Ruanda-tuomioistuin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruandan kansainvälisen sotarikostuomioistuimen tunnus

Ruanda-tuomioistuin (engl. International Criminal Tribunal for Rwanda, ICTR, ransk. Tribunal pénal international pour le Rwanda, TPIR) oli Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 1996 asettama kansainvälinen rikostuomioistuin, joka käsitteli vuonna 1994 tapahtunutta Ruandan kansanmurhaa. Tuomioistuin sijaitsi Arushassa, Tansaniassa ja noudatti Bosnian sodan jälkiselvittelyssä käytettyä mallia.

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto perusti tuomioistuimen päätöslauselmillaan 955,[1] 977,[2] 978,[3] ja 1165.[4] Tuomioistuin koostui kuudestatoista tuomarista, jotka toimivat neljässä eri salissa. Kolmessa salissa käsiteltiin varsinaisia syytteitä ja yhdessä valituksia.[5] Ruanda-tuomioistuin, kuten vastaava Jugoslavia-tuomioistuinkin noudatti toimintaperiaatteiltaan toisen maailmansodan jälkeisiä Nürnbergin ja Tokion tuomioistuimia.[6]

Merkittävimpiä tuomioita on ollut lokakuussa 2000 alkaneen oikeudenkäynnin päätös, jolla äärihutujen vihaa lietsovien tiedotusvälineiden vastuuhenkilöt tuomittiin elinkautisiin vankeusrangaistuksiin. Tuomion saivat muun muassa Ferdinand Nahimana ja Jean Bosco Barayagwiza, jotka johtivat Radio Télévision Libre des Mille Collinesia, sekä Hassan Ngeze, joka toimi Kangura-lehden päätoimittajana.

Ruandalaisten suhtautuminen sotarikostuomioistuimeen oli varautunut, koska tuomioistuin ei langettanut Ruandan lain mukaisia kuolemanrangaistuksia ja koska tuomitut saattoivat suorittaa vankeusrangaistuksensa ICTR:n kanssa yhteistyössä olevien valtioiden vankiloissa Ruandan sijaan. Tuomittujen vangitseminen länsimaisiin vankiloihin saattoi suututtaa niitä ruandalaisia, jotka uskoivat ulkomaisten vankiloiden olevan liian mukavia rikollisille.[7][8]

Ruanda-tuomioistuin antoi viimeisen tuomionsa kesäkuussa 2012 Ruandan armeijan entiselle kapteenille Ildephonse Nizeyimanalle, jonka katsottiin kuuluneen kansanmurhan päätekijöihin. ”Butaren teurastajaksi” kutsuttu Nizeyimana tuomittiin elinkautiseen vankeuteen kansanmurhasta, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksista. Nizeyimana katsottiin osasyylliseksi myös niihin murhiin, joita hänen johtamansa sotakoulun oppilaat tekivät hänen alaisuudessaan.[9]

Tuomioistuin lopetti toimintansa vuonna 2015.[10] Ruanda-tuomioistuimen ja vuonna 2017 lakkautetun Jugoslavia-tuomioistuimen seuraajaksi perustettiin Haagiin Alankomaihin MICT-lyhenteellä toiminut elin, joka käsitteli kummaltakin tuomioistuimelta yli jääneitä tapauksia.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. United Nations Security Council: Resolution 955 (1994) 8.11.1994. United Nations. Viitattu 20.5.2007. (englanniksi)
  2. United Nations Security Council: Resolution 977 (1995) 22.2.1995. Wikisource, The Free Library. Viitattu 20.5.2007. (englanniksi)
  3. United Nations Security Council: Resolution 978 (1995) 27.2.1995. United Nations. Viitattu 20.5.2007. (englanniksi)
  4. United Nations Security Council: Resolution 1165 (1998) 30.4.1998. United Nations. Viitattu 20.5.2007. (englanniksi)
  5. International Criminal Tribunal for Rwanda Arusha: International Criminal Tribunal for Rwanda. Arkistoitu 4.2.2009. Viitattu 2.9.2007. (englanniksi)
  6. Ulkoasiainvaliokunnan mietintö 13/2000 vp. Hallituksen esitys Kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön hyväksymisestä sekä laeiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja rikoslain muuttamisesta 8.12.2000. Eduskunta. Viitattu 11.9.2007. [vanhentunut linkki]
  7. Pesonen, Hannu: Oikeudettomuuden noidankehä Global.Finland. 22.5.2001. Helsinki: Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 21.3.2008. Viitattu 11.9.2007.
  8. Leave None to Tell the Story: Genocide in Rwanda. Justice and Responsibility. The International Criminal Tribunal for Rwanda Maaliskuu 1999. Human Rights Watch. Viitattu 20.5.2007. (englanniksi)
  9. Wallius, Anniina: YK:n Ruanda-tuomioistuin antoi viimeisen tuomionsa upseerille 19.6.2012. Yle Uutiset.
  10. 100 päivää, yli 800 000 murhattua – Ruanda suree 25 vuoden takaista kansanmurhaa, josta annettiin tuomio Suomessakin 7.4.2019. MTV Uutiset.
  11. Kaario, Ahti: Jugoslavian sotarikosten tuomioistuin lopettaa: viimeisinä tuomiolla Mostarin sillan tuhoajat 29.11.2017. Yle Uutiset.