Ruistankio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ruistankio
Camelina sativa eF.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Brassicales
Heimo: Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Suku: Tankiot Camelina
Laji: sativa
Kaksiosainen nimi
Camelina sativa
(L.) Crantz
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Ruistankio Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ruistankio Commonsissa

Ruistankio eli kitupellava (Camelina sativa) on tavallisesti yksivuotinen, keltakukkainen ristikukkaiskasvi. Se on toisaalta ikivanha viljelyskasvi, toisaalta viljan viljelyyn ja käsittelytapoihin sopeutunut rikkakasvi, joka on perinteisesti levinnyt viljan siemenen mukana.[1] Suomesta ruistankion siemeniä ja ituja on löydetty Laitilan Vainionmäen merovinkiaikaisen (575-800 jKr.) kalmiston kaivauksissa.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruistankio kasvaa jopa 120 cm korkeaksi. Sen kukat ovat kalpean keltaiset, pienet, ja niissä on neljä terälehteä. Lidut ovat 4-8 mm pitkiä, soikeita, ja niihin muodostuu 8-16 kellertävää siementä.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruistankio kasvaa villinä rikkaruohona Välimeren maissa ja Keski-Aasiassa.[3] Suomessa sitä on vanhastaan esiintynyt satunnaisena rautateillä, myllyillä, satamissa ja harvoin myös pelloilla etelästä Oulun korkeudelle asti. Se on harvinaistunut 1900-luvun jälkipuoliskolla.[1]

Käyttö ja viljely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruistankiota on viljelty jo esihistorialliselta ajalta alkaen sekä ruoka- että lääkekasviksi, ja siitä on tehty jopa lamppuöljyä.[4] Se on noussut terveystietoisten kuluttajien suosioon uudelleen, koska sen öljyissä on hyvä rasvahappokoostumus ja etenkin poikkeuksellisen korkea omega-3-pitoisuus.[5] Ruistankio on Suomessa toistaiseksi melko harvinainen viljelyskasvi, josta tuotetaan öljyä ja siemenrouhetta.[6]

Maanviljelijöitä ruistankio alkoi kiinnostaa 1980-luvulla, koska se on aikainen ja runsassatoinen öljykasvi.[7] Vuodesta 2008 alkaen ruistankioviljelmistä voi saada satovahinkokorvauksia,[8] mikä kertoo kasvin vakiinnuttaneen asemansa viljelyskasvina.

Japan Airlines kokeilee camelinaa yhdessä Boeing 747-300 -lentokoneensa moottorissa. Sekoituksessa on 50 % tavallista polttoainetta, 42 % camelinaa, 16 % jatropa-pensaan siemenöljyä ja vajaa puoli prosenttia levää.[9]

Ruistankiosta saatavaa öljyä käytetään nimellä camelinaöljy margariinien ainesosana.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hämet-Ahti, Leena et al.: Retkeilykasvio, s. 158. 3. painos. Helsinki: Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, 1986. ISBN 951-9381-14-7.
  2. Nummi, Aimo: [web.archive.org/web/20080509060408/http://www.arkeo.net/kasvisivut/tankio.htm Tankio] www.arkeo.net. 9.5.2008. Viitattu 11.8.2014. (suomeksi)
  3. Rahola
  4. [arkistolinkki] Arkeo.net
  5. Rasvassa oikea laatu merkitsee enemmän kuin määrä Raisio / Benecol.
  6. Finfood
  7. Uusi lupaava öljykasvi 2000. Maatilan Pirkka.
  8. Valtioneuvoston Viikko 18, 26.4. - 2.5.2008
  9. Verkkouutiset, nuupahtanut linkki
  10. Raisio.com

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]