Ruistankio
| Ruistankio | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Brassicales |
| Heimo: | Ristikukkaiskasvit Brassicaceae |
| Suku: | Tankiot Camelina |
| Laji: | sativa |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Ruistankio eli kitupellava eli camelina (Camelina sativa) on tavallisesti yksivuotinen, keltakukkainen ristikukkaiskasvi. Se on toisaalta ikivanha viljelyskasvi, toisaalta viljan viljelyyn ja käsittelytapoihin sopeutunut rikkakasvi, joka on perinteisesti levinnyt viljan siemenen mukana.[1] Suomesta ruistankion siemeniä ja ituja on löydetty Laitilan Vainionmäen merovinkiaikaisen (vuosilta 575–800) kalmiston kaivauksissa.[2]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruistankio kasvaa jopa 120 cm korkeaksi. Sen kukat ovat kalpean keltaiset, pienet, ja niissä on neljä terälehteä. Lidut ovat 4–8 mm pitkiä, soikeita, ja niihin muodostuu 8–16 kellertävää siementä.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruistankio kasvaa villinä rikkaruohona Välimeren maissa ja Keski-Aasiassa.[3] Suomessa sitä on vanhastaan esiintynyt satunnaisena rautateillä, myllyillä, satamissa ja harvoin myös pelloilla etelästä Oulun korkeudelle asti. Se on harvinaistunut 1900-luvun jälkipuoliskolla.[1]
Käyttö ja viljely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruistankiota on viljelty jo esihistorialliselta ajalta alkaen sekä ruoka- että lääkekasviksi, ja siitä on tehty jopa lamppuöljyä.[2] Se on noussut terveystietoisten kuluttajien suosioon uudelleen, koska sen öljyissä on hyvä rasvahappokoostumus ja etenkin poikkeuksellisen korkea omega-3-pitoisuus.[4][5][6] Ruistankio on Suomessa toistaiseksi melko harvinainen viljelyskasvi, ja sen viljely on kiinni teollisuuden kysynnästä. Toistaiseksi se on ollut pientä, vuonna 2017 sitä viljeltiin vain 28 hehtaarin alueella. Suurinta sen viljely oli vuonna 2007 sitä viljeltiin noin 2 000 hehtaarin alueella.[7]
Maanviljelijöitä ruistankio alkoi kiinnostaa 1980-luvulla, koska se on aikainen ja runsassatoinen öljykasvi.[8] Vuodesta 2008 alkaen ruistankioviljelmistä voi saada satovahinkokorvauksia.[9]
Japan Airlines kokeilee camelinaa yhdessä Boeing 747-300 -lentokoneensa moottorissa. Sekoituksessa on 50 % tavallista polttoainetta, 42 prosenttia camelinaa, 8 prosenttia öljyjatropa-pensaan siemenöljyä ja vajaa puoli prosenttia levää.[10]
Ruistankiosta saatavaa öljyä käytetään nimellä camelinaöljy margariinien ainesosana.[11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Hämet-Ahti, Leena et al.: Retkeilykasvio, s. 158. 3. painos. Helsinki: Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, 1986. ISBN 951-9381-14-7.
- ↑ a b Nummi, Aimo: Tankio – Hävinneestä arkeofyytistä tärkeäksi viljelykasviksi Arkeo.net. 9.5.2008. Arkistoitu 9.5.2008. Viitattu 11.8.2014.
- ↑ Rahola, Jaakko: Raholan syötäviä sanoja C : Camelina eli ruistankio eli kitupellava Raholan syötäviä sanoja. 31.12.2003. Arkistoitu 1.12.2022. Viitattu 5.9.2020.
- ↑ Rasvassa oikea laatu merkitsee enemmän kuin määrä Raisio – Benecol. 31.8.2013. Arkistoitu . Viitattu 5.9.2020.
- ↑ Abramovi, Helena & Abram, Veronika: Physico-Chemical Properties, Composition and Oxidative Stability of Camelina sativa Oil. Food Technology and Biotechnology, 2005, 43. vsk, nro 1, s. 63–70. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Zubr, J. & Matthäus, B.: Effects of growth conditions on fatty acids and tocopherols in Camelina sativa oil. Industrial Crops and Products, 2002, 15. vsk, nro 2, s. 155–162. doi:10.1016/S0926-6690(01)00106-6. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Camelinan viljely – FutureCrops Luonnonvarakeskus (LUKE). Arkistoitu 5.8.2020. Viitattu 5.9.2020.
- ↑ Uusi lupaava öljykasvi 2000. Maatilan Pirkka. Arkistoitu 7.8.2009.
- ↑ Ruistankio ja luomuun siirtyvät pellot satovahinkokorvauksen piiriin Farmit. 2.5.2008. Viitattu 5.9.2020.
- ↑ JAL Biofuel Demo Flight First to Use Energy Crop Camelina Press Release. 16.12.2008. Viitattu 5.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Miten Keiju-tuotteissa käytetty Camelinaöljy prosessoidaan? Säilyvätkö öljyn terveelliset ominaisuudet? Raisio – Keiju. Arkistoitu 23.4.2009. Viitattu 5.9.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Camelinan terveysvaikutukset lisäävät sen kysyntää – FutureCrops Luonnonvarakeskus (LUKE). Arkistoitu 16.10.2021. Viitattu 5.9.2020.
- Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Ruistankion (Camelina sativa) levinneisyys Suomessa Viitattu 5.9.2020
- Koskinen, Elina: Camelinan sadontuottokyky suhteessa rypsiin ja rapsiin eri typpilannoitustasoilla sekä tuholaisten esiintymisen vertailu camelina-, rypsi- ja rapsikasvustoissa. Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö, Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma. Hyvinkää: Hämeen ammattikorkeakoulu – HAMK, 15.5.2012. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.9.2020).
- Oljedådra, Camelina sativa (L.) Crantz Den virtuella floran – Naturhistoriska riksmuseet. 16.10.2008. Viitattu 5.9.2020. (ruotsiksi)
- Ruistankion levinneisyys pohjoisella pallonpuoliskolla Den virtuella floran – Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 5.9.2020. (englanniksi)
- Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Camelina sativa (TSN 22600) itis.gov. Viitattu 5.9.2020. (englanniksi)
- Camelina sativa (L.), Crantz United States Department of Agriculture (USDA). Viitattu 5.9.2020. (englanniksi)
- Camelina sativa Flora of China. Viitattu 5.9.2020. (englanniksi)
| ||||||||||