Ruijanesikko

Wikipedia

Ruijanesikko
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Kasvit Plantae Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta Kaari: Siemenkasvit Magnoliophyta Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida Lahko: Ericales Heimo: Esikkokasvit Primulaceae Suku: Esikot Primula Laji: nutans
Kaksiosainen nimi
Primula nutans Georgi
Katso myös
Ruijanesikko Commonsissa

Ruijanesikko (Primula nutans syn. Primula sibirica) on pääasiassa pohjoisten alueiden esikkolaji.

Sisällysluettelo 1 Ulkonäkö ja koko 2 Elinympäristö 3 Levinneisyys 4 Lähteet 5 Aiheesta muualla

[muokkaa] Ulkonäkö ja koko

Ruijanesikko kasvaa 10-20 cm korkeaksi. Se lisääntyy sekä siemenistä että rönsyistä. Ruijanesikon lehtiruusuke on heleänvihreä, ja vihertää keväällä jo nurmikon ollessa ruskeana. Lehdet ovat lusikkamaiset ja melko ehjälaitaiset. Kukat ovat vaaleanpunaiset, keskeltä keltaiset, ja niitä on kaksi tai kolme varressaan. Ruijanesikko kukkii kesä-heinäkuussa. ^[1]

[muokkaa] Elinympäristö

Ruijanesikko kasvaa Suomessa avoimilla matalaruohoisilla rantaniityillä ja laitumilla. Se on huono kilpailija, joten se pärjää parhaiten alueilla, joissa uutta maata nousee jatkuvasti merestä.^[2] Se on sopivien kasvupaikkojen vähenemisen takia erittäin uhanalainen laji.^[1] Ruijanesikko onkin Suomessa rauhoitettu laji.^[3]

[muokkaa] Levinneisyys

Ruijanesikkoa tavataan Pohjois-Norjan, Kuolan niemimaan ja Vienanmeren rannoilla. Perämeren rannoilla on erillinen esiintymisalue. Näillä alueilla kasvaa varsinaisesti ruijanesikoksi kutsuttua alalajia finmarchika (joskus laskettu myös eri lajiksi tai vain muunnokseksi, Perämeren rannoilla var. jokelae). Itä-Siperian pohjoisosissa ja Alaskassa Beringinsalmen lähistöllä sekä toisaalta Keski-Aasian vuoristoissa kasvaa alalajia sibirica Keski-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa on myös muita läheisiä lajeja.^[4]

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ ^{1,0 1,1} Oulun maaseutukeskus
2. ↑ Kasvimuseo
3. ↑ Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit www.ympäristö.fi. 4.4.2008. Valtion Ympäristöhallinto. Viitattu 14.8.2008.
4. ↑ Anderberg, Arne: Primula sibirica (levinneisyyskartta) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 15.8.2008. (ruotsiksi)

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Kasviatlas: Ruijanesikon levinneisyys Suomessa
• Den virtuella floran: Ruijanesikon levinneisyys pohjoisella pallonpuoliskolla

Tämä kasveja käsittelevä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.