Ruandan sisällissota (1990–1994)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Ruandassa vuosina 1990–1994 käytyä sisällissotaa. Vuosina 1959–1961 käydystä sisällissodasta on erillinen artikkeli.
Ruandan sisällissota
RwandaRoads.jpg
Päivämäärä:

1. lokakuuta,1990 - 4. elokuuta,1993

Paikka:

Ruanda

Lopputulos:

Ruandan isänmaallinen rintaman voitto

Vaikutukset:

Ruandan kansanmurhan alkaminen

Osapuolet

Rwandan Patriotic Front Flag.pngRuandan isänmaallinen rintama
Ugandan lippu Uganda

Flag of Rwanda (1962-2001).svg Ruanda
Ranskan lippu Ranska
Flag of Zaire.svg Zaire

Komentajat

Rwandan Patriotic Front Flag.pngFred Rwigema
Rwandan Patriotic Front Flag.pngPeter Bayingana
Rwandan Patriotic Front Flag.pngPaul Kagame

Flag of Rwanda (1962-2001).svg Juvénal Habyarimana
Flag of Rwanda (1962-2001).svg Théoneste Bagosora
Flag of Rwanda (1962-2001).svg Augustin Bizimungu

Vahvuudet

Rwandan Patriotic Front Flag.pngRuandan isänmaallinen rintama 20 000

Flag of Rwanda (1962-2001).svg Ruanda 35 000

Ruandan sisällissota käytiin vuosina 1990–1994 Ruandassa.

Sisällissodassa oli vastakkain Ruandan kaksi suurinta etnistä ryhmää, tutsit ja hutut. Konfliktin juuret olivat Belgian siirtomaakaudella, jolloin belgialaiset suosivat tutseja, jotka olivat hutuja rikkaampia ja paremmin koulutettuja. Hutut olivat kuitenkin enemmistö Ruandassa ja ottivat vallan itselleen sisällissodassa, joka käytiin vuosina 1959–1961. Ruanda itsenäistyi sisällissodan jälkeen 1. heinäkuuta 1962. Sisällissodan vuoksi monet tutsit pakenivat Ugandaan, jossa he asuivat seuraavat kolmekymmentä vuotta.[1]

Vuonna 1990 kapinallisryhmä Ruandan isänmaallinen rintama tunkeutui Ugandasta Ruandaan. Ryhmän tavoitteena oli saada Ruanda hallintaansa. Ruandan hutu-vetoisella hallituksella oli muitakin ongelmia: maa oli pahasti velkaantunut ja hallituksella oli vaikeuksia ruokkia kansaa. Näiden ongelmien ja isänmaallisen rintaman maahantunkeutumisen vuoksi hutu-hallitus luovutti osan vallastaan tutseille Arushan rauhansopimuksella elokuussa 1993.[1]

Ruandan presidentti Juvénal Habyarimana kuitenkin hidasteli Arushan rauhansopimuksen täytäntöönpanoa. Hidastelun vuoksi jännitteet nousivat uudelleen ja tämän vuoksi joitakin hallituspaikoista luovutettiin tutseille. Huhtikuussa 1994 Habyarimana osallistui Tansaniassa pidettyyn konferenssiin, jossa Ruandan hutu–tutsi-ongelmaa käsiteltiin. Paluumatkalla konferenssista Habyarimanan lentokone räjähti ja Habyarimana ja Burundin hutu-presidentti Cyprien Ntaryamira kuolivat. Epäilyttävästä räjähdyksestä syytettiin välittömästi tutsien isänmaallista rintamaa, vaikka todellisuudessa räjähdyksen takana olivat kovanlinjan hutut. Lentokoneen räjähdyksen seurauksena käynnistyi 14 viikkoa kestänyt Ruandan kansanmurha, jonka aikana Ruandan hutujohtoinen armeija ja hutujen kuolemanpartiot tappoivat noin 800 000 ihmistä. Kuolleet olivat enimmäkseen tutseja, mutta kansanmurhassa tapettiin myös maltillisia hutuja. Kansanmurhan vuoksi Ruandasta pakeni yli kolme miljoonaa hutua, jotka pelkäsivät tutsien kostotoimia.[1]

Kansanmurhasta huolimatta tutsien isänmaallinen rintama voitti hutujohtoisen Ruandan armeijan ja Arushan rauhansopimus pantiin täytäntöön heinäkuussa 1994. Kapinallisjohtaja majuri Paul Kagame nousi Ruandan uudeksi varapresidentiksi ja puolustusministeriksi. Pääministerin ja presidentin tehtäviin asetettiin maltilliset hutut.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Childs Kohn, George: Dictionary of Wars, s. 423. Facts on File, 1999. ISBN 0-8160-4157-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Childs Kohn

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]