Maanteiden pääväylät

Maanteiden pääväylät tai maanteiden runkoverkko on luettelo valtakunnallisesti erityisen merkittävistä maanteistä. Runkoverkon määritelmä sisältyy vuoden 2006 alussa voimaan tulleeseen maantielakiin.^[1] Maanteiden pääväylistä päätetään liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella.

Runkoverkon määrittely on poliittisesti arka asia, sillä verkon ulkopuolelle jäävät alueet pelkäävät tulevaisuutensa puolesta. Ensimmäinen ehdotus runkoverkosta tehtiin vuonna 2006, mutta se ei lopulta astunut voimaan. Toisen kerran ministeriö esitti runkoverkkoa vuonna 2018.

Luettelo maanteiden pääväylistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenne- ja viestintäministeriö esitti maanteiden runkoverkkoa toisen kerran 5. syyskuuta 2018. Lähes kaikki vuoden 2006 runkoverkkoehdotuksen tiet sisältyivät myös uuteen ehdotukseen. Lopullisessa, 1. tammikuuta 2019 voimaan tulleessa asetuksessa nimitys oli vaihdettu maanteiden pääväyliksi ja uusia tieosuuksia lisätty.

Helsinki – Turku
Helsinki – Pori
Helsinki – Tampere – Jalasjärvi ja Laihia – Vaasa
Helsinki – Lahti – Jyväskylä – Oulu – Keminmaa – Rovaniemi – Inari
Lusi – Mikkeli – Kuopio – Iisalmi – Kajaani
Koskenkylä – Kouvola – Imatra – Joensuu – Kajaani (ehdotuksessa vain osuus Koskenkylä – Joensuu)
Helsinki – Vaalimaa
Turku – Pori – Vaasa – Ytterjeppo – Kokkola (ehdotuksessa ei osuutta Pori – Ytterjeppo)
Turku – Tampere – Jyväskylä – Kuopio – Joensuu – Niirala (ehdotuksessa vain osuus Turku – Joensuu)
Rauma – Tampere – Lahti – Kouvola
Kotka – Kouvola
Seinäjoki – Laihia
Jalasjärvi – Seinäjoki – Ytterjeppo
Tornio – Kilpisjärvi (ei ehdotuksessa)
Hanko – Mäntsälä
Keminmaa – Tornio
Turun kehätie välillä Naantali – valtatie 1
Kehä III välillä valtatie 1 – valtatie 7
Vuosaaren satamatie (ei ehdotuksessa)
Merituulentie välillä valtatie 15 – Mussalon satama (ei ehdotuksessa)
Suikkilantie välillä Pansiontie – valtatie 8 (ei ehdotuksessa)

Vuoden 2006 ehdotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmä esitti 29. syyskuuta 2006 teiden runkoverkkoon seuraavia valta- ja kantatieosuuksia:

Helsinki – Turku
Helsinki – Hämeenlinna – Tampere – Vaasa
Helsinki – Lahti – Jyväskylä – Oulu – Kemi – Rovaniemi
Lusi (vt 4) – Mikkeli – Kuopio – Iisalmi – Kajaani
Koskenkylä (vt 7) – Kouvola – Lappeenranta – Joensuu
Helsinki – Kotka – Vaalimaa
Turku – Pori sekä Ytterjeppo – Kokkola
Turku – Tampere – Jyväskylä
Hämeenlinna – Tuulos
Tuulos – Lahti – Kouvola
Jalasjärvi (vt 3) – Seinäjoki – Ytterjeppo
Keminmaa (vt 4) – Tornio (valtakunnanraja)
Turun kehätie välillä valtatie 8 – valtatie 1
Kehä III välillä valtatie 1 – valtatie 7

Ehdotetun runkoverkon pituus on 3 140 kilometriä. Runkotie on puhtaasti hallinnollinen käsite, eikä runkoteitä ole tarkoitus mitenkään erityisesti merkitä tieopasteisiin tai tiekarttoihin.

Teiden runkoverkolla halutaan korostaa maan keskeisten keskusten välisiä yhteyksiä saaden hyvät liikennöintiyhteydet niin henkilö- kuin tavaraliikenteellekin. Ehdotettu runkoverkko oli tarkoitus saada kuntoon vuoteen 2030 mennessä, ja tähän arvioitiin tarvittavan rahaa yhteensä 3 750 miljoonaa euroa eli keskimäärin noin 150 miljoonaa euroa vuodessa. Työryhmä asetti runkotieverkolle seuraavan tavoitestandardin:

Tietyyppi	Tavoitetiepituus vuonna 2030 (km)	Tiepituus vuonna 2006 (km)
Moottoritie	820	600
Muu 4-kaistainen tie	420	80
Jatkuva ohituskaistatie (2+1 kaistaa)	610	30
2-kaistainen tie, jolla ohituskaistoja	820	410
2-kaistainen tie	420	1970, josta 100 km moottoriliikenneteitä

Runkoverkon parantamisessa korostuvat "kevyemmät" liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta parantavat toimenpiteet, kuten keskikaiteiden ja ohituskaistojen rakentaminen.

Runkoverkkoon kuuluu myös noin 2 750 kilometriä rautateitä.