Ruokolahden leijona

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ruokolahden leijona oli ilmiö, johon kuului useita leijonahavaintoja keskikesällä 1992 Ruokolahden ja Imatran seudulla, ja ne saivat suurta huomiota medialta, yleisöltä ja virkamiehiltä.

Ensimmäisen havainnon leijonasta teki 23. kesäkuuta Ruokolahdella komennuksella ollut metsätyönjohtaja. Eläimen olemassaolo vahvistettiin virallisesti, kun suurpetotutkija neljä päivää myöhemmin löysi paikkakunnalta Suomeen kuulumattoman ison kissan jäljet. Kolme ministeriötä määräsi eläimen poistettavaksi Suomen luonnosta[1][2][3][4], mutta metsästys päättyi pian, kun siitä ei enää saatu luotettavia jatkohavaintoja. Muualtakin Suomesta tuli ilmoituksia leijonasta, erityisesti Kristiinankaupungin seudulta, jossa maa- ja metsätalousministeriö oletti olevan toisen ison kissan[5][6][7]. Median mukaan myös Karstulassa, Iissä ja Hyrynsalmella nähtiin leijona.

Ruokolahti markkinoi kuntaansa leijonalla vuosina 1992–2012.

Havaintoja leijonasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leijonahavaintojen paikat vuonna 1992. Punaisilla pisteillä merkityt ovat ministeriöiden[1][7] varmistamia, sinisillä muut mediassa uutisoidut.

Alkuperäinen havainto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen ilmoituksen leijonasta teki mikkeliläinen Enso-Gutzeitin metsätyönjohtaja Martti Auvinen (s. 5.3.1951[8]), joka oli komennuksella Ruokolahdella lomittamassa paikallisia leimausarvioijia.[9] Hän teki havaintonsa Ruokolahdella Kalpiiviidan ja Kotasalon välillä tiistaina 23.6.1992 kello 11.20.[10][11] Leimausarviota tehdessään hän näki ison eläimen neljä jalkaa ja ruskean mahan, jota hän meni katsomaan lähempää.[9] Kun eläin siirtyi taimistossa olevalle aukealle, hän näki sen kokonaisuudessaan noin 20 metrin etäisyydeltä sivuttain[12]. Hän kuvaili sitä leijonansukuiseksi, ja hänen mukaansa sen etuosa oli massiivinen, takaruumis ruskean sileän karvan peittämä ja häntä pitkä eikä se olisi voinut olla ilves tai visentti.[10][13] Se katsoi häntä suoraan silmiin ja lönkytteli tiheämpään metsään.[10][11] Koko havainto kesti noin 40 sekuntia.[9]

Eläimen kadottua näkyvistä Auvinen juoksi pakoon, eksyi, löysi autolleen ja rauhoittui parin tunnin ajan. Sitten hän jatkoi leimausarviotaan auton läheisyydessä.[10][11][13] Illalla noin kello 22.30 hän soitti Enso-Gutzeitin kalanviljelystä ja metsästyksestä vastaavalle metsätalousinsinööri Pertti Ågrenille, joka vakuuttui, että Auvinen oli nähnyt Suomeen kuulumattoman kissapedon.[11][14] Ågren otti yhteyttä muihin asiantuntijoihin, jotka päätyivät tulkitsemaan havainnon naarasleijonaksi. Seuraavana aamuna Auvinen teki ilmoituksen Ruokolahden poliisille.[10][11][14]

Auvinen löysi torstaina noin 800 metrin päässä havaintopaikasta hirvenvasan haaskan, jota hän piti leijonan kaluamana. Hänen mielestään karhu olisi jättänyt ja ilves syönyt haaskan eri tavalla.[13][15][16][17] Poliisi kävi perjantaina tutkimassa havaintopaikkaa ja haaskaa jälkikoiran kanssa. Nimismiehen tiedotteen mukaan leijonan jälkiä ei löytynyt.[18][12][16][19] Auvisen mukaan he löysivät leijonan jäljet.[15]

Lauantaina paikalla käynyt Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen suurpetotutkija Erik S. Nyholm ei löytänyt paikalta mitään leijonaan viittaavaa. Haaskaa hän kuvaili pedon syömäksi ja kaksi viikkoa vanhaksi.[20][12][21][22]

Vuosina 1997[23], 2001[8] ja 2002[24] antamissaan haastatteluissa Auvinen edelleen oli vakuuttunut nähneensä leijonan.

Muita havaintoja Ruokolahden ja Imatran seudulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auvisen havainnon jälkeen huhuttiin Ruokolahdella, että 70-vuotias mies olisi nähnyt leijonan aiemmin, muttei uskaltanut ilmoittaa sitä peläten maineensa puolesta.[25] Ruokolahden kunnanvaltuuston varapuheenjohtaja Aarne Ylä-Jussila kertoi nähneensä leijonan metsässä ennen Auvista, mutta tiedotti siitä vasta uutisoinnin jälkeen.[23] Kaksi viikkoa ennen juhannusta, joka oli 20. kesäkuuta, oli Raija Perkiömäki kuullut Kyysmänlahden pohjukassa karjahtelua,[25][26][27][28] mutta tätä selitettiin viimevuotista pentuettaan erottavaksi karhuemoksi.[29]

Auvisen havaintoa seuraavana sunnuntaina ilmoitettiin poliisille, että leijona olisi nähty torstaina 25.6.Suolammen läheisyydessä Ruokolahden ja Puumalan kuntien rajalla. Ilmoitus annettiin seuraavana sunnuntaina, eikä poliisi viiveen vuoksi tutkinut asiaa.[30][31][26] Leijona ilmoitettiin havaitun auton ikkunasta samana torstai-iltana lähellä Vehkalampea.[3]

Paikallinen hirsirakentaja Urpo Karhu sekä kesämökkiläiset Anne Partanen ja Raili Voutilanen löysivät lauantaina 27.6.kello 20.30 kaksi hiekkatien poikki menevää tassunjälkeä Ruokolahden Kekäleenmäeltä läheltä Armijärven pohjoisrantaa Hepovuoren kupeessa. Urpo Karhu oli viimeksi ollut paikalla torstai-iltana, mutta arvioi tien vilkkaasti liikennöidyksi ja siksi jäljet tuoreiksi. Suurpetotutkija Erik S. Nyholm kävi tunnistamassa ne kello 23.30 Suomessa esiintymättömän ison kissan jäljiksi.[32][33][34][35]

Sunnuntaina 28.6.puoli kymmenen aikaan aamulla kahdeksanvuotias joutsenolainen kesämökkiläinen Tuomo Jäppinen näki leijonaksi kuvailemansa eläimen Ruokolahdella Lassilan kylän alueella Kalalammen rannalta 80 metrin etäisyydeltä metsätietä kävelemässä.[31] Paikalta löydettiin ison kissan jäljet.[28][26]

Imatralaiset tytöt Maarit Viljakainen ja Elina Tahkokallio kertoivat nähneensä maanantaina 29.6.kello 16.30 Pohjois-Imatralla Oritlammen Veislammella uidessaan naarasleijonan alle sadan metrin etäisyydeltä.[36] He kuvailivat, että se oli noin metrin korkuinen ja sillä oli pitkä häntä.[31] He näkivät sen juovan vettä. He uivat nopeasti takaisin, näkivät vielä rantatörmältä leijonan ja pyöräilivät kotiin.[37] He kertoivat sen pyörineen pientä ympyrää järven toisella rannalla.[38] Paikalta ei kuitenkaan löytynyt jälkiä.[26] Vuonna 2002 biologiaa opiskellut Viljakainen vakuutti yhä nähneensä leijonan.[24]

Tiistaina 30.6.kello 22.50 lieksalainen aliupseerioppilas Timo Puumalainen havaitsi Immolan varuskunta-alueella lentokentän viereisessä metsässä leijonaa muistuttavan säkäkorkeudeltaan 60-senttimetrisen eläimen, joka katsoi häntä silmiin.[39] Hänen läpsäytettyään kämmeniään yhteen parin sekunnin kuluttua se kiirehti poispäin.[40][41][42] Tarinan tueksi alueelta löytyi ison eläimen jättämät jäljet.[43][44][45]

Samana yönä kello 1.30 Saara Lankinen näki kesämökkinsä yläkerroksen ikkunasta leijonan näköisen eläimen noin kymmenen metrin päästä metsätiellä Manlahdessa.[41] Hän teki ilmoituksen siitä aamulla, jolloin sade oli pyyhkinyt mahdolliset jäljet.[44]

Seuraavana aamuna kello 9 löysi 15-vuotias Taru Holopainen aamulenkillään jälkiä sadan metrin matkalla Laurilan pururadalla Huhtasenkylässä Imatralla, Tähystäjänpolulta Huhtasenkylän koulua kohti.[43] Hän arveli niitä hevosen jäljiksi, mutta palasi tarkastamaan niitä isänsä kanssa ja he tekivät ilmoituksen.[41] Kaakkois-Suomen rajavartiosto kävi toteamassa ne leijonan jäljiksi.[39] Jäljet arvioitiin pari tuntia tuoreiksi, koska paikalla oli lakannut satamasta aamuseitsemältä, ja eläimen jalat olivat nostaneet kuivaa purua esiin märän kerroksen alta.[40][44] Myös Immolan varuskunta-alueelta löytyi sateen loputtua syntyneitä jälkiä.[41] Rajavartioston kapteeni Antti Väisänen piti erityisen vaikuttavana radan viereen savikkoon painunutta jälkeä, joka hänestä kuului selkeästi isolle kissalle.[46]

Kalastusseurue Joutsenossa ilmoitetti nähneensä samana yönä leijonan kulkevan rautatietä pitkin Lappeenrantaa kohti.[39]

Ruotsalaiset turistit Anita ja Åke Lobell videoivat isoa kissaa 9.7.kello 20.45 värinauhalle kolmen minuutin ajan 200 metrin etäisyydeltä Imatran Karhusuontieltä.[47][48][49][50][51][52][53] He veivät videon Imatran poliisille, joka arvioi siinä olevan naarasleijonan tai puuman. MTV osti videon ja esitti sen Seitsemän uutisissa. Vieraaksi suoraan lähetykseen kutsuttu Jukka Salo kuitenkin tunnisti eläimen ilvekseksi.[54][55] Myöhemmin hän arvioi, että se voisi olla koira tai rusakkokin.[56]

Rautjärven variksenkyläläinen Aili Teräväinen näki 21.8.marjastaessaan naapurinsa kanssa Miettilästä itään vaalean suurikokoisen kissaeläimen paistattelemassa päivää.[57] Syyskuun alussa Kaakkois-Suomen rajavartiosto tiedotti alueella tehdyn muitakin havaintoja.[58][59][60][61][62]

Elokuun lopulla ilmoitetut havainnot jäivät Suomen puolella viimeisiksi. Viimeinen havainto leijonasta tehtiin Venäjän puolella syyskuun puolivälissä.[63]

Antti Väisänen kertoi vuonna 2012, että havaintoja leijonasta tuli todellisuudessa paljon ilmoitettua enemmän. Elokuussa 1992 niitä tuli yhden yön aikana jopa viisi. Väisäsen mukaan leijona oli tullut muun muassa rajapartiota vastaan rajapolulla, mutta sitä ei oltu pystytty eliminoimaan sen hypättyä Venäjän puolelle. Väisäsen mielestä se, että leijonan näki kaksi valan tehnyttä rajamiestä, todistaa ettei kyseessä ole voinut olla esimerkiksi koira.[64]

Havaintoja Venäjän puolella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskolainen maatalous- ja metsätieteiden ylioppilas Juho Kyntäjä kertoi kuulleensa paikalliselta taksiautoilijalta, että Miinalan sovhoosissa olisi ruokittu leijonaa kesäkuun puolivälissä ja että siitä olisi kirjoitettu paikallislehdessä.[65]

Petroskoin yliopiston eläintieteellisen laboratorion päällikkö vieraili Suomessa kesällä 1992, ja kertoi kuulleensa Petroskoin radiosta Karjalankannaksella liikkuvasta leijonasta.[66]

Myöhemmin kerrottiin, että venäläiset rajamiehet olisivat löytäneet lanatulta rajalinjalta leijonan jäljet.[24]

Havaintoja muualla Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taksiautoilija Raimo Kotanen, osuuskaupanhoitaja Hannu Hupponen ja Eero Rantala näkivät taksista sadan metrin etäisyydeltä ison kissaeläimen lönkyttelevän valtatie 13:n yli Karstulassa Hoikkajärvenkankaalla. Rantala soitti havainnosta välittömästi poliisille lauantain–sunnuntain yönä 27.–28.6.aamukolmelta. Poliisi ei uskonut havaintoon niin, että olisi ryhtynyt toimenpiteisiin.[67][3][68] Saarijärven Länsi-Kalmarissa oli myös kolme viikkoa aiemmin raadeltu selittämättömällä tavalla karitsa, joka ei olisi paikallisten riistamiesten mielestä voinut olla karhun, ilveksen tai suden tappama, eikä irtokoiriakaan epäilty.[69][70]

Kolmehenkinen seurue ajoi Valtatie 4:ää Iin Ojakylässä 8. syyskuuta, kun he näkivät kello 21.10 tien ylittävän ruskean leijonannäköisen eläimen, jolla oli hännän päässä iso tupsu. He hidastivat ja tarkkailivat eläintä 4–5 metrin etäisyydeltä. Iin poliisi löysi paikalta tassunjäljen, joka viittasi isokokoiseen koiraeläimeen, eikä uskonut tarkempiin tutkimuksiin olevan tarvetta. Oulun yliopiston eläintieteen laitoksen lisensiaatti Antero Hakala toisaalta otti havainnon vakavammin, koska se tehtiin niin läheltä, ja sade oli pessyt paikalta jälkiä pois.[71][72][73][74]

Punkaharjulainen Jaakko Hemmola näki 11.9.silmänräpäyksen ajan autostaan mielestään lähinnä leijonaa muistuttavan eläimen Hyrynsalmella. Hän joutui tekemään paniikkijarrutuksen väistääkseen sitä. Hänen vieressään nukkunut vaimo heräsi ja ihmetteli mielestään isoa koiraa.[74]

Kristiinankaupungin leijona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanantaina 29.6.aamukahdeksan jälkeen maanviljelijä Harry Sandvik näki autostaan Kristiinankaupungin Metsälässä 150 metrin etäisyydeltä 90 senttimetriä korkean suuren eläimen ylittävän valtatie 8:n Siipyyntien risteyksen lähellä, ja oli varma, että se oli naarasleijona. Hän ilmoitti havainnon myöhemmin päivällä poliisille vaimonsa kehotuksesta.[75][76][77][6][78][79]

Sandvikin havainnon tultua julki ilmoitti Kristiinankaupungin Itäpuolella Rautatienkadun päässä asuvan Hautalan perheen anoppi, että perjantain 26.6.vastaisena yönä hän oli puutarhaa kastellessaan nähnyt 20 metrin etäisyydeltä suuren eläimen nousevan ja juoksevan metsään. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen apulaistutkija Petri Tuomisto löysi tiistai-iltana paikalta 2,8 metriä pitkän makuujäljen ja suuren eläimen tassunjälkiä.[80][81][82][83][84][85] Valokset faksattiin Nyholmille, ja maa- ja metsätalousministeriön mukaan ne varmistuivat leijonan jäljiksi.[5][6][7] Tuomisto löysi torstai-iltana 2.7.myös Metsälästä läheltä Sandvikin havaintopaikkaa ison kissan makuujäljen, joka muistutti Itäpuolelta löytynyttä jälkeä.[5][6]

Keskipäivällä 10.7.nainen näki 150 metrin etäisyydeltä 80 senttimetrin korkuisen, pitkähäntäisen ja kellanruskean kissaeläimen Kristiinankaupungin Härkmeren kylässä Träskvikin alueella Blomträsketin ja Syndersjön välimaastossa. Paikalta löydettiin epäselviä tassunjälkiä.[86][87][88][89]

Samana iltana lapväärttiläinen liikemies Edwin Westerlund näki Blomträsketin rannalla olevasta huvilasta ajaessaan 60–70 metrin etäisyydeltä eläimen, jota piti varmuudella leijonana. Hän kuvaili sitä kellanruskeaksi ja pitkähäntäiseksi ja sen käyttäytyneen rauhallisesti ja väistyneen autoa metsään. Kymmenessä minuutissa paikalle tulleet poliisit löysivät hiekasta tassunjälkiä.[88][87][90][91][92]

Valtatie 8:aa ajanut pariskunta näki Närpiön Bäcklidenissä 11.7.eläimen, jonka he arvelivat olevan naarasleijonan tai puuman, ylittävän tien.[93]

Illalla 18.7.seurue näki Närpiön kirkon hautausmaan laidalla suurikokoisen kissaeläimen, jonka he olettivat leijonaksi. Poliisi ei löytänyt paikalta jälkiä.[94]

Närpiön Finbyssä tehtiin illalla 27.7.näköhavainto 50 metrin etäisyydeltä isosta eläimestä, jota kuvailtiin puumaksi. Tuomisto tunnisti sen jättämät jäljet kuuluvan kissaeläimelle ja löysi lähettyviltä makuupainautumia.[95][96][97]

Bernice ja Bertel Haglund näkivät 18.8.kello 23.10 autostaan Kristiinankaupungin Solaxissa Solaxintien varrella 50 metrin etäisyydeltä kellertävänruskean 70 senttimetriä korkean pitkähäntäisen eläimen, jota pitivät isona kissana.[98][99]

Tuomisto oli täysin vakuuttunut, että seudulla liikkuisi iso kissa, ja arveli sitä puumaksi.[100][101]

Leijonan metsästys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viranomaisten ensireaktiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ympäristöministeriön luonnonsuojelutoimisto määräsi jo alkuperäisen havainnon jälkeen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Kuusamon toimipisteen Erik S. Nyholmia paikalle etsimään leijonan jälkiä.[102] Nyholm oli ainoa suurpetotutkija valtion palveluksessa.[30] Hänen tuli saapua paikalle perjantaina 26. kesäkuuta, mutta hänen autonsa jarrujen hajoaminen viivästytti matkaa päivällä.[103][15] Hän ei aluksi löytänyt Kalpiiviidan havaintopaikalta mitään viitteitä leijonasta,[20][104] mutta varmistui illalla tehdyn Kekäleenmäen jälkilöydön perusteella, että seudulla on leijona.[32][33][105] Nyholm ilmoittautui valmiiksi ampumaan leijonan.[105]

Maa- ja metsätalous-, ympäristö- ja sisäasiainministeriön edustajat kokoontuivat neuvotteluun maanantaina 29. kesäkuuta. Metsästyslaissa ei mainittu leijonaa, joten maa- ja metsätalousministeriö ei voinut käsitellä asiaa. Leijonaa ei voitu käsitellä ympäristöministeriössäkään luonnonsuojeluasiana, koska luonnonsuojeluasetuksessa ei mainittu leijonaa, ja Suomessa olivat rauhoitettuja vain siinä mainitut nisäkkäät. Leijonan suojelu olisi vaatinut asetuksen muutoksen, mutta ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen oli matkoilla Keski-Amerikassa heinäkuun 10. päivään asti. Vapaana liikkuva leijona voitiin kuitenkin tulkita rikoslain mukaan vaaraksi yleiselle turvallisuudelle ja siten sisäasiainministeriön aiheeksi. Ministeriöt olivat päätöksessä yksimielisiä.[1][2] Nyholm ja paikallinen poliisi olivat tosin arvioineet, että leijona ei olisi väestölle vaaraksi, koska sille oli seudulla paljon hirviä syötäväksi, ja se oli vältellyt ihmisiä.[12][32]

Nyholm sai sisäasiainministeriöltä poliisin valtuudet leijonan metsästykseen ampuma-aseella Kaakkois-Suomessa. Jahdin operatiivinen keskus oli Imatran poliisiasemalla. Nyholm itse oli maa- ja metsätalousministeriön alainen virkamies. Hänen harkintaansa jätettiin, surmataanko vai vangitaanko leijona.[1][2][45]

Vetoomuksia leijonan puolesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilta-Sanomat järjesti 30.6.puhelinmielipidemittauksen, jonka 3 849 soittajasta 81 prosenttia vastusti leijonan tappamista.[106] Samana päivänä Iltalehden vastaavassa mittauksessa kahdessa tunnissa[107] vain yksi soittaja vaati eläimen tappamista.[108]

Vihreän liiton eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Eero Paloheimo vaati, että eläin olisi pyydystettävä elävänä, ja lupasi tarvittaessa vastata siirtokustannuksista eläimelle soveltuvaan ympäristöön.[109][110][111][4][112] Puolueen kansanedustaja Erkki Pulliainen vetosi, että eläimen henki olisi säästettävä pr-syistä.[113] Helsingin eläinsuojeluyhdistys etsi leijonalle sijoituspaikkaa hylätyille sirkusleijonille tarkoitetusta reservaatista.[114][45][115] WWF:n Suomen rahasto vetosi Nyholmiin, että leijona pyydystettäisiin elävänä, koska leijona on voinut joutua vieraaseen ympäristöön vain ihmisen syystä.[116][117][115] Suomen luonnonsuojeluliitto ei ottanut kantaa leijonan kohtaloon muuten kuin toteamalla, että se on poistettava Suomen luonnosta.[118] Korkeasaaren johtaja Ilkka Koivisto ja kissaeläinten hoitaja Juha Pääkkönen suosittelivat eläimen pikaista ampumista.[13][119][120][121] Koivisto uskoi, ettei leijonan tulevaisuus olisi onnellinen, vaikka se saataisiinkin eläinpuistoon tai reservaattiin.[122] Hänestä leijonalla ei ollut mitään rahallistakaan arvoa, koska eläintarhoilla oli ennestäänkin liikaa leijonia.[120] Ähtärin eläinpuisto, Ranuan eläinpuisto ja Korkeasaari kieltäytyivät asuttamasta leijonaa.[123]

Toimittaja Liisa Kulhian poika Timo ilmoittautui kustannuksellaan siirtämään leijonan reservaattiin Afrikkaan tai Intiaan ja vetosi, että leijona suojeltaisiin asetuksella.[114][124][113][125][126] Maan Auto lupasi osana Peugeotin mainoskampanjaa lahjoittaa WWF:n Suomen rahastolle 10 000 markkaa, jos leijona pyydystetään elävänä, koska automerkin tunnus oli leijona.[127][128] Mika Kaurismäki lupasi leijonalle osan elokuvaansa The Last Border – viimeisellä rajalla.[129][130][131][115]

Painostuksen tuloksena maa- ja metsätalousministeri Martti Pura määräsi 1. heinäkuuta, että eläin on vangittava, koska se oli sovittu siirrettäväksi Givskudin eläintarhaan Tanskaan.[43][132] Tanskalainen Aller-kustannusyritys oli sopinut järjestelyn ja lupasi kustantaa siirron.[44] Pyydystetty eläin olisi majoitettu ensin tarkastusta varten Korkeasaareen.[133]

Myös kuka tahansa metsästysluvan ja maanomistajan luvan saanut olisi voinut ampua leijonan, koska eläinlajia ei mainittu laeissa tai asetuksissa.[3][134] Metsästäjäin keskusjärjestö vetosi, että metsästäjät eivät petovihan nimissä puuttuisi leijonajahtiin.[135]

Leijonan pyydystysaikeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyholm oli siihen mennessä suivaantunut kohuun ja siihen, että oli joutunut eläintensuojelijoiden silmätikuksi. Heille hän toivoikin voivansa vierittää leijonan kiinnioton. Hän vetosi siihen, ettei osaisi valmistautumatta pyydystää leijonaa elävänä, ja suostuisi välittömästi ainoastaan ampumaan sen.[136][137] Nyholmin haluttomuutta lisäsi hänen vuonna 1977 yleisöltä saamansa ryöpytys, kun hän oli ampunut karjaa surmanneen karhun.[138] Hän odotti kotonaan Kuusamossa virallista kirjallista virkamääräystä.[30]

Korkeasaaren tarjottua virka-apua intendentti Jukka Salo ja nukutuseläinlääkäri Harry Jalanka saapuivat torstaina 2.7.tutkimaan maastoa ja leijonan pyydystämismahdollisuuksia.[139][140][122] Jalangalla oli suomalaisittain harvinaista kokemusta Afrikan leijonien ampumisesta nukutuspiikeillä.[141][122] Molemmilla oli poliisin valtuudet pyydystää leijona. Heille irrotettiin Imatran rajakomppaniasta kahdeksan miestä ja kolme koiraa sekä lisäavuksi kymmenen valmiudessa ollutta miestä.[142][132] Lisäksi he saivat käyttöönsä teräshäkkejä, joihin leijonaa olisi voitu houkutella.[141] Nyholm oli edelleen muodollisesti jahdin vetäjä ja yhteydessä Saloon ja Jalankaan, vaikka pysyttelikin Kuusamossa.[143]

Salolle ja Jalangalle ei kuitenkaan ollut riittävän tuoreita ja luotettavia havaintoja, jotta pyyntiä olisi voitu käynnistää, ja he palasivat pääkaupunkiseudulle perjantaina.[133][144][145][146][147][148] Rajavartiosto jatkoi partiointia ja ilmoitusten tarkistusta Salon ja Jalangan poistuttua, mutta ei löytänyt mitään leijonaan viittaavaa. Ilmoitetut jälkilöydöt kuuluivat yleensä koiralle tai karhulle.[149][150][151][152][153][154][155][156][157] Elokuun lopulla tehdyt Rautjärven havainnot eivät johtaneet asiantuntijoiden kutsumiseen paikalle.[57]

Selitykset Ruokolahden leijonan alkuperälle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhut Venäjältä karanneesta leijonasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo ensimmäisen havainnon jälkeen liikkui huhuja karanneesta sirkusleijonasta. Ympäristöministeriön eläinsuojelutoimiston ylitarkastaja Matti Osara kertoi kuulleensa, että rajan läheisyydessä Venäjällä Viipurin pohjoispuolella huhtikuussa olisi kaatunut eläinkuljetusrekka, josta joukko sirkuseläimiä olisi päässyt karkuun.[102][103][158][159] Imatran poliisiasemalta kerrottiin, että huhtikuun loppupuolella Puumalan suunnassa oli suistunut ojaan Moskovan suuren sirkuksen autoja.[37] Puumalan nimismies kuitenkin kiisti tiedon,[160] ja eläinkuljetuksista vastaavan ylitarkastajan Riitta Heinosen mukaan leijonille ei ollut annettu maahantuontilupia vuosikausiin.[161] Ruokolahtelaiset kertoivat kuulleensa lähistöllä ojaan ajaneesta venäläisestä sirkuksesta.[162] Toimistopäällikkö Seppo Mattila maa- ja metsätalousministeriöstä joutui toteamaan, että kaikki huhut osoittautuivat perättömiksi.[148]

Pietarin pormestari Anatoli Sobtšakin kansliasta kiistettiin miliisille tehdyn soittokierroksen perusteella, että alueella olisi sattunut eläinkuljetusonnettomuutta.[163] Venäjän sirkusliitto ja Venäjän eläintarhoja kontrolloiva Moskovan eläintarha kiistivät kadonneen eläimen, eikä Viipurin ja Pietarin liikennepoliisit olleet kuulleet kaatuneesta sirkusrekasta. Moskovan eläintarhan tiedottaja Natalia Istratova ehdotti, että leijona olisi voinut karata laittomasta kiertävästä eläinsirkuksesta, joita Venäjällä oli kymmeniä ja joka vaikenisi karanneista eläimistä.[164]

Toisen selityksen mukaan yksityisenä lemmikkinä ollut iso kissa olisi päässyt karkuteille. Istratovan mukaan yksityishenkilöilläkin saattoi olla petoeläimiä omassa tarhassaan. Venäjän eläintarhojen yhteydenpidosta vastannut Tatjana Veršina kertoi, että virkistyskäyttöön tarkoitettuja eläinnurkkauksia pidetään esimerkiksi kaupunkien puistoissa ja tehtaiden pihoilla.[164]

Myöhemmissä haastatteluissa Nyholm on kertonut kuulleensa venäläisiltä kollegoiltaan Pjotr Danilovilta ja Leo Bljudnikilta, että Pietari–Viipuri-radalla oli sattunut onnettomuus, jossa ratapenkka oli sortunut työmaan kohdalta, juna suistunut raiteiltaan ja osa junassa olleista Moskovan suuren sirkuksen eläimistä kuollut ja osa päässyt karkuun.[165][23][24]

Vuonna 2011 antamassaan haastattelussa rajavartioston entinen kapteeni Antti Väisänen kertoi, että Ensoon matkalla olleesta junasta olisi päässyt vapaaksi sirkuseläimiä ennen leijonahavaintoja.[63]

Kuvitelmia ja väärennöksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englantilainen lehti on koonnut uutisia jättikissoista, joita on nähty eri puolilla Brittein saarta. – – Britit ovat kissanystäviä, joten mistä mahtaa johtua, että pelottavat jättiläiskissat nyt piinaavat heitä? – – Ehkä ne vain eivät vielä ole ehtineet tänne Euroopan syrjäkulmalle.

Suomen Kuvalehti 12.6.1992[166]

Samankaltaisia todentamatta jääneitä kissapetohavaintoja on tehty monissa muissakin maissa. Englanniksi puhutaan aavekissoista (phantom cats) tai vieraista kissapedoista (alien big cats, ABC).[167] Helsingin Sanomat kiinnitti pääkirjoitussivullaan huomiota Suomen Kuvalehdessä kaksi viikkoa ennen alkuperäistä havaintoa julkaistuun artikkeliin, jossa kerrottiin Englannissa havaituista mutta siellä luonnostaan esiintymättömistä isoista kissoista, ja arveli, että juttu saattoi manata leijonan Suomeen ihmisten mielikuvituksesta aaveiden ja menninkäisten tavoin.[168] Toisessa artikkelissaan Helsingin Sanomat pohti S. Albert Kivisen kanssa, olisiko Ruokolahden leijona Suomen ensimmäinen kryptozoologinen out of place -eläin. Kivinen luonnehti ilmiötä kryptozoologian näkökulmasta rajatapaukseksi.[169] Paranormaaleja ilmiöitä käsittelevä Fortean Times -aikakauslehti piti Ruokolahden leijonaa ABC:nä.[170]

Jukka Salo kertoi, että Ruokolahden leijonan kaltaisessa tapauksessa tyypillisesti valtaosa ensimmäistä seuraavista jatkohavainnoista on vääriä.[171] Hän sanoi kohdanneensa paikalla itsesuggestiota ja massahysteriaa ja piti epäilyttävänä, ettei yhtään selvää leijonan jättämää haaskaa tai ulostetta ollut löytynyt.[56] Pohjalainen laski heinäkuun alussa, että kaikkien havaintojen selittämiseksi Suomessa olisi pitänyt olla irrallaan neljä leijonaa.[5]

Salo ja Jalanka törmäsivät myös kahteen selvään jälkiväärennökseen. Toisessa metsästä löytyi kahden poronhaaskan riekaleita, joita oli leikelty teräaseella ja tuotu paikalle jätesäkissä. Toisessa Korpijärveltä löytynyt leijonan tassun jälki oli mitoiltaan 20 kertaa 30 senttimetriä eli aivan liian suuri aidoksi.[172][173] Jälkimmäisestä tapauksesta Salo sanoi haastattelussa: ”Lapsikin tekee leijonan jäljen, kun on malli. Lusikalla painelemalla saa oikein kauniin.” Tämän jälkeen Ilta-Sanomat otsikoi etusivullaan: ”Ruokolahden pedonmetsästys oli silkkaa huijausta. Leijonan jäljet tehtiin lusikalla.”[56]

Pyreneittenkoira[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikko Paavonkallio väitti heinäkuussa 2012, että Ruokolahden leijona­havainnot oli aiheuttanut hänen koiransa, Miska-niminen pyreneittenkoira, joka havaintoja tehtäessä oli ollut hoidossa Ruoko­lahdella. Suur­petojen tutkija Erik S. Nyholm piti kuitenkin tätä selitystä mahdottomana, koska tassun­jäljet olivat paljon suuremmat kuin minkään koiran jäljet.[174]

Galleria ehdotetuista eläimistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leijonavillityksen taloudellinen hyödyntäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokolahden kunnan 2.7.1992 käyttöön ottama logo, jossa yhdistyvät leijona, kunnalle symboliset järviruo'ot ja kunnan tunnuslause. Sen suunnitteli ja piirsi kunnan konekirjoittaja Marjatta Mustonen.[175][176] Logoa käytettiin postileiman osana.[177][178]

Ruokolahden leijona nimettiin Elviksi. Nimen keksi Kaakkois-Suomen rajavartioston tiedotuksesta vastannut kapteeni Antti Väisänen. Radiomafia ja 7 päivää olivat ilmoittaneet kilpailut leijonan nimestä, ja hän pelkäsi niiden päätyvän venäläisiin nimiin, joten hän otti ensimmäistä havaintoa seuraavan naisen nimipäivän, ja media käytti sitä jo samana iltana.[24][63] Radiomafia nimesi leijonan Murreksi.[179]

Ruokolahti aloitti kuntansa markkinoimisen leijonalla Kalpiiviidan ja Kekäleenmäen havaintojen jälkeen. Kunnan rajalle vietiin julisteita leijonasta, ja kunta alkoi frankeerata postiaan leijonan kuvalla. Paikalliset yrittäjät alkoivat myydä leijona-aiheisia t-paitoja, joita myytiin satoja kappaleita, ja postikortteja.[180][181][182][46] Kunta harkitsi eukon syrjäyttämistä leijonalla tunnuksenaan, ja sinne perustettiin leijona-nimisiä ulkoilukohteita.[23] [183] Vuonna 2012 Ruokolahden kunta luopui täysin leijonalla markkinoimisesta ja ilmoitti, ettei muista leijonahavaintojen 20-vuotispäiviä mitenkään.[184]

Suuri osa havainnoista tehtiin Imatralla, mutta Imatran kaupunki ei pyrkinyt kaappaamaan leijonan mainosarvoa.[46] Myös Kristiinankaupungissa myytiin paikallisten havaintojen jälkeen leijona-t-paitoja.[90] Kaupungin matkailusihteeri Dan-Anders Sjöqvist nimesi Kristiinankaupungin leijonan Viveka Leoksi.[185]

Vuonna 1994 Riikka Juvonen julkaisi Ruokolahden leijonaan perustuvan satukirjan Aleksi, metsän leijona.[186]

Kesällä 2002 ruokolahtelainen harrastajateatteri RuoHa esitti Ruokolahden leijonan tapahtumiin löyhästi perustuvaa näytelmää Kun leijona tuli kylään.[187][188] Se sai seitsemässä esityksessä toistatuhatta katsojaa.[189] Korsuorkesterin Seppo Äijö sävelsi näytelmän laulut ja Erkki Luumi esiintyi roolissa.[187] Vuonna 2010 ruokolahtelainen Korsuorkesteri julkaisi humpan ”Ruokolahden leijona”. Yhtyeen jäsen Pepe Kovanen keksi laulun aiheen sanomalehti Etelä-Saimaan haastattelussa. Laulun sanoitti Jorma Toiviainen.[190][191]

Vuosina 2003–2005 Ruokolahden Yrittäjät ry järjesti Tassunjälki- ja Leijonankortti-hankkeet kunnan matkailun edistämiseksi.[192][193][194]

Ruokolahden leijona mediassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen uutisen Ruokolahden leijonasta julkaisi Ylä-Vuoksi. Lehden toimittaja Hannu Ojala kuuli leijonasta Auvisen ilmoitettua sen poliisille ja epäröi laskea juttua eteenpäin. Lopulta hänen ehdotuksestaan lehti julkaisi uutisen etusivullaan.[175]

Vilkkaimmillaan uutisointi leijonasta oli 29.–30. kesäkuuta, jolloin kaikki suomalaiset päivittäismediat julkaisivat siitä juttuja.[195][175][196] Pian huomio kuitenkin laantui pikkujutuiksi siitä, ettei leijonasta ole uusia havaintoja.[195] Myöhemmät havainnot Rautjärvellä eivät enää saaneet uutisvälineiden suosiota.[197] Uutinen levisi myös ulkomaille, ja Associated Press ja Reuters levittivät tapausta uutisena.[175][198] Kun Ruokolahden kunta tilasi Sanomalehtien ilmoitustoimistolta kaikki leijonaa käsittelevät lehtiuutiset, tuli leikekirjasta A3-kokoisena 10 senttimetriä paksu.[175]

Ruokolahden leijonaa kutsuttiin levikkieläimeksi, koska se lisäsi Ilta-Sanomien ja Iltalehden myyntiä.[199] Ilta-Sanomien 75-vuotishistoriikissa Ruokolahden leijonaa kutsuttiin lehden eläinreportaasien ehdottomaksi kuninkaaksi.[200] Iltalehden päätoimittaja Martti Backman kuvaili: ”Suomalaismetsissä harhaileva leijona on melkein ideaalitapaus. Olisi vaikea keksiä parempaa kesäuutista.” Backmanin ja Ilta-Sanomien uutispäätoimittaja Hannu Savolan mielestä Ruokolahden leijona ei kuitenkaan ollut mätäkuun juttu.[199] Vuonna 2010 Tiede käytti kuitenkin Ruokolahden leijonaa ”klassisimpana esimerkkinä” mätäkuun jutusta.[167]

Tiedotusopin professori Pertti Hemánuksen mukaan innostuksen selittivät aikuisten ja lasten kiinnostus eläimiin, itse leijona ja uutisanniltaan muuten hiljainen kesä. Hän myös uskoi, että tavallisten ihmisten halu päästä otsikoihin sai heidät näkemään, mitä halusivat.[196]

Helsingin Sanomat liitti leijonan edellisten kesien uutisiin, jotka paisuivat hiljaisen uutistarjonnan vuoksi. Näistä viimeisimpiä olivat kesällä 1991 pikkutyttöä haavoittanut tappajahauki ja Karjalohjan ufo, vuonna 1990 kadonnut Käckin perhe ja vuonna 1989 paljastunut Reino Gikmanin vakoilu sekä Oleg Kozlovin ja Mihail Varfolomejevin lentokonekaappaus.[201]

Vuoden 2007 Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon saaja Marja Manninen, joka oli Ylen tv-uutisten aluetoimittajana Kaakkois-Suomessa, kommentoi työstään: ”Ruokolahden leijonasta, jota koskaan ei edes ollut, tein varmasti kolmekymmentä juttua.”[202]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Petotutkija saa ampua Ruokolahden leijonan. Etelä-Saimaa, 30.6.1992, s. 1. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975.
  2. a b c Leijona ammutaan rikoslain nojalla. Keskisuomalainen, 30.6.1992, s. 1. Jyväskylä: Keskisuomalainen Oy. ISSN 0356-1402.
  3. a b c d Aija Käkelä: Petotutkija saa ampua Ruokolahden leijonan. Helsingin Sanomat, 30.6.1992, s. A5. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047.
  4. a b Ruokolahden leijona on nyt lainsuojaton. Kansan Uutiset, 30.6.1992, s. 5. Helsinki: Kansan Uutiset Oy. ISSN 0357-1251.
  5. a b c d Makuujälki löytyi Metsälästä. Pohjalainen, 4.7.1992, s. 1. Vaasa: I-Mediat Oy. ISSN 0789-0737.
  6. a b c d Mirren makuujälki löytyi Metsälästä. Savon Sanomat, 4.7.1992, s. 7. Kuopio: Savon Sanomat Oy. ISSN 0356-3510.
  7. a b c Rytsä Paavo: Leijonahavainto myös Kristiinankaupungissa Elävä arkisto. 8.9.2006. Helsinki: Yleisradio oy. Viitattu 26.4.2012.
  8. a b Veikko Kilkki: Metsäalan ammattilainen sai leijonamiehen maineen. Länsi-Savo, 5.3.2001, s. B5. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  9. a b c Lauri Malkavaara: Tämä mies puhuu totta. Helsingin Sanomat Kuukausiliite, 30.10.1992, nro 22, s. 94. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0780-0096. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 14.9.2011.
  10. a b c d e Yli kilometri silmitöntä karkua. Ylä-Vuoksi, 25.6.1992, s. 1. Imatra: Osakeyhtiö Ylä-Vuoksi. ISSN 0357-2463. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 10.9.2011.
  11. a b c d e Riitta Marsio: Leijona se oli. Enso, 1992, nro 5, s. 30–31. Imatra: Enso-Gutzeit Oy. ISSN 1237-7473.
  12. a b c d Ei hajuakaan leijonasta. Ylä-Vuoksi, 28.6.1992, s. 5. Imatra: Osakeyhtiö Ylä-Vuoksi. ISSN 0357-2463. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 10.9.2011.
  13. a b c d "Säikähdin leijonaa vasta jälkeenpäin". Ilta-Sanomat, 26.6.1992, s. A8. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 10.9.2011.
  14. a b Pertti Ågren: Jellona... Hui! Tuohitorvi, 30.9.1992, nro 4, s. 30–31. Imatra: Enso-Gutzeit Oy. ISSN 0358-7444.
  15. a b c Olli-Pekka Tiainen: "Leijona säilyy ikuisesti mielessä". Ilta-Sanomat, 27.6.1992, s. A11. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  16. a b Ruokolahden leijonasta ei uusia havaintoja. Länsi-Savo, 27.6.1992, s. 3. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  17. Veikko Kilkki: Olin heti varma, että se on leijona. Länsi-Savo, 3.7.1992, s. 9. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  18. Leijona ei pelota Eerolan possuja. Ilta-Sanomat, 27.6.1992, s. A4. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  19. Ruokolahden leijonan jälkiä ei löydetty. Keskisuomalainen, 27.6.1992, s. 20. Jyväskylä: Keskisuomalainen Oy. ISSN 0356-1402.
  20. a b Ruokolahden leijonajahti jatkuu vielä. Helsingin Sanomat, 28.6.1992, s. A5. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047.
  21. Suurpetotutkija ei löytänyt merkkejä Ruokolahden leijonasta. Keskisuomalainen, 28.6.1992, s. 20. Jyväskylä: Keskisuomalainen Oy. ISSN 0356-1402.
  22. Tutkija ei löytänyt merkkejä Ruokolahden leijonasta. Savon Sanomat, 28.6.1992, s. 5. Kuopio: Savon Sanomat Oy. ISSN 0356-3510.
  23. a b c d Veikko Kilkki: Kuumasta leijonakesästä kulunut jo viisi vuotta. Länsi-Savo, 24.8.1997, s. 7. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 24.9.2011.
  24. a b c d e Hanna Eriksson: Elvi elää! Etelä-Saimaa, 21.6.2002, s. 12. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Sanomalehti Oy. ISSN 0357-0975. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 12.9.2011.
  25. a b Veikko Kilkki: Ruokolahden leijonalle useita kuolemantuomioita. Länsi-Savo, 30.6.1992, s. 3. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 27.1.2012.
  26. a b c d Leijona liikkuu liukkaasti. Ylä-Vuoksi, 30.6.1992, s. 5. Imatra: Osakeyhtiö Ylä-Vuoksi. ISSN 0357-2463.
  27. Ruokolahden leijona sai tappotuomion. Karjalainen, 30.6.1992, s. 1. Joensuu: Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy. ISSN 0358-1705.
  28. a b Sirpa Suomalainen: Totta se on, sanovat ruokolahtelaiset leijonastaan. Karjalainen, 30.6.1992, s. 5. Joensuu: Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy. ISSN 0358-1705. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 20.3.2012.
  29. Erkki Nevalainen: Ruokolahdesta leijonapitäjä. Ruokolahtelainen, 2.7.1992, s. 8. Ruokolahti: Ruokolahden Raju ry. ISSN 1235-0176.
  30. a b c Leijonaa etsittiin ilmasta käsin. Uutisvuoksi, 30.6.1992, s. 3. Imatra: Uutisvuoksi Oy. ISSN 0782-5536.
  31. a b c Imatralaistytöt näkivät leijonan maanantaina uimareissullaan. Etelä-Saimaa, 30.6.1992, s. 5. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 11.9.2011.
  32. a b c Karhu jäljitti leijonan. Etelä-Saimaa, 29.6.1992, s. 5. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 17.9.2011.
  33. a b Aija Käkelä: Leijonan etukäpälien jäljet löytyivät tieltä Ruokolahdelta. Helsingin Sanomat, 29.6.1992, s. A5. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 17.9.2011.
  34. Leijona-ilmiö jättää jälkiä. Länsi-Savo, 29.6.1992, s. 3. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  35. Tutkija tunnisti leijonan jäljet. Keskisuomalainen, 29.6.1992, s. 3. Jyväskylä: Keskisuomalainen Oy. ISSN 0356-1402.
  36. Juha Mikkonen: Leijona Imatran kaupungin portilla. Savon Sanomat, 30.6.1992, s. 4. Kuopio: Savon Sanomat Oy. ISSN 0356-3510.
  37. a b Seppo Kaisla: Iso kissa on jo Imatralla. Iltalehti, 30.6.1992, s. 4. Helsinki: Kustannus Oy Iltalehti. ISSN 0783-0025.
  38. Juha Mikkonen ja Tapio Hartikainen: Suuri leijonan metsästys. Savon Sanomat, 2.7.1992, s. 14. Kuopio: Savon Sanomat Oy. ISSN 0356-3510.
  39. a b c Seppo Kaisla: Leijona viihtyy varuskunnassa. Iltalehti, 2.7.1992, s. 6. Helsinki: Kustannus Oy Iltalehti. ISSN 0783-0025.
  40. a b Leijonaa ei tapeta. Etelä-Saimaa, 2.7.1992, s. 1. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 29.9.2011.
  41. a b c d Pekka Pantsu: "Leijona hävisi sekunnissa, kun läpsäytin käsiä". Ilta-Sanomat, 2.7.1992, s. A10–A11. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  42. Ruokolahden leijonasta uusia havaintoja MTV3.fi — uutishuone — arkiston aarteita. 1.7.1992. MTV3. Viitattu 16.9.2011.
  43. a b c Elvi-leijona otti spurtin pururadalla. Ylä-Vuoksi, 2.7.1992. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 13.9.2011.
  44. a b c d Aija Käkelä: Leijonan liikkeistä uusia havaintoja itärajalla. Helsingin Sanomat, 2.7.1992, s. A5. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047.
  45. a b c Leijona nähtiin keskiviikkona kahdesti Immolassa. Savon Sanomat, 2.7.1992, s. 14. Kuopio: Savon Sanomat Oy. ISSN 0356-3510.
  46. a b c Pekka Pantsu: "Ne olivat selvät ison kissan jäljet!" Ilta-Sanomat, 23.7.1992, s. A12–A13. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  47. Pariskunta videoi ison kissaeläimen. Ylä-Vuoksi, 11.7.1992. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 28.9.2011.
  48. Turistit videoivat Ruokolahden leijonan. Länsi-Savo, 11.7.1992, s. 3. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  49. Ruotsalaiset Anita ja Åke videoivat suuren kissaeläimen. Etelä-Saimaa, 11.7.1992, s. 5. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975.
  50. Turistit videoivat leijonan Imatralla. Keskisuomalainen, 11.7.1992, s. 4. Jyväskylä: Keskisuomalainen Oy. ISSN 0356-1402.
  51. Ruotsalaisturistit luultavasti videoideet Ruokolahden leijonaa. Itä-Savo, 11.7.1992, s. 5. Savonlinna: Savonlinnan Kirjapaino Osakeyhtiö. ISSN 0356-4444.
  52. Ruotsalaiset pyydystivät leijonan videolle. Savon Sanomat, 11.7.1992, s. 3. Kuopio: Savon Sanomat Oy. ISSN 0356-3510.
  53. Ruotsalaisturistit kuvasivat videolle "leijonan" Imatralla. Karjalainen, 11.7.1992, s. 1. Joensuu: Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy. ISSN 0358-1705.
  54. Jyri Rantala: Åken leijona olikin ilves. Ilta-Sanomat, 11.7.1992, s. A13. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  55. Videoleijona olikin ilves. Uutisvuoksi, 14.7.1992, s. 5. Imatra: Uutisvuoksi Oy. ISSN 0782-5536. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 28.9.2011.
  56. a b c Tuomas Manninen: Leijonan jälkiä tehtiin lusikalla. Ilta-Sanomat, 21.7.1992, s. A1 ja A8. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö.
  57. a b Leijona nähty Miettilässä. Etelä-Saimaa, 4.9.1992, s. 2. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975.
  58. Leijona palasi Rautjärvelle. Ilta-Sanomat, 4.9.1992, s. A5. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  59. Rajavartiosto tarkistanut havaintoja leijonasta. Iltalehti, 4.9.1992, s. 9. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Iltalehti. ISSN 0783-0025.
  60. Leijona nyt Rautjärvellä? Kansan Uutiset, 4.9.1992, s. 32. Helsinki: Kansan Uutiset Oy. ISSN 0357-1251.
  61. Itä-Savo, 4.9.1992, s. 3. Savonlinna: Savonlinnan Kirjapaino Osakeyhtiö. ISSN 0356-4444.
  62. Leijona nähty Rautjärvellä? Karjalainen, 4.9.1992, s. 18. Joensuu: Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy. ISSN 0358-1705.
  63. a b c Tuija Räty: "Elvi-leijonasta puhutaan yhä". Imatralainen, 18.5.2011, s. 3. Imatra: Vuoksen Ääni Oy. ISSN 1239-5633. Artikkeli Imatralaisen verkkosivuilla Viitattu 2.4.2012.
  64. Ruokolahden leijona: Havaintoja salattiin 20 vuotta 10.7.2012. Ilta-Sanomat. Viitattu 12.7.2012.
  65. Tuomas Manninen: Ruokolahden leijona sai ruokaa Venäjän puolella. Ilta-Sanomat, 29.7.1992, s. A8. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  66. Antti O. Arponen: Leijona tuli ja meni. Etelä-Saimaa, 25.11.1992, s. 4. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 1.2.2012.
  67. Tero-Mikko Talaslahti: Tanssiseurue näki leijonan Karstulassa. Ilta-Sanomat, 29.6.1992, s. A8. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  68. Leijona tuskin retkellä Karstulassa. Keskisuomalainen, 30.6.1992, s. 1. Jyväskylä: Keskisuomalainen Oy. ISSN 0356-1402.
  69. Saarijärvellä kuoli lammas salaperäisesti. Keskisuomalainen, 30.6.1992, s. 1. Jyväskylä: Keskisuomalainen Oy. ISSN 0356-1402.
  70. Leijona, missä luuraat? Sampo, 2.7.1992, s. 4. Saarijärvi: Sampo-Lehti Oy. ISSN 0782-5919.
  71. Iissä tehty leijonahavainto. Rantapohja, 22.9.1992, s. 5. Haukipudas: Rantapohja Oy. ISSN 0358-478X.
  72. Oudot jäljet nyt Iissä. Iltalehti, 18.9.1992, s. 5. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Iltalehti. ISSN 0783-0025.
  73. Leijona kummittelee nyt Oulussa. Ilta-Sanomat, 18.9.1992, s. A9. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  74. a b Leena Arvola ja Susanna Huhta: Iistä uusin leijonahavainto. Kaleva, 19.9.1992, s. 5. Oulu: Kaleva Oy. ISSN 0356-1356.
  75. Leijona kolkuttelee jo kotiovellasi? Pohjalainen, 30.6.1992, s. 1. Vaasa: I-Mediat Oy. ISSN 0789-0737. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 28.3.2012.
  76. Leijona nähty Metsälässä? Suupohjan Sanomat, 1.7.1992, s. 1. Kristiinankaupunki: Kristiinan Sanomalehti Oy. ISSN 0787-6742.
  77. Ulla Pitkänen: Metsälä maailmankartalle. Pohjalainen, 4.7.1992, s. 15. Vaasa: I-Mediat Oy. ISSN 0789-0737.
  78. Leijonaa haetaan nyt Kristiinan Metsälästä. Ilkka, 30.6.1992, s. 3. Seinäjoki: Ilkka Oy. ISSN 0356-1283.
  79. Leijona nähty Kristiinassa. Satakunnan Kansa, 30.6.1992, s. 8. Pori: Satakunnan Kirjateollisuus Oy. ISSN 0355-8746.
  80. Leijona nähty myös Kristiinassa. Kansan Uutiset, 2.7.1992, s. 9. Helsinki: Kansan Uutiset Oy. ISSN 0357-1251.
  81. Leijonahavainto (?) taas Kristiinassa. Pohjalainen, 2.7.1992, s. 7. Vaasa: I-Mediat Oy. ISSN 0789-0737.
  82. Aune Waronen-Rantamäki: "Kuin sata kissaa olisi rääkäissyt". Iltalehti, 3.7.1992, s. 9. Iltalehti: Kustannus Oy Iltalehti. ISSN 0783-0025.
  83. Kristiinassa on leijona? Pohjalainen, 3.7.1992, s. 3. Vaasa: I-Mediat Oy. ISSN 0789-0737.
  84. Pirjo Kuorikoski-Lindberg: Leijona-havaintoja Kristiinan itäpuolelta. Ilkka, 2.7.1992, s. 3. Seinäjoki: Ilkka Oy. ISSN 0356-1283.
  85. Tapio Vallin: "Olisko se tullut somalien mukana?" Satakunnan Kansa, 4.7.1992, s. 7. Pori: Satakunnan Kirjateollisuus Oy. ISSN 0355-8746.
  86. MEP: Leijona nähty taas Suupohjassa. Pohjalainen, 11.7.1992, s. 5. Vaasa: I-Mediat Oy. ISSN 0789-0737.
  87. a b MEP: Leijonanjälkiä taas Kristiinassa. Pohjalainen, 14.7.1992, s. 4. Vaasa: I-Mediat Oy. ISSN 0789-0737.
  88. a b Leijonasta kaksi näköhavaintoa. Suupohjan Sanomat, 15.7.1992, s. 1. Kristiinankaupunki: Kristiinan Sanomalehti Oy. ISSN 0787-6742.
  89. Leijonahavainto taas Kristiinassa. Satakunnan Kansa, 11.7.1992, s. 6. Pori: Satakunnan Kirjateollisuus Oy. ISSN 0355-8746.
  90. a b Päivi Leppilahti: Kristiinassa myydään aitoja leijonapaitoja. Pohjalainen, 17.7.1992, s. 7. Vaasa: I-Mediat Oy. ISSN 0789-0737.
  91. "Se katsoi minua ja jatkoi matkaa". Suupohjan Sanomat, 22.7.1992, s. 7. Kristiinankaupunki: Kristiinan Sanomalehti Oy. ISSN 0787-6742.
  92. Leijona liikuskellut useassa paikassa Kristiinankaupungissa. Satakunnan Kansa, 14.7.1992, s. 2. Pori: Satakunnan Kirjateollisuus Oy. ISSN 0355-8746.
  93. Leijona?. Suupohjan Sanomat, 29.7.1992, s. 1. Kristiinankaupunki: Kristiinan Sanomalehti Oy. ISSN 0787-6742.
  94. Leijonahavainto Närpiössä. Satakunnan Kansa, 20.7.1992, s. 2. Pori: Satakunnan Kirjateollisuus Oy. ISSN 0355-8746.
  95. Kissaeläin nähtiin Närpiössä. Iltalehti, 31.7.1992, s. 8. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Iltalehti. ISSN 0783-0025.
  96. Leijonasta havainto. Suupohjan Sanomat, 31.7.1992, s. 9. Kristiinankaupunki: Kristiinan Sanomalehti Oy. ISSN 0787-6742.
  97. Kissaeläin liikuskeli Närpiössä. Satakunnan Kansa, 30.7.1992, s. 9. Pori: Satakunnan Kirjateollisuus Oy. ISSN 0355-8746.
  98. 'Se vaani tien vieressä'. Suupohjan Sanomat, 21.8.1992, s. 1. Kristiinankaupunki: Kristiinan Sanomalehti Oy. ISSN 0787-6742.
  99. Leijona hiipi taas näkösälle Kristiinassa. Satakunnan Kansa, 22.8.1992, s. 5. Pori: Satakunnan Kirjateollisuus Oy. ISSN 0355-8746.
  100. Merijärven leijona susi. Suupohjan Sanomat, 12.8.1992, s. 1. Kristiinankaupunki: Kristiinan Sanomalehti Oy. ISSN 0787-6742.
  101. Reijo Heikkilä: Tutkija vakuuttunut isosta kissapedosta Kristiinassa. Ilkka, 17.7.1992, s. 3. Seinäjoki: Ilkka Oy. ISSN 0356-1283.
  102. a b Petotutkija etsimään "leijonaa" Ruokolahdelta. Helsingin Sanomat, 27.6.1992, s. A9. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047.
  103. a b Pekka Pantsu: Kohuleijona pysytteli piilossa etsijöiltä. Ilta-Sanomat, 27.6.1992, s. A10–A11. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055. Artikkelin ensimmäinen sivu Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 9.11.2011.
  104. Ruokolahden leijonasta ei löydy merkkejä. Itä-Savo, 28.6.1992, s. 5. Savonlinna: Savonlinnan Kirjapaino Osakeyhtiö. ISSN 0356-4444.
  105. a b Pekka Pantsu: Petotutkija valmis leijonajahtiin. Ilta-Sanomat, 29.6.1992, s. A9. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  106. Leijona herätti kansan tunteet. Ilta-Sanomat, 1.7.1992, s. A4. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  107. Iltalehden kuuma linja. Iltalehti, 30.6.1992, s. 4. Helsinki: Kustannus Oy Iltalehti. ISSN 0783-0025.
  108. Leijonaa ei saa tappaa! Iltalehti, 1.7.1992, s. 8–9. Helsinki: Kustannus Oy Iltalehti. ISSN 0783-0025.
  109. Nyholm ei tullut leijonajahtiin. Etelä-Saimaa, 1.7.1992, s. 1. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 27.9.2011.
  110. Paloheimo maksaa leijonanmetsästyksen? Demari, 30.6.1992, s. 5. Helsinki: Kustannus Oy Demari. ISSN 1235-9246.
  111. Paloheimo vastustaa leijonan tappamista. Etelä-Saimaa, 30.6.1992, s. 5. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975.
  112. Petotutkija saa ampua Ruokolahden leijonan. Itä-Savo, 30.6.1992, s. 1. Savonlinna: Savonlinnan Kirjapaino Osakeyhtiö. ISSN 0356-4444. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 12.3.2012.
  113. a b Kuolemaantuomittua leijonaa puolustetaan. Kansan Uutiset, 1.7.1992, s. 9. Helsinki: Kansan Uutiset Oy. ISSN 0357-1251.
  114. a b Eläinsuojelijat haluaisivat pitää leijonan hengissä. Ilta-Sanomat, 1.7.1992, s. A8. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  115. a b c Ruokolahden leijona nähtiin kahdesti Immolassa. Karjalainen, 2.7.1992, s. 5. Joensuu: Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy. ISSN 0358-1705.
  116. Yövartiossa ollut varusmies näki leijonan Immolassa. Länsi-Savo, 2.7.1992, s. 3. Mikkeli: Länsi-Suomi Oy. ISSN 0356-1623.
  117. Leijonajahdin ajankohta vielä avoin. Savon Sanomat, 2.7.1992, s. 3. Kuopio: Savon Sanomat Oy. ISSN 0356-3510.
  118. Omissakin lajeissa olisi suojelemista. Etelä-Saimaa, 3.7.1992, s. 11. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975.
  119. "Irtipäässyt leijona todella vaarallinen". Ylä-Vuoksi, 26.6.1992, s. 5. Imatra: Osakeyhtiö Ylä-Vuoksi. ISSN 0357-2463.
  120. a b Ruokolahden leijonan etsintää jatketaan. Länsi-Savo, 27.6.1992, s. 4. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  121. Pertti Martiskainen: Pahinta on juosta pakoon ja kaatua. Itä-Savo, 30.6.1992, s. 2. Savonlinna: Savonlinnan Kirjapaino Osakeyhtiö. ISSN 0356-4444.
  122. a b c Leijona saatetaan pyydystää elävänä. Karjalainen, 3.7.1992, s. 10. Joensuu: Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy. ISSN 0358-1705.
  123. Ritva Liikkanen: Ähtäri ja Ranua eivät ota leijonaa. Helsingin Sanomat, 1.7.1992, s. A10. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  124. Ruokolahden leijona lentoteitse maasta. Keskisuomalainen, 1.7.1992, s. 3. Jyväskylä: Keskisuomalainen Oy. ISSN 0356-1402. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 14.2.2012.
  125. Ruokolahden leijonalle löytyy ystäviä. Itä-Savo, 1.7.1992, s. 10. Savonlinna: Savonlinnan Kirjapaino Osakeyhtiö. ISSN 0356-4444.
  126. Ruokolahden leijonalle tarjolla kyyti. Karjalainen, 1.7.1992, s. 10. Joensuu: Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy. ISSN 0358-1705.
  127. Helsingin Sanomat, 2.7.1992, s. A8. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047.
  128. Leena Sallinen: Leijonapolulla voi tulla karhu vastaan. Etelä-Saimaa, 3.7.1992, s. 11. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975.
  129. Mikko Heino: Mika Kaurismäki tarjoaa leijonalle roolia westernissä. Iltalehti, 2.7.1992, s. 7. Helsinki: Kustannus Oy Iltalehti. ISSN 0783-0025.
  130. Jahtikäskyä ei vielä annettu. Länsi-Savo, 2.7.1992, s. 11. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  131. Leijona nähtiin kaksi kertaa Immolassa. Itä-Savo, 2.7.1992, s. 1. Savonlinna: Savonlinnan Kirjapaino Osakeyhtiö. ISSN 0356-4444.
  132. a b Olli-Pekka Tiainen: Leijona voidaan pyydystää elävänä. Ilta-Sanomat, 3.7.1992, s. A8. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  133. a b Heli Väyrynen: Eläinlääkärit empivät piikkipyyntiä. Etelä-Saimaa, 4.7.1992, s. 2. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 10.10.2011.
  134. Olli-Pekka Tiainen: Kokenut metsästäjä varoittaa leijonan vaarallisuudesta. Ilta-Sanomat, 30.6.1992, s. A10. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  135. Imatran kaupungin alueella ainakin kolme karhua. Savon Sanomat, 6.7.1992, s. 4. Kuopio: Savon Sanomat Oy. ISSN 0356-3510.
  136. Olli-Pekka Tiainen: Puumakin saattaa liikkua Suomessa? Ilta-Sanomat, 2.7.1992, s. A11. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  137. Juha Mikkonen: "Poliitikot voivat hoitaa leijonan". Savon Sanomat, 1.7.1992, s. 7. Kuopio: Savon Sanomat Oy. ISSN 0356-3510. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 27.9.2011.
  138. Aija Käkelä: Viranomaisten mielestä Ruokolahden leijona on edelleenkin tapettava. Helsingin Sanomat, 1.7.1992, s. A10. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 12.11.2011.
  139. "Leijonan nukutus olisi kuin lottovoitto". Ilta-Sanomat, 3.7.1992, s. A5. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  140. Juha Mikkonen: Leijona yritetään ottaa kiinni elävänä. Savon Sanomat, 3.7.1992, s. 13. Kuopio: Savon Sanomat Oy. ISSN 0356-3510.
  141. a b Veikko Kilkki: Leijona pyydystetään elävänä. Länsi-Savo, 3.7.1992, s. 1. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  142. Elvi piiloon. Ylä-Vuoksi, 3.7.1992, s. 5. Imatra: Osakeyhtiö Ylä-Vuoksi. ISSN 0357-2463. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 7.10.2011.
  143. Nukutusasiantuntijat saapuivat leijonajahtiin. Etelä-Saimaa, 3.7.1992, s. 1. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975.
  144. Outi Salovaara: Leijona on hukassa, mutta poroa on tarjolla. Etelä-Saimaa, 4.7.1992, s. 2. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 10.10.2011.
  145. Pekka Pantsu: Leijona katosi jäljettömiin. Ilta-Sanomat, 4.7.1992. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 10.10.2011.
  146. Ruokolahden leijonasta ei uusia havaintoja. Länsi-Savo, 4.7.1992, s. 3. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  147. Leijonasta ei uusia havaintoja. Keskisuomalainen, 4.7.1992, s. 4. Jyväskylä: Keskisuomalainen Oy. ISSN 0356-1402.
  148. a b Ruokolahden leijona katosi, karhut eivät. Karjalainen, 4.7.1992, s. 4. Joensuu: Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy. ISSN 0358-1705.
  149. Leijonajahdissa löytyi kolmen karhun jäljet. Ilta-Sanomat, 6.7.1992, s. A5. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  150. Koira teki leijonan jäljen. Ilta-Sanomat, 9.7.1992, s. A8. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  151. Imatran kaupungin alueella on ainakin kolme karhua. Helsingin Sanomat, 6.7.1992, s. A7. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047.
  152. Imatran alueella ainakin kolme karhua. Länsi-Savo, 6.7.1992, s. 3. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  153. Leijona pysyy yhä vain piilossa. Länsi-Savo, 7.7.1992, s. 3. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  154. Leijona edelleen piilossa. Länsi-Savo, 9.7.1992, s. 3. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  155. Leijona piileskelee edelleen. Keskisuomalainen, 9.7.1992, s. 4. Jyväskylä: Keskisuomalainen Oy. ISSN 0356-1402.
  156. Ruokolahden leijona pysyttelee piilossa. Itä-Savo, 9.7.1992, s. 6. Savonlinna: Savonlinnan Kirjapaino Osakeyhtiö. ISSN 0356-4444.
  157. Imatralla ainakin kolme karhua. Karjalainen, 6.7.1992, s. 6. Joensuu: Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy. ISSN 0358-1705.
  158. Juha Ristamäki: Ruokolahden leijona karannut sirkuksesta? Iltalehti, 27.6.1992, s. 11. Helsinki: Kustannus Oy Iltalehti. ISSN 0783-0025. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 18.11.2011.
  159. Petotutkija etsii tänään leijonaa vesistöjen läheltä. Etelä-Saimaa, 28.6.1992, s. 5. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975.
  160. Veikko Kilkki: Puumalan sirkuksessa ei ole ollut leijonia. Länsi-Savo, 4.7.1992, s. 9. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  161. Marjukka Loikkanen: Mistä leijona tupsahti Suomeen? Savon Sanomat, 4.7.1992, s. 7. Kuopio: Savon Sanomat Oy. ISSN 0356-3510.
  162. Metsään ei tee mieli mennä. Ylä-Vuoksi, 27.6.1992, s. 5. Imatra: Osakeyhtiö Ylä-Vuoksi. ISSN 0357-2463. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 18.11.2011.
  163. Hilkka Hyrkkö: Miksi meitä aina epäillään? Ilta-Sanomat, 1.7.1992, s. A10. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 22.11.2011.
  164. a b Arja Paananen: Kiertävästä eläinsirkuksesta tai tehtaan "eläinnurkasta". Iltalehti, 30.6.1992, s. 5. Helsinki: Kustannus Oy Iltalehti. ISSN 0783-0025.
  165. Juha Hirvaskero: Suurpeto mieheksi. Savon Sanomat, 25.2.1996, s. 17. Kuopio: Savon Sanomat Oy. ISSN 0356-3510. Artikkelin osa Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 22.11.2011.
  166. Kristina Carlson: Jättikatit. Suomen Kuvalehti, 12.6.1992, s. 67. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet. ISSN 0039-5552.
  167. a b Jukka Ruukki: 7 mätäkuun jutun tunnusmerkkiä. Tiede, 10.8.2010, nro 8, s. 59. Helsinki: Sanoma Magazines Helsinki Oy. ISSN 1457-9030.
  168. Arja Leppänen: Leijonahan haastettiin esiin. Helsingin Sanomat, 19.7.1992, s. A2. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047.
  169. Sami Soininen: Arvoituksellisia eläimiä rajan takaa ja taivaalta. Helsingin Sanomat, 2.7.1992, s. A23. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047.
  170. George M. Eberhart: ”A”, Mysterious Creatures: A Guide to Cryptozoology, s. 9–10. [[Santa Barbara (Kalifornia)|]]: ABC-CLIO, Inc., 2002. ISBN 1-57607-283-5.
  171. Seppo Kaisla: Nukutuslääkäri kissapetoa hakemaan. Iltalehti, 3.7.1992, s. 8. Helsinki: Kustannus Oy Iltalehti. ISSN 0783-0025.
  172. Juha Mikkonen: Leijona hiipui poroksi. Savon Sanomat, 4.7.1992, s. 7. Kuopio: Savon Sanomat Oy. ISSN 0356-3510.
  173. Immolan kissapeto vaikea nukuttaa. Uutisvuoksi, 5.7.1992, s. 7. Imatra: Uutisvuoksi Oy. ISSN 0782-5536.
  174. IS: Ratkesiko Ruokolahden leijonan arvoitus vihdoin - 20 vuoden jälkeen?. Aamulehti, 10.7.2012. Tampere: Artikkelin verkkoversio.
  175. a b c d e Liina Luukkonen: Ruokolahden leijona — median lemmikki. Ruokolahtelainen, 18.1.1996, s. 4. Ruokolahti: Kustannusosakeyhtiö Ruokolahtelainen. ISSN 1235-0176.
  176. Leijonalla myydään Ruokolahden kuntaa. Länsi-Savo, 1.7.1992, s. 3. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  177. Eläinten kuningas — leijona — liikkui Karjalassa. Imatran postimerkkilehti, 16.9.1992, nro 39, s. 10. Imatra: Imatran postimerkkikerho ry.. ISSN 0780-0746.
  178. Ruokolahti hyötyy leijonasta. Itä-Savo, 4.7.1992, s. 5. Savonlinna: Savonlinnan Kirjapaino Osakeyhtiö. ISSN 0356-4444.
  179. Pia Hagström: Suomen leijona yhdistää kansan. Pohjalainen, 4.7.1992, s. 15. Vaasa: I-Mediat Oy. ISSN 0789-0737.
  180. Elvi-leijona markkinoi luonnollisesti Ruokolahtea. Ylä-Vuoksi, 1.7.1992, s. 5. Imatra: Osakeyhtiö Ylä-Vuoksi. ISSN 0357-2463. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 24.9.2011.
  181. Okei, okei, oli se leijona! Ilta-Sanomat, 30.12.1992, s. C8. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 24.9.2011.
  182. Ari Lehikoinen: Ruokolahti muuttunut leijonapitäjäksi. Turun Sanomat, 3.7.1992. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 24.9.2011.
  183. Ruokolahdella avattiin leijonapolku Etelä-Saimaa. 9.9.2012. Lappeenranta: Sanoma lehtimedia. Viitattu 22.9.2012.
  184. Teemu Saintula: Ruokolahti hylkää leijonan. Etelä-Saimaa, 12.4.1992, s. 5. Lappeenranta: Sanoma Lehtimedia Oy. ISSN 0357-0975. Artikkeli Etelä-Saimaan verkkosivuilla Viitattu 12.4.2012.
  185. Aune Waronen-Lehtimäki: Tutkimusretki ison kissaeläimen jäljillä. Suupohjan Sanomat, 22.7.1992, s. 7. Kristiinankaupunki: Kristiinan Sanomalehti Oy. ISSN 0787-6742.
  186. Pekka Pantsu: Ruokolahden leijona säntäilee nyt satukirjassa. Uutisvuoksi, 17.2.1994, s. 6. Imatra: Uutisvuoksi Oy. ISSN 0782-5536.
  187. a b Tuomas Manninen: Ruokolahden leijonasta juhlanäytelmä. Ilta-Sanomat, 4. toukokuu 2002, s. 15. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  188. Tenho Tiilikainen: Voiko tuo olla leijona? Voiko tuo olla ihminen? Etelä-Saimaa, 27.6.2002, s. 11. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Sanomalehti Oy. ISSN 0357-0975. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 1.2.2012.
  189. Mari Vento: Leijonaesitys saavutti ennätyssuosion. Ruokolahtelainen, 1.8.2002, s. 3. Ruokolahti: Ruokolahden Seudun Kustannus Osakeyhtiö. ISSN 1235-0176.
  190. Ruokolahden leijona karjuu nyt humppana Yle.fi. 31.5.2010. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 20.4.2012.
  191. Teemu Saintula: Ruokolahden leijona haluaa humpassa kunnanvaakunaan Etelä-Saimaa artikkelitietokanta. 23.2.2010. Lappeenranta: Lappeenrannan maakuntakirjasto. Viitattu 20.4.2012.
  192. Ruokolahtelainen, 3.6.2004, s. 10–19. Ruokolahti: Ruokolahden Seudun Kustannus Osakeyhtiö. ISSN 1235-0176.
  193. Katri Ikävalko: Leijonankortista lisäpotkua Ruokolahden matkailuun. Etelä-Saimaa, 2.11.2005, s. 7. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Sanomalehti Oy. ISSN 0357-0975.
  194. Projektit - Leader-hankkeet Ruokolahden Yrittäjät Ry. Viitattu 15.2.2012.
  195. a b Elvi-leijona ylitti komeasti kesä-Suomen uutiskynnykset. Uutisvuoksi, 26.7.1992, s. 5. Imatra: Uutisvuoksi Oy. ISSN 0782-5536. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 12.3.2012.
  196. a b Joukkotiedotus toi leijonan keskellemme. Pohjalainen, 1.7.1992, s. 9. Vaasa: I-Mediat Oy. ISSN 0789-0737. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla Viitattu 20.4.2012.
  197. Timo Kilpi: Ilta-Sanomat 75 v. Uutisia, historiaa ja puheenaiheita, s. 249. Porvoo: WS Bookwell Oy, 2007. ISBN 978-951-0-31761-7.
  198. If You Go Into The Woods ... Beware Of a Lion. But in Finland? AP News Archive. New York: The Associated Press. Viitattu 22.9.2012. (englanniksi)
  199. a b Tuomo Mörä: Leijona on levikkieläin. Helsingin Sanomat, 5.7.1992, s. C3. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047.
  200. Timo Kilpi: Ilta-Sanomat 75 v. Uutisia, historiaa ja puheenaiheita, s. 239. Porvoo: WS Bookwell Oy, 2007. ISBN 978-951-0-31761-7.
  201. Anu Nousiainen: Joka kesällä on oma tappajahaukensa. Helsingin Sanomat, 5.7.1992, s. C3. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047.
  202. Esa Lilja: Venäjä ruokkii itärajan uutiskonetta. Helsingin Sanomat, 22.11.2007, s. C7. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]