Queen Elizabeth -luokka (lentotukialus)

Wikipedia
Ohjattu sivulta Royal Navy CVF -ohjelma
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo lentotukialusluokasta Queen Elizabeth. Muita samannimisiä alusluokkia, katso Queen Elizabeth -luokka.
Queen Elizabeth -luokka
Pa2 uk.svg
Tekniset tiedot
Uppouma suunniteltu: 65 000 t
Pituus 284
Leveys runko 39,0
syväys 9,0
Koneteho pääkoneet 96 500 hv 72 MW
4 dieselgeneraattoria 53 640 hv (40 MW)
2 ruiskumoottoria 53 740 hv (40 MW)
Nopeus 26+ solmua
Miehistöä 1 500
Aseistus
Ilmatorjunta julkistetaan myöhemmin
Meritorjunta julkistetaan myöhemmin

Queen Elizabeth -luokka on kahden Britannian Kuninkaallisen laivaston rakenteilla olevan aluksen muodostama[[[lentotukialus]]luokka. Näistä ensimmäinen HMS Queen Elizabeth kastettiin 4. heinäkuuta 2014 ja sen aloittaa palveluskäytössä vuonna 2017 ja olla operatiivisessa valmiudessa 2020. Toinen HMS Prince of Wales on tarkoitus laskea vesille 2017 ja ottaa palvelukseen 2020. Aiemmin alustypistä on käytetty nimeä CVF tai CVF -ohjelma (engl. Carrier, Vehicular, Future).

Puolustusministeri Des Browne julkisti alusten hankintasuunnitelman 5. heinäkuuta 2007, mikä päätti vuosia jatkuneen keskustelun liian kalliista hankinnasta ja Britannian telakkateollisuuden uudelleen järjestelystä. Sopimus allekirjoitettiin 3. heinäkuuta 2008 BAE Systems Surface Fleet Solutionsista ja VT Groupin VT Shipbuildingista muodostetun BVT Surface Fleetin kanssa. Uusi yhtiö oli ollut hallituksen ehtona sopimuksen tekemiselle.

Lentokalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin oli tarkoitus käyttää lyhyen nousumatkan (STOVL) F-35B-hävittäjää ja alus jättää varustamatta katapultilla ja pysäytysvaijereilla. Katapultteja käytetään perinteisesti höyryllä, mutta luokka on turbiinikäyttöinen.[1]

Puolustusministeriöllä on kuitenkin ollut epäilyksiä F-35B:n suorituskyvystä, etenkin kyvystä palata alukselle aselastissa, mikä on tärkeää Royal Navyn käyttäessä hävittäjiä lähinnä laivastohävittäjäroolissa. Yhtenä vaihtoehtona on käyttää yhdysvalloissa uuteen Gerald R. Ford-luokkaan suunniteltua elektromagneettista katapulttia.[1]

Merivoimien AWACS-koneita on saatavissa vain katapultilla lähtevinä versioina, joten ilman katapulttia aluksilla olisi käytettävä helikoptereihin asennettuja tutkia, joita ei ole toistaiseksi olemassa ja joiden toiminta-ajasta on epäilyksiä.[1]

Koska aluksien halutaan olevan myös yhteensopivia liittolaisten lentokaluston kanssa, tullaan niihin asentamaan katapultit ja pysäytysvaijerit.[2]

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vetoisuus: 65 000 tonnia
  • Pituus: 280 metriä
  • Leveys vesirajassa: 39 metriä
  • Suurin leveys: 70 metriä
  • Syväys: 9 metriä
  • Kansi: 13 000 m2
  • Nopeus: yli 25 solmua
  • Toimintasäde: 18 520 km (10 000 merimailia).
  • Miehistö: 1 450
  • Lennosto: 600
  • Lentokalusto: 40 lentokonetta (50 täydessä kuormassa), joista 36 kappaletta F-35 Lightning II-hävittäjää
  • Propulsio: Tavanomainen sähkötoiminen voimansiirto. Voimanlähteinä Rolls-Royce MT 30 kaasuturbiinit ja Wärtsilä-dieselmoottorit. Suurin moottoriteho 108 MW [1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c http://www.theregister.co.uk/2009/08/06/telegraph_says_f35c_carriers/
  2. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä HM ei löytynyt

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Queen Elizabeth -luokka (lentotukialus).


Tämä laivoihin tai muuhun vesiliikenteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.