Ruhnama

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ruhnaman monumentti Ašgabatissa.

Ruhnama, joka suomeksi tarkoittaa sielun kirjaa, on Turkmenistanin entisen presidentin Saparmurat Nijazovin kirjoittama kaksiosainen teos, joka yhdistää omaelämäkertaa, historiallista fiktiota ja hengellisiä ohjeita. Ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2001 ja toinen osa vuonna 2004. Ruhnamaa pidetään Turkmenistanissa myös "Koraanin jatko-osana", ja se onkin määrätty asetettavaksi kunniapaikalle Koraanin viereen paikallisiin moskeijoihin.

Nijazov lupasi kansalleen, että se, joka lukee Ruhnaman kolme kertaa, muuttuu älykkäämmäksi ja pääsee esteettömästi taivaaseen. Turkmenistanissa ei saa ajokorttia eikä työpaikkaa, jos ei ole lukenut Ruhnamaa, sillä se on pyhä kirja ja virallinen ohjenuora lähes kaikilla elämänaloilla. Monet ulkomaiset yritykset ovat käännättäneet Ruhnaman omalle kielelleen liehitelläkseen presidentti Nijazovia ja päästäkseen näin Turkmenistanin markkinoille.

Arto Halosen ohjaama dokumenttielokuva Pyhän kirjan varjo arvostelee suuryrityksiä, jotka ovat käännättäneet Ruhnama-kirjan. Elokuva sai ensi-iltansa Suomessa 29. helmikuuta 2008.

Ruhnama poistettiin vuonna 2011 Turkmenistanissa peruskoulun päättökokeista, mutta edelleen se kuuluu yliopistojen pääsyvaatimuksiin. Vuodesta 2008 alkaen kirja on menettänyt yleisesti asemaansa,[1] ja se on useissa tapauksissa korvattu uuden presidentin, Gurbanguly Berdymuhamedovin, kirjoituksilla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pakko-Ruhnaman opiskelu loppuu Turkmenistanissa, Helsingin Sanomat 27.4.2011, sivu B 4

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.