
Puoluesihteerit vuodesta 1945 alkaen [muokkaa]
- Sven Andersson 1945–1948
- Sven Aspling 1948–1962
- Sten Andersson 1962–1982
- Bo Torensson 1982–1992
- Mona Sahlin 1992–1994
- Leif Linde 1994–1996
- Ingela Thalin 1996–1999
- Lars Stjernkvist 1999–2004
- Marita Ulvskog 2004–2009
- Ibrahim Baylan 2009–2011
- Carin Jämtin 2011–
Vaalimenestys [muokkaa]
Seuraava kuvaaja esittää Ruotsin sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen ääniosuutta valtiopäivävaaleissa vuodesta 1911 lähtien. 
Valtiopäivävaalit [muokkaa]
| Vuosi | Edustajia | Osuus |
|---|---|---|
| 1944 | 115 | 46,5 % |
| 1948 | 112 | 46,1 % |
| 1952 | 110 | 46,0 % |
| 1956 | 106 | 44,6 % |
| 1958 | 111 | 46,2 % |
| 1960 | 114 | 47,8 % |
| 1964 | 113 | 47,3 % |
| 1968 | 125 | 50,1 % |
| 1970 | 163 | 45,3 % |
| 1973 | 156 | 43,6 % |
| 1976 | 152 | 42,7 % |
| 1979 | 154 | 43,2 % |
| 1982 | 166 | 45,6 % |
| 1985 | 159 | 44,9 % |
| 1988 | 157 | 43,7 % |
| 1991 | 138 | 37,6 % |
| 1994 | 161 | 45,3 % |
| 1998 | 131 | 36,4 % |
| 2002 | 144 | 39,9 % |
| 2006 | 130 | 35,2 % |
| 2010 | 113 | 30 % |
Europarlamenttivaalit [muokkaa]
| Vuosi | Edustajia | Osuus |
|---|---|---|
| 1995 | 7 | 28,06 % |
| 1999 | 6 | 26,0 % |
| 2004 | 5 | 24,56 % |
| 2009 | 5 | 24,6 % |
Kunnallisvaalit 2010 [muokkaa]
Vuoden 2010 kunnallisvaaleissa Ruotsin sosialidemokraattinen puolue sai yli puolet valtuustopaikoista seuraavissa 26 kunnassa:[5]
Puolueen osuus kunnanvaltuutetuista oli pienin Danderydin, Lidingön ja Velligen kunnissa, joissa puolue sai alle 10 prosenttia valtuustopaikoista.
Valtiopäiväedustajat 2010–2014 [muokkaa]
|
|
|
|
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Löfvenistä Ruotsin sosiaalidemokraattien johtaja, Yle.fi/uutiset, viitattu 28.1.2012
- ↑ Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen ohjelma 1911 (HTML) 9.-16.4.1911. Tukholma: Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue. Viitattu 7.5.2008. (ruotsiksi)
- ↑ Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen ohjelma (PDF) (s. 15–16) 6.11.2001. Västerås: Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue. Viitattu 7.5.2008.
- ↑ Ruotsin punavihreä puolueblokki purkautui Yleisradio 27.11.2010
- ↑ Val till kommunfullmäktige - Valda Valmyndigheten. Viitattu 16.3.2013. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
| Maltillinen kokoomus • Keskustapuolue • Kansanpuolue liberaalit • Kristillisdemokraatit • Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue • Vasemmistopuolue • Ympäristöpuolue vihreät • Ruotsidemokraatit |
| Katso myös: Luettelo Ruotsin puolueista • Ruotsin valtiopäivät |
