Rules of Engagement
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Täysin lähteetön |
Voimankäyttösäännöt (VOKS; Rules of Engagement, ROE-säännöt) määrittävät sotilas- tai poliisioperaatioiden voimankäytön rajat. Osa säännöistä on yleispiirteisiä ja tarkkoja. Asiasta annetut määräykset ovatkin vaihdelleet eri kulttuureissa eri aikakausina. Säännöt voivat olla julkisia – poikkeustilalakiin kirjoitettuja – mutta yleensä ne ovat vain toimeenpanevan osapuolen tiedossa. Sääntöjen tulisi sopia yhteen julkisesti hyväksyttyjen poikkeustilalakien kanssa.
Voimankäyttösäännöt määrittelevät, miten ja missä järjestyksessä yksittäisen taistelijan tai poliisin tulee käyttää voimankäyttövälineitä. Voimankäyttösäännöt ottavat kantaa seuraaviin kysymyksiin:
- milloin voimankäyttö on sallittua
- minkälainen voimankäyttö on sallittua
- ketä vastaan voimankäyttö on sallittua
- missä järjestyksessä voimankäyttövälineitä on käytettävä.
Hyvin omaksutut voimankäyttösäännöt ovat jokaisen poliisi- ja sotilasoperaation kannalta välttämättömiä.
Suomen ensimmäinen oikeustieteellinen lisensiaatintyö voimankäyttösäännöistä hyväksyttiin Turun yliopistossa 2.10.2009 (OTL Jouni Lehtimäki).
Voimankäyttövirheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jokaisessa operaatiossa voimankäytön täytyy tasapainotella kahden päämäärän välillä: operaation onnistumiseksi tulee voida käyttää riittäviä voimakeinoja, mutta välttää liiallista tai tarpeetonta voimankäyttöä tulee välttää. Tämä tasapainottelu luo mahdollisuuden kahdenlaisille virheille:
Liian tiukat voimankäyttösäännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Liian tiukat voimankäyttösäännöt voivat estää johtamasta operaatiota tehokkaasti, tätä kutsutaan luokan I virheeksi. Se liittyy usein tilanteisiin, joissa poliittiset johtajat määräävät sotilaskomentajien toimintatavoista, ja aiheuttaa usein jännitteitä poliittista tai diplomaattista toteuttavien siviilijohtajien ja tehokkaasti joukkojaan komentamaan pyrkivien sotilasjohtajien välillä. Ruandan kansanmurhaa pidetään esimerkkinä luokan 1 voimankäyttövirheestä, joka ei antanut YK:n rauhanturvaajille tarpeellisia oikeuksia kansanmurhan estämiseksi.
Liian löyhät voimankäyttösäännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Voimankäyttösääntöjen häviäminen voi saada kriisin eskaloitumaan. Vaikka voimankäyttösääntöjen unohtaminen on taktisesti tehokasta, se voi mitätöidä operaation alkuperäisen poliittiset tavoitteet. Tätä kutsutaan luokan II eskaloitumisvirheeksi.