Royal Rumble (2009)

Wikipedia
Ohjattu sivulta Royal Rumble 2009
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Royal Rumble (2009) oli 22. vuosittainen Royal Rumble showpaini pay-per-view (PPV) tapahtuma, minkä tuotti World Wrestling Entertainment (WWE). Se järjestettiin 25. tammikuuta, 2009 Joe Louis Arenalla Detroitissa, Michiganissa ja tapahtumassa esiintyi painijoita kolmesta WWE:n brändistä: RAW'sta, SmackDownista ja ECW'stä. Tapahtumassa käytiin viisi ottelua, mistä päätapahtumana nähtiin vuosittainen Royal Rumble ottelu, minkä voittaja on 1993 vuodesta asti ansainut maailman mestaruusottelun WrestleManiassa.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Pääfeudi" RAW brändistä oli John Cenan ja John "Bradshaw" Layfieldin (JBL) välillä World Heavyweight -mestaruudesta. 29. joulukuuta, 2008, JBL ansaitsi mestaruusottelun Cenaa vastaan Royal Rumbleen voittamalla Fatal 4-Way Elimination ottelu, mihin osallistui myös Randy Orton, Chris Jericho ja JBL:n "avustaja" Shawn Michaels.

Pääfeudi SmackDown brändistä oli Jeff Hardyn ja Edgen välillä WWE -mestaruudesta. WWE:n edellisessä pay-per-viewissä Armageddonissa, Hardy voitti Triple Threat ottelussa WWE -mestaruuden, mihin osallistui myös mestari, Edge ja Triple H. 2. tammikuuta, 2009 SmackDownissa, general manager, Vickie Guerrero ilmoitti, että Edge tulisi kohtaamaan Hardyn uusintaottelussa.

ECW brändin pääfeudi oli Jack Swaggerin ja Matt Hardyn välillä ECW -mestaruudesta. 13. tammikuuta, ECW on Syfy:ssä, Swagger voitti Hardyn ja voitti ECW -mestaruuden. 16. tammikuuta, Friday Night SmackDownissa ilmoitettiin, että Swagger kohtaisi Hardyn uusintaottelussa ECW -mestaruus panttina.

Matsit ja tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

# Ottelut Stipulaatiot Aika
Dark Jimmy Wang Yang voitti Paul Burchillin Standardi ottelu ?
1 Jack Swagger (c) voitti Matt Hardyn Standardi ottelu ECW -mestaruudesta 10:27
2 Melina voitti Beth Phoenixin (c) (Santino Marellan kanssa) Standarsi ottelu WWE Women's -mestaruudesta 5:56
3 John Cena (c) voitti John "Bradshaw" Layfieldin (Shawn Michaelsin kanssa) Standardi ottelu World Heavyweight -mestaruudesta 15:25
4 Edge (Chavo Guerreron kanssa) voitti Jeff Hardyn (c) Ei-Diskausta ottelu WWE -mestaruudesta 19:22
5 Randy Orton voitti viimeisenä pudottamalla Triple H:n 58:38

Royal Rumble sisääntulot ja eliminaatiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punainen ██ "Raw" tarkoittaa Raw'n supertähteä, sininen ██ "SD" tarkoittaa SmackDown supertähteä, purppura ██ "ECW" tarkoittaa ECW'n supertähteä, ja kultainen ██ tarkoittaa erityis osallistujaa.

Randy Orton Royal Rumble voiton jälkeen.
# Sisääntulo Brändi Järjestys Pudottaja Aika
1 Rey Mysterio Raw 20 Big Show 49:24
2 John Morrison ECW 6 Triple H 19:32
3 Carlito SD 3 Kozlov 06:11
4 Montel Vontavious Porter SD 2 Kozlov 03:52
5 The Great Khali SD 1 Kozlov 01:30
6 Vladimir Kozlov SD 4 Triple H 02:40
7 Triple H SD 29 Orton 49:55
8 Randy Orton Raw - VOITTAJA 48:27
9 JTG Raw 7 Undertaker 11:59
10 Ted DiBiase Raw 27 Triple H 45:11
11 Chris Jericho Raw 23 Undertaker 37:17
12 Mike Knox Raw 19 Big Show 32:42
13 The Miz ECW 5 Triple H 01:18
14 Finlay ECW 21 Kane 29:59
15 Cody Rhodes Raw 28 Triple H 37:01
16 The Undertaker SD 26 Big Show* 32:29
17 Goldust Raw 8 Rhodes 01:11
18 CM Punk Raw 18 Big Show 22:29
19 Mark Henry ECW 9 Mysterio 03:14
20 Shelton Benjamin SD 10 Undertaker 04:17
21 William Regal Raw 11 Punk 04:23
22 Kofi Kingston Raw 12 Kendrick 06:58
23 Kane Raw 24 The Legacy 18:21
24 R-Truth SD 17 Big Show 12:06
25 Rob Van Dam - 22 Jericho 17:56
26 The Brian Kendrick SD 13 Triple H 00:15
27 Dolph Ziggler Raw 14 Kane 00:21
28 Santino Marella Raw 15 Kane 00:01
29 Jim Duggan Raw 16 Big Show 02:50
30 The Big Show SD 25 Orton 09:32

^ Randy Orton oli jo eliminoinut Big Show'n kun hän eliminoi The Undertakerin.

Royal Rumble kronologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]